Lukujärjestyksen teko on iso palapeli, jota muokkaavat niin yhteisopettajuus, inkluusio kuin teinien myöhästyvä unirytmikin

Lukujärjestykset määrittävät niin oppilaiden kuin opettajienkin työpäivien sujumista. Rehtori Tuomas Heinonen ja apulaisrehtori Sami Paavola kertovat, miten lukkareita käytännössä tehdään ja mitä kaikkea niitä tehdessä pitää huomioida.

Kun Tuomas Heinonen kouluttautui rehtoriksi, hän kysyi mentorinaan toimineelta rehtorilta, mikä työssä on mukavinta. Vastaus oli lukujärjestysten tekeminen.

– Ajattelin, että onkohan tuo vitsi vai onko hän tosissaan. Mutta hän oli tosissaan, Heinonen kertoo.

Nyt hän ymmärtää mentorin vastauksen hyvin. Hän on oppinut, että lukujärjestysten tekeminen on ongelmanratkaisua, ja sanoo lukujärjestysten olevan rehtorin tärkein pedagogisen johtamisen työväline. Sillä pystyy vaikuttamaan muun muassa oppilaan jaksamiseen.

Heinonen pyrkii tarkistamaan, ettei lukujärjestys olisi yhdellekään oppilaalle liian raskas.

– Ettei siellä olisi vaikka lukuaineita seitsemää tuntia päivässä, Heinonen kertoo esimerkin.

Hän innostui lukujärjestyksistä niin paljon, että hän paitsi tekee oman koulunsa lukujärjestykset, myös kouluttaa muita lukkareiden tekemisessä. Hän on työskennellyt vuodesta 2012 lähtien rehtorina Oulaisten yläkoulussa, jossa on noin 300 oppilasta.

 

Erityisen innoissaan Heinonen on lukujärjestysten optimoinnista tietokoneen avulla. Vuonna 2015 hän perusti yrityksen, joka toimii itävaltalaisen Untis-lukujärjestysohjelman jälleenmyyjänä Suomessa.

Untis optimoi useita vaihtoehtoja lukujärjestykseksi sen perusteella, millaisia ehtoja käyttäjä syöttää ohjelmaan. Käyttäjä voi valita vaihtoehdoista mieleisensä.

Ehtona voi olla esimerkiksi, että opetusryhmällä saa olla liikuntaa maksimissaan kaksi tuntia päivässä tai että tietylle opettajalle saa tulla 0–4 hyppytuntia. Jos ohjelma ei pysty toteuttamaan kaikkia ehtoja, se ilmoittaa siitä.

Myös Sami Paavola on saanut Heinoselta koulutusta. Hän on työskennellyt kaksi vuotta apulaisrehtorina Kempeleen Kirkonkylän koulussa. Se on 900 oppilaan yhtenäiskoulu, ja Paavola vastaa vuosiluokkien 7–10 lukujärjestyksistä.

Paavolan mukaan tehtävään meni ensimmäisellä kerralla valtavasti aikaa.

– Sitten olen vähän päässyt kartalle, oppinut ja saanut työvälineitä lisää.

Viime lukuvuonna koulussa otettiin käyttöön Untis, ja sen optimointiominaisuus on helpottanut lukujärjestyspuuhaa. Tosin kun Paavola on tehnyt lukkarit Untiksella, hän joutuu siirtämään ne käsipelillä toiseen ohjelmaan, Kurreen.

Kurresta lukujärjestykset saa siirrettyä suoraan saman yrityksen Wilma-järjestelmään, josta oppilaat ja opettajat näkevät ne.

 

Teinien unirytmi huomioon

  • Esimerkkinä on rehtori Tuomas Heinosen laatima kasiluokan lukujärjestys. Teini-ikäisten myöhästyvän unirytmin takia rehtori on syöttänyt lukujärjestysohjelmaan ehdon, että oppituntien pitäisi olla mieluiten kello 9:n ja 15:n välillä. Myös koulukuljetusten aikataulut vaikuttavat koulupäiviin.
  • Koulussa on käytössä 45 minuutin tunnit. Rehtorin mukaan tuntien pituutta on vaikea muuttaa, koska yläkoululla on kymmenen yhteistä opettajaa viereisen lukion kanssa. Yläkoulun ja lukion on helpoin mennä samassa tahdissa.
  • Lukujärjestysohjelma on optimoinut esimerkiksi äidinkielen tunnit tasaisesti pitkin viikkoa. Rehtori pyrkii siihen, että useimmille päiville tulisi sekä teoriapainotteisia että toiminnallisempia tunteja.

Tekee lukujärjestykset millä ohjelmalla hyvänsä tai vaikka paperilla, niissä pitää huomioida samoja asioita.

Heinosen mukaan lukkareiden tekemistä on viime aikoina muuttanut ainakin suosiossa oleva yhteisopettajuus – jossa useampi kuin yksi opettaja opettaa yhdessä – ja se, että erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on aiempaa enemmän yleisopetuksen ryhmissä. Monessa koulussa on myös kasvatettu oppituntien pituutta, mikä voi rauhoittaa päiviä.

Tärkeintä on tehdä lukujärjestyksistä toimivat oppilaille.

– Sellainen lukujärjestys on hyvä, jossa rytmittyy tasaisesti eri oppiaineita ja päivät ovat yhtä pitkiä, Paavola sanoo.

Tosin hän toteaa heti perään, että isossa koulussa ja rajallisilla tiloilla tähän ei aina pystytä.

Urakka lähtee sen selvittämisestä, kuinka paljon ja minkälaisia oppilaita kouluun on tulossa.

