Mitä asioita opiskelijavalinnan kehittämishankkeessa selvitetään?
Vuodesta 2020 korkeakoulujen opiskelijoista vähintään puolet on valittu ylioppilastodistuksen tai ammatillisen koulutuksen lopputodistuksen perusteella. Nyt kun uudistus on ollut voimassa kolmen hakukierroksen ajan, pääsemme tutkimaan, miten todistusvalinnan pisteytys on vaikuttanut muun muassa lukiolaisten oppiainevalintoihin ja jaksamiseen.
Lukion opetussuunnitelma lähtee siitä, että lukio on yleissivistävä. Onko todistusvalinnasta muotoutunut piilo-ops, joka suosii matemaattisia aineita esimerkiksi kielten ja reaaliaineiden kustannuksella?
On mahdollista, että näin on käynyt, kun ajattelee sitä, kuinka paljon pitkän matematiikan opiskelu on lisääntynyt.
Toisaalta täytyy muistaa, että esimerkiksi kielten opiskelu on vähentynyt jo pitkään ennen kuin todistusvalinta otettiin käyttöön. Vaikka se ei olisi todistusvalinnan aikaansaama asia, niin meidän kannattaa yliopistoissa miettiä, miten voisimme auttaa muuttamaan kehityksen suuntaa paremmaksi.
Mitä järkeä on siinä, että oikeustieteelliseen tähtäävä hakija voi saada melkein kaksi kertaa enemmän pisteitä pitkästä matematiikasta kuin yhteiskuntaopista?
Olisi tosiaan järkevää miettiä tarkemmin, mitä osaamista milläkin alalla kannattaa palkita.
Tutkimustulosten pohjalta julkaistaan todistusvalinnan uudet suuntaviivat, jotka tulevat voimaan vuonna 2026. Tulevassa pisteytysmallissa on tarkoitus jättää enemmän tilaa lukiolaisen omille kiinnostuksen kohteille.
Mihin pitkän matematiikan suosiminen on perustunut?
Pitkässä matematiikassa on enemmän kursseja kuin muissa aineissa. Tässä on haluttu palkita niitä, jotka ovat joutuneet tekemään paljon työtä arvosanansa eteen.
Tutkimuksissa matematiikan ja äidinkielen arvosanojen on myös todettu ennustavan opintomenestystä korkeakoulussa. Lisäksi yliopistoihin hyväksytyistä yli puolet oli kirjoittanut pitkän matematiikan jo ennen todistusvalintaa.
Millaisia ongelmia matematiikan suosimisesta on koitunut lukioissa?
Lukion opettajilta saadun palautteen mukaan jotkut opiskelijat käyttävät niin paljon energiaa ja aikaa pitkään matematiikkaan, että he alisuoriutuvat niissä aineissa, joissa heillä olisi mahdollisuus pärjätä.
Näin ei tietenkään pitäisi olla. Jos matematiikka ei erityisesti kiinnosta, on turhaa käyttää aikaa ja energiaa pitkän matikan kanssa tappelemiseen.
Eli voivatko kielten opettajat ja reaaliaineiden opettajat huokaista helpotuksesta ja luottaa siihen, että myös heidän opettamansa aineet huomioidaan paremmin tulevassa pisteytysmallissa?
Se on tavoite. En kuitenkaan voi sitä taata, sillä työ on vasta alussa. Viime kädessä yliopistot päättävät hakukriteereistä.
Malli on ohjannut ulosvalitsemaan taito- ja taideaineita, joita ei voi yo-kirjoituksissa kirjoittaa. Myös lukiodiplomeja on suoritettu aiempaa vähemmän. OAJ:n mielestä lukiodiplomia pitäisi kehittää niin, että sillä voisi korvata yhden yo-kokeen. Mitä mieltä olet tästä?
Tämäkin asia otetaan esille keskustelussa. Lukiodiplomin ongelmana on alueellinen epätasa-arvo, sillä sitä ei ole vielä mahdollista tehdä kaikissa lukioissa.
Todistusvalinta on tuonut lukiolaisille lisää stressiä. Selvitetäänkö tutkimuksessa tätä asiaa?
Kyllä selvitetään. Pitää myös ottaa huomioon, että todistusvalinnan käyttöönoton lisäksi lukiolaisia ovat kuormittaneet monet lukiokoulutukseen tehdyt muutokset ja pandemia.
”40 prosenttia opiskelijoista valitaan valintakokeilla.
Aiemmin oli niin, että jos opiskelija ei päässyt lääkikseen, hän saattoi pyrkiä opiskelemaan vaikkapa kemiaa ja hakea sitten uudestaan. Nyt opiskelijat eivät enää ota vastaan opiskelupaikkaa muulta alalta, koska menettävät ensikertalaisasemansa. Sen sijaan he palaavat korottamaan lukion arvosanoja. Onko tämä järkevää?
Tämä ei tosiaan ole järkevää. Yo-kokeiden jatkuvan uusimisen sijasta opiskelijan kannattaisi siirtyä eteenpäin ja ryhtyä valmistautumaan valintakokeeseen. Monilla aloilla on myös käytössä siirtohaku, jota kautta yliopistossa jo opiskelevat voivat myöhemmin vaihtaa koulutusohjelmaa.
