Draivia Erasmusplussasta – esittelyssä kaksi tapausta

Yhteisopettajuutta Kyprokselle

Mitä nurmijärveläisen Lukkarin alakoulussa tapahtui, kun oppilas hermostui tunnilla tai alkoi heilua sakset kädessään?

Erityisluokanopettaja Satu Kastikainen ja luokanopettaja Kirsi Lemponen viestivät toisilleen pienin elein. He tiesivät pelkästä katseesta, kumpi menee väliin tilanteen rauhoittamiseksi ja kumpi jatkaa muun luokan opettamista.

Tilanne on viime vuodelta ja sitä todisti opettajia Pohjois-Kyprokselta, Belgiasta, Latviasta ja Irlannista. He olivat Lukkarissa Erasmus+-ohjelman kautta.

− Joku vieraista kysyi, onko tämä joku ennalta harjoiteltu näytelmä, kun opettajien yhteispeli toimii niin hyvin. Jälkikäteen he hämmästelivät, ettei tilanteessa puhuttu, vaan toimittiin, Kastikainen kertoo.

Lukkarin koulun kolmivuotinen Erasmus+-projekti Empowering Inclusive Teachers for Today and Tomorrow on nyt puolivälissä. Siinä ovat mukana koulut Kyprokselta ja Latviasta sekä opettajankoulutuslaitokset Irlannista ja Belgiasta.

Projektissa kumppanit esittelevät toisilleen oman inklusiivisen mallinsa integroida erityisoppilaat mukaan luokkaopetukseen. Lukkarin malli on yhteisopettajuus, jossa luokanopettaja ja erityisluokanopettaja opettavat yleisopetuksen ja erityisopetuksen oppilaita samassa luokassa.

Kastikainen ja Lemponen palasivat hiljattain viikon matkalta Kyprokselta alueelta, jonne sijoitettiin kotoaan paenneita ihmisiä Turkin miehityksen jälkeen vuonna 1974.

Kyproslaisessa koulussa harjoitellaan nyt yhteisopettajuutta Lukkarin koulun malliin.

Lemposelle oli yllätys, miten vahvasti historia näkyi koulutyössä. Sodasta keskusteltiin ja sitä muisteltiin. Tunteita käsiteltiin paljon.

Kyproksen lisäksi yhteisopetusta toteutetaan jo Belgiassa, Latviassakin sitä käynnistellään. Marinon opettajankoulutuslaitoksella Irlannissa on suunnitteilla kurssi aiheesta.

Erasmus-kumppanit ovat oppineet toisiltaan paljon. Aivan aluksi piti kuitenkin löytää yhteinen kieli ja termistö.

Satu Kastikaisen mukaan projekti on vahvistanut omaa opettajuutta.

– Olen oppinut monia käytännön asioita seuratessani, miten opettajat toimivat oppilaiden kanssa ja keskenään. Olemme myös keskustelleet havainnoista kollegojen kanssa. Sellaiseen ei ole arjessa mahdollisuutta.

Koulu- ja opettajavaihto Erasmus+ on Kastikaisen mielestä parasta täydennyskoulutusta, jossa jokaisella on jotain opittavaa. Esimerkiksi maahanmuuttajien koulutuksesta suomalaiset voivat ottaa oppia belgialaisilta.

– Olemme saavuttaneet niin paljon ja menneet eteenpäin, että toivomme projektille jatkoa. Seuraavaksi voisimme yhteisopettaa muissa maissa tai lähettää oppilaitamme kielikursseille opettajaopiskelijoiden johdolla, Kirsi Lemponen jatkaa.

mie.ie/eittt

Medialukutaitoa yli Pohjanlahden

Kunkun lukiolla on Instagramissa nyt lähes tuhat seuraajaa.

Tämän espoolaisen Kuninkaantien lukion ja Tukholman kyljessä sijaitsevan Huddingen lukion Erasmus+-mediaprojekti lähti liikkeelle siitä, että opettajat ja opiskelijat halusivat parantaa medialukutaitoa, valeuutisten tunnistamista ja somekäyttäytymistä.

Äidinkielenopettaja Seija Louhivirta kertoo, että projektin tavoitteet rakennettiin yhdessä, ja molemmat koulut toteuttivat ne omassa maassaan. Projektiin kuului sekä somekampanja että opetustuokiot peruskoululaisille.

Somekampanjoita oli kaksi. Yksi porukka teki joulukalenterin, jossa oli joka päivälle erilaisia valeuutisiin liittyviä kuvia, sarjakuvia tai meemejä. Toinen kehitteli usko itseesi -teemaista somekampanjaa, jossa esiteltiin muun muassa kuvien manipulointia.

Lokakuussa kumppanit kokoontuivat Ruotsissa ja huhtikuussa Suomessa. Opiskelijat näyttivät, mitä olivat tehneet ja aikaansaannoksia verrattiin koko porukan kesken.

– Se oli huippukokemus meille kaikille, Louhivirta kertoo.

Neljä opettajaa Suomesta ja Ruotsista tapasi neljä kertaa. Projekti poiki myös uusia ystävyyksiä.

– Puhuimme paljon koulusta ja opetuksesta. Yhteistyö on ollut helppoa, olemme samalla levelillä.

Kumppanit ovat esitelleet toisilleen omia mediavinkkejään ja opetusideoitaan. Louhivirta iloitsee myös oman englannin taitonsa paranemisesta. Ammatillista itsetuntoa on vahvistanut sekin, että opiskelijat ovat pärjänneet projektissa hyvin.

− On ollut ilo seurata, miten hienosti opiskelijat toimivat, innostuvat ja tutustuvat toisiinsa.

Omien kollegojen kanssa on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa yhdessä. Sekin on harvinaista herkkua.

Koulun johdon tuki on ollut ratkaisevan tärkeää projektin onnistumisessa. Louhivirran lisäksi kolme muuta opettajaa ovat saaneet sijaiset matkojensa ajaksi. Työaikaa projektiin on ollut käytössä puolen kurssin verran. Aikaa on mennyt myös hakemuksiin, budjetointiin ja raportteihin.

– Erasmus vaatii töitä, mutta jos on hyvä porukka ja yhteinen aihe, se antaa rutkasti uutta virtaa arkiseen puurtamisen, Louhivirta sanoo.