Meidän porukka: Erasmus hitsasi porukan yhteen

Uskallus voi viedä asioita hyvään suuntaan, vaikka kokeilu ei täysin nappiin menisikään. Aina ei tarvitse satavarmasti onnistua.

Muun muassa tämän ovat Kittilän kunnan erityisopettajat oppineet etsiessään yhdessä yläkoulun opinto-ohjaajan kanssa inklusiivisia toimintamalleja. Tavoitteena on, että kaikki oppilaat opiskelevat inklusiivisissa luokissa eikä erityisluokkia ole. Näin oppilaiden osallisuus toteutuu omassa ikäryhmässä.

Kaikki sai alkunsa syyskuussa 2016 Rovaniemellä inkluusiokonferenssissa, jossa kittiläläiset innostuivat hakeutumaan Erasmuksen liikkuvuushankkeeseen. Viime syksynä joukko matkasi Wieniin tutustumaan sikäläiseen tapaan hoitaa erityisopetusta.

Hanke hitsasi pinta-alaltaan laajan kunnan kaikki viisi erityisopettajaa ja yläkoulun opinto-ohjaajan tiivistä yhteistyötä tekeväksi tiimiksi. Nyt on meneillään kehittämistyö. Myös muu opetushenkilöstö on osallistunut inklusiivisten toimintamallien ideointiin. Ideariihiä on pidetty eri kouluilla, ja tuotoksista työstetään kunnan sivistystoimen strategiaan liittyvää kehittämissuunnitelmaa.

Pohdinnassa on muun muassa tiimityö, koulupäivän rakenne, ryhmien muodostus ja oppimisympäristöt. Toimisiko opiskelu esimerkiksi inklusiivisissa yhdysluokissa? Miten järjestää joustava perusopetus pitkien etäisyyksien kunnassa?

– Mietimme, miten koulu voisi olla inklusiivisempi niin, että eritasoisten oppilaiden osallistuminen opetukseen on mahdollista, Kittilän yläkoulun ja lukion erityisopettaja Hanna Rautio sanoo.

Erityisopettajat hakevat toimintakulttuuriin muutosta pienin askelin.

– Perinteisestä yksintekemisestä olisi hyvä päästä tiimi- ja yhteisopettajuuteen, Lukkarin koulun erityisopettaja Pia Liettu toivoo.

Tiimeissä työskentely auttaisi myös oppilaita.

– Erilaiset tavat opettaa helpottavat erilaisten oppijoiden oppimista. Myös oppijoiden jakaminen erilaisiin ryhmiin mahdollistaa heille vaihtelevia rooleja. Heikko oppilas voi olla toisessa ryhmässä pärjääjä tai tiimityöhön kykenemätön onnistua siinä eri porukassa, Lukkarin, Kaukosen ja Alakylän koulujen erityisopettaja Leena Jussila toteaa.

Tieto siirtyy nyt helpommin.

Yläkoulun ainoa opinto-ohjaaja Marita Ylläsjärvi iloitsee tiivistyneestä yhteistyöstä erityisopettajien kanssa.

– Tieto siirtyy nyt helpommin, mikä helpottaa alakoulussa erityisoppilaalle hyviksi havaittujen käytänteiden jatkumista myös yläkoulussa. Alakoulujen erityisopettajat pohtivat yläkoulun opettajien kanssa siirtopalavereissa, miten oppilaan tuki on parasta järjestää, Ylläsjärvi kertoo.

Myös some on muuttanut opetuksen kulttuuria yksin tekemisestä jakamiseen. Somessa voi saada apua hyvinkin yksityiskohtaisiin kysymyksiin kuten joustavan perusopetuksen jopo-luokan käynnistämiseen.

– Sama jakamisen ja yhteisen tekemisen meininki voisi mieluusti toteutua myös työyhteisöissä, Sirkan ja Raattaman koulujen erityisopettaja Kaisa Markkanen sanoo.

Kittilässä on joukon mukaan ymmärretty, että erityisluokkien purkaminen edellyttää lisää henkilöstöresurssia ja pieniä luokkakokoja. Ryhmäkoot ovat kohtuullisia ja jokainen luokka saa käyttöönsä erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien resurssia.

Tärkeä taustatuki on myös Oulussa toimiva valtion erityiskouluverkoston Valterin Tervaväylä, joka on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva oppimis- ja ohjauskeskus. Valteri tukee lähikouluperiaatteen toteutumista ja tarjoaa palveluita yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tarpeisiin.

– Opintomatka Wieniin opetti myös ylpeyttä omasta kittiläläisestä työyhteisöstä sekä suomalaisesta koulusta. Suomessa esimerkiksi digiopetus on paljon pitemmällä, Kittilän yläkoulun erityisopettaja Esa Kajanki sanoo.