”Parissa vuosikymmenessä sunnilleen puolet Suomen peruskouluista on lopetettu. Opetukseen käytettävän rahoituksen ja todellisen tarpeen välinen kuilu on levinnyt vuosi vuodelta.
Edellisessä työpaikassani Oulun yliopistossa tein pitkään yhteistyötä koulujen kanssa täydennyskoulutusten ja kehittämishankkeiden parissa.
Huomioni kiinnittyi jo tuolloin rehtoreiden sinnikkyyteen. Paljosta piti karsia, mutta jatkuvan säästöpaineen alla ei lamaannuttu – vaikka joskus hämärän rajamailla käytiinkin.
Halusin selvittää, mitä kuntien koulutoimissa tapahtuu säästöpaineen alla. Haastattelin väitöstutkimukseeni viittä koulutoimenjohtajaa ja kahtatoista rehtoria viidestä eri kunnasta. Lisäksi analysoin koulutoimen dokumentteja.
Huomasin, että rehtorit tasapainoilevat säästövaatimusten keskellä erilaisten roolien välillä. He ovat koulun puolustajia, lojaaleja viranhaltijoita ja tehokkaita johtajia.
Oman koulun suuntaan taktiikat säästöjen aikaansaamiseksi olivat melko pehmeitä: rehtorit eivät uhkailleet omaa väkeään vaan valmistelivat sitä leikkauksiin pitämällä talousasioita jatkuvasti esillä.
Otteet olivat kovempia koulutoimen johtajien suuntaan. Silloin rehtoreiden yleisin taktiikka oli vastuun siirto: rehtorit antoivat ymmärtää, että eivät itse tällaisia leikkauksia tekisi, ja siksi vastuu niistä kuuluu koulutoimen johdolle.
Suoranaista tottelemattomuuttakin esiintyi. Jos rehtori katsoi jonkin säästötoimen haittaavan koulun toimintaa liikaa, hän saattoi jättää sen toteuttamatta ja päästää koulun budjetin tietoisesti miinukselle.
Yleensä rehtorit kuitenkin pysyivät koululle annetussa talousraamissa.
Virkatien ohittaminen oli kovin rehtoreiden käyttämä taktiikka. Tällöin rehtori pyrki kumoamaan kouluunsa kohdistuvat ikävät toimet vetoamalla suoraan kunnan poliittisiin päättäjiin.
Näin toimivaa rehtoria uhkasi koulutoimen johdon luottamuksen menetys.
Laajempana uhkana oli toiminnan politisoituminen. Jos rehtori käyttää koulun asian ajamiseen henkilökohtaisia suhteitaan, kunnan koulutoimeen syntyy helposti vastakkainasetteluja ja eri suuntiin vetäviä klikkejä.
Koulutoimen johtajat kokivat roolikirjonsa rehtoreita suppeammaksi: johtaja on poliitikkojen päätöksiä toteuttava virkamies.
Koulujen lakkauttamiset nostattavat paikkakunnalla lähes aina pienemmän tai suuremman myrskyn. Päätöksen lakkauttamisesta tekee valtuusto, mutta myrskyn silmään joutuu kuntalaisten kuulemistilaisuudet järjestävä koulutoimen johto.
Yleensä johtajat myös pysyvät virkamiehen roolissaan. Aineistostani löytyi vain yksi tapaus, jossa koulutoimen johto joutui selvästi napit vastakkain poliittisten päättäjien kanssa.
Sikäli kun johtajat koulupäätöksiin pyrkivät vaikuttamaan, he tekivät sen yleensä valmistelijan ja esittelijän roolissaan, ja silloinkin hyvin hienovaraisesti.
Rehtoreille koulutoimenjohtajat korostivat yhteisvastuullisuutta. Säästöt ovat yhteinen asia, joihin jokaisen koulun on osallistuttava.
Johtajat painottivat myös kuria ja rehtorin virkamiesvastuuta. Rehtoreita saatettiin patistella takaisin ruotuun uhkaamalla, että jos vaadittu leikkaus jää koulussa toteuttamatta, luvassa on vielä pahempaa.
Mistä on kyse?
Kouluihin kohdistuvat säästöpaineet kuohuttavat kunnissa. Esa Niemen väitöstutkimuksen mukaan johtajat käyttävät sekä pehmeitä että kovia taktiikoita tilanteesta selviytyäkseen. Esimerkkejä löytyi jopa suoranaisesta tottelemattomuudesta.
Väitös
Supistuvan koulutoimen johtaminen. Mitä tapahtuu, kun koulutusorganisaatioiden resurssit pienenevät? Oulun yliopisto 2024.