Vaikeudet rekrytoida varhaiskasvatuksen opettajia haittaavat päiväkotien arkea lähes koko Suomessa, ilmenee yliopistonlehtori Heidi Huillan ja työryhmän tutkimuksesta.
Hankalin tilanne on pääkaupunkiseudulla. Pula pätevästä henkilöstöstä aiheuttaa työssä oleville opettajille riittämättömyyden tunnetta ja sotkee arjen rakenteita.
Eurajoella sen sijaan on tehty jotain oikein. Varhaiskasvatuksen opettaja Jenni Tuomola opettaa Luvialla Kuunarin esiopetusryhmää, jossa työskentelee myös erityisopettaja ja kolme lastenhoitajaa. Varhaiskasvatuksen kelpoisuustilanne on koko kunnassa hyvä.
Tuomola päätyi töihin Eurajoelle opiskeluaikaisten sijaisuuksien kautta. Hän on viihtynyt siellä jo kahdeksan vuotta, vaikka työmatkaa kertyy 35 kilometriä suuntaansa.
Mikä on Eurajoen salaisuus?
Varhaiskasvatuksen hyvät resurssit, jotka mahdollistavat työn tekemisen laadukkaasti, Tuomola uskoo.
– Kun on riittävästi osaavaa henkilöstöä, syntyy itseään ruokkiva kehä. Moni, joka tulee töihin, haluaa jäädä.
Osaavat kollegat tuovat työhön rauhaa ja turvaa sekä auttavat jakamaan työtaakkaa. Työntekijät voivat luottaa toistensa ammattitaitoon.
Henkilöstöllä on myös hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja kehittyä.
Koulutuksen tuoma osaaminen näkyy Tuomolan mukaan arkisissa tilanteissa. Vaikka siinä, miten leikin merkitys ja aikuisen rooli leikissä tunnistetaan.
Kelpoiset opettajat ovat hyvin tärkeitä myös kaikkein pienimpien ryhmissä, maisteritutkinnon suorittanut Tuomola muistuttaa.
Pienten opettajat luovat pohjan myöhemmälle oppimiselle ja kehitykselle.
– Kelpoisella ja osaavalla työntekijällä on avaimet opettaa mitä vain ikäluokkaa ja suunnitella pedagogiikka lasten tarpeiden mukaiseksi.
Ammattitaitoinen tiimi ympärillä tukee opettajan hyvinvointia ja jaksamista.
– Jokainen tuo pöytään omat vahvuutensa ja koulutuksensa, ja niitä kaikkia tarvitaan. Olen oppinut paljon kaikilta tiimikavereilta, joiden kanssa olen päässyt tekemään töitä.
Kollegoiden kelpoisuudella näyttäisi olevan enemmän merkitystä varhaiskasvatuksen opettajille kuin monille muille opettajaryhmille. Tähän viittaa kyselyaineisto, jonka Heidi Huilla osana työryhmää kokosi toiseen, opettajakunnan eriytymistä ja kelpoisuuden merkitystä koskevaan tutkimukseen.
Vakaopettajat erottuivat luokan-, aineen ja erityisopettajista siinä, että he antoivat kollegoiden kelpoisuudelle muita isomman painoarvon. Tutkijoiden mukaan syynä lienee se, että vakassa kelpoisuudet puuttuvat useammin kuin muualla.
Tuoreessa tutkimuksessa ryhmä tarkasteli sitä, miten henkilöstön vaihtuvuus vaikutti opettajien työn arkeen ja etenkin mahdollisuuksiin tukea lasten oppimista ja hyvinvointia. Rekrytointivaikeuksia selvitettiin työ- ja elinkeinoministeriön avointen työpaikkojen kyselyaineistosta. Lisäksi aineistona oli 36 vakaopettajana työskentelevän henkilön haastattelua.
Opettajilla yleinen kokemus oli, että vaihtuvien ja kelpoisuutta vailla olevien kollegoiden kanssa työskennellessä työtä ei pysty tekemään niin laadukkaasti kuin haluaisi ja osaisi.
Henkilöstön tiuha vaihtuminen vaaransi arjen perustoiminnot ja struktuurin, joka tukee lasten oppimista ja hyvinvointia.
Esimerkiksi lapsen aistiyliherkkyys olisi periaatteessa melko yksinkertainen asia huomioida. Jos henkilöstö kuitenkin vaihtuu tiuhaan, uusi henkilö pitää aina briiffata erikseen.
– Se kuormittaa, eikä lasta välttämättä myöskään pysty silloin tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla, Huilla sanoo.
Henkilöstön vaihtuvuus ja pula kelpoisista näkyi aineistossa myös siten, että lapset, joiden tuen tarve oli lievä, saattoivat jäädä ilman tukea. Erityisopettajien työnkuvaan tilanne heijastui siten, että he joutuivat antamaan paljon apua lapsiryhmien ei-kelpoisille opettajille.
Arjen pyörittämisen ohella kelpoisuus vaikuttaa siihen, miten opettaja hahmottaa työtään teoreettisesti. Haastateltavat puhuivat usein työn tekemisen ”tietystä tasosta”, johon ilman koulutusta ei yllä.
Kun kelpoisia opettajia ei ole, opettajien tehtävät täytetään lastenhoitajilla ja lastenhoitajan tehtävään otetaan kuka tahansa ohikulkija, joka työhön suostuu.
Esimerkki on kärjistys, mutta tähän tapaan eräs Huillan ryhmän haastateltava kuvaili tilannetta, johon opettajapula pahimmillaan johtaa.
– Haastatteluissa on aika pysäyttäviä kuvauksia siitä, millaista arki on ja mihin ihmiset joutuvat taipumaan. Jos henkilöstötilanne on tosi vaikea, se ei ole reilua lapsille mutta ei myöskään henkilöstölle.
Ratkaisuiksi tutkimukseen haastatellut esittivät parempia resursseja ja palkkaa.
– Opettajat pohtivat, riittääkö varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen lisääminen, jos työolot eivät ole kunnossa, Huilla kertoo.
Huilla ja kumppanit ovat parhaillaan aloittamassa tutkimusta, jossa kuullaan henkilöstön ääntä ja tutkitaan lasten kokemuksia opettajien vaihtuvuudesta.
Lähteinä käytetyt tutkimukset:
- Recruitment challenges and support for well-being and learning in early childhood education and care
- Opettajat Suomessa: Opettajakunnan eriytyminen ja kelpoisuuden merkitys työssä.