Mikä istuu hiljaa pulpetissa näpräämässä penaaliaan ja muuttuu välitunnin koittaessa sähikäiseksi, joka pomppii joka suuntaan ja hymyilee harventuneella hammasrivillään? No tietysti ekaluokkalainen!
Espoolaisessa Ruusutorpan koulussa näitä koulun aloittajia on yhteensä 54. Heitä luotsaavat koulutiellä luokanopettajat Anu Hausen, Tuula Kupila, Miika Ryynänen ja Matti Grönlund.
Yhteisopettajuus tarkoittaa nelikolle esimerkiksi yhtenevien lukujärjestysten laatimista. Työhyvinvointi versoo työn tekemisestä, kun vastuut, pulmat ja onnistumiset jaetaan kumppaniopettajien kanssa.
Koko luokka-asteella on yhteiset pelisäännöt, ja Wilma-viestit lähtevät yhteisesti kaikille huoltajille.
– Meille yhteisopettajuus on tuonut hyväntuulisia aikuisia ja oppilaita, Anu Hausen summaa.
Rehtori Aaro Partanen antaa koulunsa ekaluokkien opettajien yhteisopetuskuviolle täyden tuen. Anu Hausen ja Tuula Kupila tykkäävät joukkuepelaamisesta.
Oppilailla on turvanaan monta aikuista. Opettajat saavat nauttia ison työyhteisön lisäksi pienemmästä, läheisestä työyhteisöstä.
Syyskuisena maanantaiaamuna väsymätön virtuaalikynä piirtää pientä ja isoa N-kirjainta yhä uudelleen suurelle näytölle luokkahuoneen seinällä. Miika Ryynänen seuraa, kuinka ykköset väkertävät omia änniään.
Hänen mielestään yhteisopettajuus kohentaa työhyvinvointia reippaasti. Yhden opettajan työmäärä vähenee, kun kaikkea ei tarvitse suunnitella itse.
– Ja yhteistyö kotien kanssa on tosi sujuvaa. Tapaamisiin huoltajien kanssa saa tarvittaessa työparin, Ryynänen sanoo.
Miika Ryynäsen luokassa harjoitellaan ääntämistä ja kirjoittamista.
Hallinnollisesti opetusryhmiä on kolme, ja niitä jaetaan joustavasti erikokoisiin ryhmiin. Ryynänen ja Grönlund vetävät yhtä ryhmää yhdessä. Puolet heidän työstään on alaluokkien käsityönopetusta.
Arjen yhteydenpito sujuu helposti, koska ekaluokkalaisten luokkatilat sijaitsevat samalla käytävällä. Kollegalle voi huikata asiansa ohimennen, ja tuntien ideointi hoituu spontaanisti vaikka aamukahvilla tai välitunneilla. Viestit vilahtelevat tiuhaan yhteisessä viestiryhmässä.
Sujuva tiedonkulku mahdollistaa nopean reagoinnin esimerkiksi silloin, kun opettaja jää sovittelemaan ristiriitatilannetta ja välituntivalvojaa pitää vaihtaa lennossa. Se helpottaa myös kollegan sijaistamista.
Opettajien kimppatyöskentely sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten Tuula Kupilan ja hänen silloisten kollegoidensa aloitteesta.
– Olen joukkuepelaaja, ja tiiminä toimiminen on paljon helpompaa ja hauskempaa kuin yksin opettaminen, Kupila sanoo.
Hynttyynsä yhteen löi nimenomaan neljä opettajaa, koska Ruusutorpan luokka-asteilla on ollut neljä opetusryhmää. Nykyinen openelikko aloittelee viidettä vuottaan yhdessä.
– Jos yhteisopettajuus kiinnostaa, kannattaa ensin käydä suunnittelukeskustelua rehtorin kanssa ja löytää työkaverit, joilla on samanlaiset tavoitteet, Anu Hausen sanoo.
Rehtori Aaro Partasen mielestä yhdessä rakennettu systeemi toimii hyvin.
– Se, miten aikuiset ovat vuorovaikutuksessa, on tärkeä peilauspinta lapselle, Partanen tuumaa.
Hänen mukaansa yhteisopettajuusjärjestely ei vaadi lisäresursseja. Mutta luottamusta se vaatii ja henkilökemiaa.
– Oma roolini on se, että en ole ensimmäisenä torppaamassa, kun jotakin esitetään.
Arvioinnista tulee oikeudenmukaisempaa, kun sitä pohditaan yhdessä.
Tärkeää on myös taito joustaa tilanteen mukaan. Kun näkökulmaeroja tulee, niistä selvitään keskustelemalla ja huumorilla.
Neljä päätä ajattelee monitahoisemmin kuin yksi pää.
– Esimerkiksi arvioinnista tulee avoimempaa ja oikeudenmukaisempaa, kun sitä pohditaan yhdessä, Hausen sanoo.
Yhteisopettajuuden toimivuuden salaisuus on Ruusutorpan opejen mielestä siinä, että ryhmään mahtuu monenlaista osaamista ja opettajat saavat käyttää vahvuuksiaan.
Matti on täynnä energiaa ja ideoita. Miika tuo porukkaan harkintaa ja järjestelmällisyyttä. Kun lähdetään luokan ulkopuolelle, Tuula johdattaa joukkoja.