Viestinnässä meidän on syytä painottaa, että todistusvalinta on vain yksi reitti yliopistoon, ja edelleen noin 40 prosenttia opiskelijoista valitaan valintakokeilla. Lisäksi korkeakouluihin voi pyrkiä opiskelemalla avoimessa yliopistossa. Julkinen keskustelu on pyörinyt liikaa todistusvalinnan ympärillä.
Millaisia virheellisiä käsityksiä todistusvalintaan on liittynyt?
Jostain syystä hakijoiden keskuudessa on vallalla käsitys, että on jotenkin hienompaa päästä yliopistoon todistusvalinnalla kuin pääsykokeella. Kuitenkin monien yliopisto-opettajien mielestä valintakokeilla saadaan parhaat opiskelijat.
Kokeeseen valmistautuessaan opiskelijat ovat jo alustavasti tutustuneet oppiaineeseensa paremmin kuin monet todistusvalinnalla valitut.
Entä voiko yliopistoon päästä ilman, että on kirjoittanut pitkän rivin älliä?
Tämä kuuluu niihin vääriin käsityksiin, jotka istuvat sitkeässä. Tilastot viime vuodelta osoittavat, että yliopistossa opiskelunsa aloittaneista 67 prosenttia ei ollut kirjoittanut yhtäkään ällää.
Miten valintakokeita tulisi kehittää?
Toivoisin, että valintakokeisiin perustuva valinta ei olisi niin stressaava kuin nykyisin. Hyvä valintakoe ei mittaa alalle spesifiä nippelitietoa vaan antaa opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa valmiuksia, joita tarvitaan korkeakouluopiskelussa.
Ammattikorkeakouluilla on ollut syksystä 2019 yksi yhteinen digitaalinen valintakoe. Olisiko tällaista koetta järkevä kehittää myös yliopistoon?
Tämä on hyvä suunta, vaikka yliopistoissa yksi yhteinen valintakoe ei ole realistinen tavoite.
Yliopistoilla on vuosittain 120–140 erilaista valintakoetta, ja se on liikaa. Meilläkin tavoitteena on useamman yliopiston ja koulutusalan yhteiset kokeet, joissa hakija voisi yhdellä kokeella hakea moneen hakukohteeseen. ○
Uusi pisteytysmalli käyttöön 2026
- Esitys korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytysmallin muutoksesta valmistuu ensi keväänä.
- Lausuntokierroksen jälkeen se sorvataan valmiiksi syksyllä 2023.
- Uusi pisteytysmalli otetaan lukioissa käyttöön vuonna 2026.
-
Vaikuta ja osallistu keskusteluun: blogs.helsinki.fi/valintahanke/osallistu-opiskelijavalintojen-kehittamiseen
Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnassa matematiikka ei korostu
Yliopistoon pyrkivää palkitaan erityisen paljon matematiikan opiskelusta, mutta ammattikorkeakoulusta paikka heltiää myös ylioppilaalle, joka on lukiossa keskittynyt kielten ja reaaliaineiden opiskeluun.
– Ammattikorkeakouluissa todistusvalinta arvottaa tasapuolisemmin eri oppiaineita, kiteyttää ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevä erityisasiantuntija Eira Bani OAJ:stä.
Kevään 2022 yhteishaussa ammattikorkeakouluista opiskelupaikan sai todistusvalinnalla noin 6 000 opiskelijaa. Heistä reilu kolmasosa tuli ammatilliselta toiselta asteelta ja loput lukiosta.
Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista noin 12 prosenttia hakeutuu korkeakouluopintoihin. Usein ammatillisen tutkinnon suorittaneet työskentelevät muutaman vuoden ennen korkeakouluopintoihin hakeutumista.
– Jos Suomessa halutaan nostaa korkeakoulutettujen määrää väestöstä, korkeakouluihin pitää saada lisää opiskelijoita nimenomaa ammatilliselta puolelta, Bani muistuttaa.
Ammatillisessa koulutuksessa tärkeitä valmiuksia korkeakouluopintoihin antavat yhteiset tutkinnon osat eli yto-aineet, jotka sisältävät esimerkiksi äidinkielen, matematiikan ja kielten opintoja sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamista.
– Tällä hetkellä haasteena on, että yto-aineisiin ei osoiteta kaikissa oppilaitoksissa tarpeeksi lähiopetustunteja, jotta niistä saisi riittävät valmiudet korkeakouluun, Bani kertoo.
Korkeakoulupaikan saamisessa amisopiskelijoita ovat avittaneet myös soveltavat yto-valinnaiskurssit esimerkiksi matematiikassa.
– Ongelmana on ollut, että näitä valinnaisia opintoja tarjotaan usein pelkästään verkkokursseina, Bani tietää.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintaa kehitetään tänä vuonna alkaneessa seurantatutkimuksessa, jossa selvitetään muun muassa todistusvalintamenettelyn yhteyttä opintomenestykseen.
Ammattikorkeakouluilla on ollut syksystä 2019 lähtien käytössä yksi yhteinen digitaalinen valintakoe. Siinä mitataan kaikille yhteisiä taitoja kuten kieli- ja viestintätaitoja sekä alakohtaisia taitoja, joihin luetaan esimerkiksi matemaattis-luonnontieteelliset taidot ja tunneälytaidot.