Monessa koulussa lukujärjestyksiä tehdään kesällä. Heinonen pyrkii tekemään seuraavan lukuvuoden lukujärjestykset jo toukokuun alkupuolella.

Lukujärjestysten tekemistä pohjustetaan kuitenkin usein jo alkuvuodesta, kun seuraavan lukuvuoden hahmotteleminen alkaa. Heinosen mukaan urakka lähtee liikkeelle sen selvittämisestä, kuinka paljon ja minkälaisia oppilaita kouluun on tulossa. Kuinka moni esimerkiksi tarvitsee erityisopetusta?

Seuraavaksi pitää päättää opetusryhmien määrä. Sen perusteella selviää, montako opettajaa tarvitaan ja onko opettajia syytä rekrytoida lisää.

Sitten voi alkaa jakaa tunteja opettajille. Opetettavia aineita ja niiden tuntimääriä säätelee paikallinen opetussuunnitelma.

Tekemistä määrittää myös se, kuinka paljon rahaa on käytettävissä.

– Enhän minä voi palkata tänne kymmentä erityisopettajaa, vaikka haluaisin, Heinonen sanoo.

 

Apulaisrehtori Sami Paavola tekee lukujärjestykset jakso kerrallaan. Jaksoja on lukuvuoden aikana neljä, ja hän pyrkii saamaan kunkin jakson lukujärjestyksen valmiiksi pari–kolme viikkoa ennen jakson alkua. Kesällä valmistuvat syksyn ensimmäisen jakson lukujärjestykset.

– Olisi hirveän hyvä, että me pystyisimme tekemään lukujärjestykset vaikka syksy ja kevät kerrallaan, Paavola sanoo.

Arjen kiireessä tämä ei kuitenkaan toistaiseksi ole onnistunut.

Tiettyjen tuntien paikat Paavola suunnittelee yhdessä alaluokkien lukujärjestyksistä vastaavan rehtorin Jukka Ojalan kanssa, koska osa opettajista opettaa sekä ala- että yläluokkia. Joissakin aineissa on viidennellä ja kuudennella luokalla mukana aineenopettaja.

Lisäksi osa yläluokkien opettajista opettaa myös viereisessä Kempeleen lukiossa.

– Tämä on sellainen palapeli aina, Paavola toteaa.

Paavola ja Ojala aloittavat lukujärjestysten tekemisen yleensä käsityötunneista, koska niiden opettamiseen on niukasti tiloja. Samoin he sijoittavat alkuvaiheessa yhdessä esimerkiksi liikunnan, musiikin ja valinnaiset aineet.

 

Sekä Paavola että Heinonen kertovat kyselevänsä opettajien toiveita lukujärjestyksistä. Heinosen mukaan opettaja saattaa esimerkiksi toivoa, että jollakin ryhmällä ei olisi englantia kello kahden jälkeen, koska ryhmä ei jaksa siihen aikaan enää keskittyä.

Paavola ja Heinonen pyrkivät huomioimaan etenkin tällaisia opetukseen liittyviä, mutta mahdollisuuksien mukaan myös henkilökohtaisia toiveita.

– Se on osaltaan myös hyvinvointia ja työssäjaksamisen tukemista, Paavola sanoo.

Silloin tällöin myös vanhemmilta tulee toiveita. Vanhempi saattaa esimerkiksi kysyä, voisiko hänen lastensa koulupäivä loppua tiettynä päivänä kahdelta, jotta nämä ehtivät harrastuksiinsa. Tällaisia toiveita on vaikea toteuttaa monen sadan oppilaan kouluissa.

Luokanopettaja pääsee itse räätälöimään lukujärjestystä

Luokanopettaja Laura Määtällä on selvä prioriteetti: lukujärjestykset pitää suunnitella aina oppilas edellä.

Hänen työpaikassaan Kempeleen Kirkonkylän koulussa luokanopettajat pääsevät itse vaikuttamaan lukujärjestysten sisältöön. Rehtorit sijoittavat paikoilleen joitain tunteja, mutta suureksi osaksi luokanopettajat voivat ehdottaa tuntien paikkoja.

Määtän mukaan luokanopettajat suunnittelevat lukujärjestyksiä yhdessä perinteisellä kynä ja kumi -menetelmällä.

– Lukujärjestyksen tekeminen ei ole todellakaan mitään yksinäistä hommaa, Määttä sanoo.

Tunnit pyritään sijoittamaan niin, että osa niistä pidetään samaan aikaan koko ikäryhmälle ja osa tiimeittäin tai työpareittain. Tämä mahdollistaa sen, että erityisopettaja pystyy opettamaan samaan aikaan usean luokan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Aineenopettajat eivät pääse räätälöimään omia lukujärjestyksiään. Niinpä lukujärjestys tulee joka kerta ennen jakson alkua yllätyksenä.

– Kyllähän se aina vähän jännittää, englannin ja ruotsin opettaja Jenni Vedenjuoksu kertoo.

Hän katsoo lukujärjestyksestä samoja arkisia asioita kuin oppilaatkin: monelta koulu loppuu perjantaina ja onko viikossa paljon aikaisia aamuja.

– Osa ei tykkää hyppytunneista, mutta minulle ne eivät ole iso ongelma, mikäli ei ole ihan reikäinen lukujärjestys, Vedenjuoksu sanoo.

Hän ei kuitenkaan ole esittänyt henkilökohtaisia toiveita esimerkiksi tuntien ajankohdista, vaan toiveet ovat hänelläkin liittyneet erityisesti rinnakkaisten ryhmien yhteistyöhön.