Tuula Kupila käy tehtäviä läpi oppilaiden kanssa. Hänen mielestään luja yhteisopettajuus on lisännyt työ- ja koulurauhaa.
Viestit huoltajille lähtevät yleensä Anun näppäimistöltä, sillä hän osaa sanoittaa asiat niin, että tieto menee perille.
– Anu on meidän maalivahti ja valmentaja. Rautainen ammattilainen, joka tietää miten asiat toimivat ja osaa pitää pään kylmänä, Ryynänen tiivistää.
Hausenin lukukausi on vierähtänyt käyntiin luottavaisesti ja levollisesti, kun tuttu porukka on puikoissa ja yhteistyö pelaa.
– Nämä ykköset ovat kouluvalmiita pakkauksia ja ihan huikea ikäluokka. Kiitos siitä kuuluu koulumme eskariopettajille, Hausen sanoo.
Kupilaa jännitti hiukan aloittaa ekaluokan opettajana, koska hän ei koe olevansa äitihahmo eikä askartelija.
– Mutta nyt nautin täysillä. Välillä on ihan liikuttavaa, miten hauskoja työpäivät voivat pienten oppilaiden kanssa olla, Kupila tunnustaa.
Hyvä alku on kullanarvoinen, sillä oppilaat astuvat koulutielle hyvin erilaisista lähtökohdista.
– Meille tärkeintä on, että jokainen löytäisi omaa iloa ja motivaatiota koulunkäyntiin, Hausen summaa.
Kun opettajat kokoontuivat suunnittelemaan tulevaa lukuvuotta keväällä opetussuunnitelman äärelle, toiminnan johtotähdeksi kirkastui turvallinen ja hyvinvoiva oppimisympäristö.
Siinä, millaisilla työtavoilla ja materiaaleilla tavoite saavutetaan, on paljon spontaaniutta.
– Joku meistä keksii idean, jota jalostetaan yhdessä keskustellen. Tällä porukalla on valmius lähteä lennosta mukaan, Kupila kehaisee kollegoitaan.
Kun tavoitteena on lämmin ilmapiiri ja rento meininki, nelikko osaa tarvittaessa mennä sieltä, missä aita on matalin.
– Askartelumme eivät ole aina niin hienoja. Saatetaan ottaa pihalta lehtiä ja liimata niitä paperille, Hausen kertoo.
Opettajat eivät halua käyttää liikaa energiaa oppimateriaalin tekemiseen.
– Käytämme mieluusti ammattiosaajien suunnittelemaa hyvää oppimateriaalia, Hausen sanoo.
Nyt ekaluokkalaiset kuuntelevat Anu Hausenin ohjeita tavubingon aloittamiseen. Miika Ryynäsen luokan naapurissa Tuula Kupila ja Hausen ovat avanneet luokkatilojen väliseinän, jotta koko ykkösten porukkaa voidaan opettaa yhdessä.
Anu Hausen ohjeistaa tavubingoa oviaukossa, joka yhdistää kahden opettajan ryhmien tilat. Etualalla oppilaita neuvoo kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja Pirjo Rantala.
Hidas puhe ja selkeä artikulaatio on tarpeen, sillä luokassa on lapsia, jotka puhuvat suomea vasta vähän.
Ruusutorpan yhtenäinen peruskoulu on Espoon monikulttuurisimpia kouluja. Sen oppilaista noin kolmasosa on S2-oppilaita. Ekaluokkalaisten joukossa vipeltää muun muassa viroa, venäjää, ukrainaa ja kiinaa puhuvia lapsia.
– Emme keskity oppilaiden kieleen tai taustaan vaan olemme liikkeellä yhtenä joukkueena, Hausen paaluttaa.
Kullanarvoista tukea suomen oppimiseen tuovat kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja Pirjo Rantala ja erityisopettaja Laura Jammeh.
Joskus ekaluokkalaisten ryhmätiloissa voi olla jopa seitsemän erikokoista ryhmää opiskelemassa suomen kieltä.
Kahden opettajan tunti sujuu, kun roolit ovat selvät. Kun Hausen opettaa, Kupila seuraa tilannetta työpöytänsä takaa ja kirjoittaa vanhemmille muistutusta seuraavan päivän lyhennetystä koulupäivästä.
Levottomuus vähenee, kun luokassa on useampi aikuinen.
– Jos tunteet kuitenkin kuohahtavat tai oppilas ei pysty keskittymään, voin mennä juttelemaan hänen kanssaan vaikka käytävälle, Kupila sanoo.
Fanny kertoo piirroksellaan, mitä kaikkea he tekivät yhdessä, kun luokan yhteinen pehmolemmikki Bella-Leila oli viikonloppuna hänen luonaan yökylässä.
Jokainen lisäaikuinen luokassa on iso plussa. Maanantaisin ja perjantaisin paikalla on koulumummi Marjatta Varpiola, joka tekee kaikkea, mitä tarvitaan: tarkistaa kotitehtäviä, laminoi koulukirjoja, solmii luistimien nauhoja ja juttelee oppilaiden kanssa vaikka formuloista.
– En ole pullantuoksuinen mummo vaan tekniikan ihminen, 69-vuotias Varpiola huomauttaa.
Opettajien tiimi on hänen mielestään reilua porukkaa, joka ei nipota eikä pingota.
– Jokainen lapsi otetaan huomioon. Ja heti keskustellaan, jos joku asia hiertää.