Ansku Veijola alkoi kesäkuussa seota jo laskuissa. Kuinkahan monta työhakemusta hän oli lähettänyt tammikuusta lähtien? Ainakin kymmeniä.
Monet pienet ja suuret paikkakunnat Keski-Suomessa ja sen ympärillä olivat tulleet tutuiksi: Jyväskylä, Padasjoki, Nastola, Hartola, Hankasalmi, Muurame, Pieksämäki, Laukaa, Toivakka, Jämsä, Sysmä, Joutsa, Viitasaari, Keuruu, Äänekoski, Lahti ja Rautalampi.
– Hain vajaan 200 kilometrin säteellä kotikaupungistani Jyväskylästä ihan joka suuntaan, luokanopettaja Ansku kertoo.
Hän haki pääsääntöisesti vain työpaikkoihin, joissa maksettiin palkkaa kesäajalta. Se on paitsi periaate mutta myös taloudellinen kysymys.
– Jos olen ollut lukuvuoden töissä, katson, että olen sen palkankin ansainnut, Puhutaan kuitenkin useista tuhansista euroista.
Kesäpalkka vaikuttaa merkittävästi myös ikälisien kertymiseen. Ansku huomauttaa, että jos kesäkuukausista ei saa palkkaa, kestää kuusi vuotta päästä kiinni viiden vuoden ikälisään.
Ansku loikkasi luokanopettajan opintoihin rahapelien parista noin seitsemän vuotta sitten. Hän on tietojenkäsittelyn tradenomi ja työskennellyt rahapelialalla jo 16 vuotta.
– Aloin kyseenalaistaa työni merkitystä. Jos onnistuin hyvin, ihmiset pelasivat enemmän – ja hävisivät enemmän.
Kun eräs kollega irtisanoutui ja lähti opiskelemaan, Anskukin sai sysäyksen muutokseen. Hän piti aiemmassa työssään kouluttamisesta, joten opettajan työ tuntui luontevalta valinnalta.
Ansku pääsi opiskelemaan Jyväskylässä Juliet-linjalle, jossa hän erikoistui alaluokkien englannin opetukseen.
Taloustilanne pakotti hänet valmistumaan neljässä vuodessa: Hän sai ensimmäiset kaksi opiskeluvuottaan aikuiskoulutustukea. Sen jälkeen hän eli toiset kaksi vuottaa opintotuella ja -lainalla.
– Viimeiset kuukaudet menivät aikalailla pyhällä hengellä, kun tukikuukaudet loppuivat kesken.
Sitten alkoi työnhaku. Ansku yllättyi, miten vaikeaa pestin saaminen oli.
Ensimmäinen työpaikka löytyi läheltä kotia, Jyväskylän steinerkoulusta. Työ oli mieluisaa ja yhteisö lämmin, mutta pesti oli osa-aikainen eikä sisältänyt kesäpalkkaa.
Seuraavaksi lukuvuodeksi Ansku siirtyi töiden perässä montessoriluokan opettajaksi yhtenäiskouluun Espoossa. Työ oli kokopäiväinen ja kesäpalkallinen, mutta asumisjärjestelyt aiheuttivat omat kommervenkkinsä.
Ansku etsi Espoosta mahdollisimman halpaa asuntoa, koska hän halusi pitää kotinsa Jyväskylässä. Siksi hän päätyi asumaan huoneistohotelliin, jossa ei ollut omaa keittiötä, suihkua eikä vessaa.
– Asuin kymmenen kuukautta siellä raksamiesten ja muiden reissutyötä tekevien kanssa.
Viikonloppuisin Ansku matkusti Jyväskylään, jossa asuvat hänen läheisensä ja kumppaninsa.
Lopulta etäisyys ja jatkuva reissaaminen kävivät raskaaksi.
– Olin kotona perjantaina kuuden–seitsemän aikaan illalla. Sunnuntaina piti lähteä kahden aikaan takaisin Espooseen. Viikonloppu typistyi tosi lyhyeksi.
Anskulla ei myöskään ole montessorikoulutusta, joten vakituisen viran saaminen ei olisi ollut mahdollista.
– Vaikka montessorikoulutus antaisi valtavasti eväitä opetuksen yksilöllistämiseen, se on aikaa ja rahaa vievä investointi, johon en voinut sitoutua.
Tuon junalla lisää tavaraa kassi kerrallaan. Onneksi asunto sijaitsee lähellä asemaa.
Opiskele opettajaksi, työllistyt varmasti. Anskun mielestä tämä kulunut lupaus ei päde enää – ainakaan Keski-Suomessa.
Hänestä työnhaku tuntui viime keväänä erityisen vaikealta. Hän sai haastattelukutsuja paljon vähemmän kuin vuotta aiemmin.
– Yhteen pienen kunnan osaaikaiseen viransijaisuuteen haki kolmisenkymmentä pätevää hakijaa. Pääsin haastatteluun, mutta siihen se tyssäsi.
Puolen vuoden etsimisen jälkeen työpaikka lopulta löytyi. Ansku sai valmistavan luokan opettajan määräaikaisen sijaisuuden Maaselän koulusta Pieksämäen Naarajärveltä.
Iloinen yllätys oli, että kaikki kaupungin määräaikaisuudet ovat kesäpalkallisia.
– Se on iso plussa ja arvostettava ratkaisu kaupungilta. Pieksämäki on myös Espoota halvempi, jolloin palkasta taskuun jää muutakin kuin työkokemusta. Lisäksi koulu, rehtori ja kollegat ovat olleet mahtavia.
Ansku opettaa koulussa monikulttuurista valmistavaa luokkaa ja on päässyt hyödyntämään vahvuuksiaan kielissä, taiteissa ja musiikissa. Luokalla on seitsemän oppilasta kakkosista kuutosiin.
– Pienissä ryhmissä pääsee pureutumaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. On todella palkitsevaa oppia tuntemaan jokainen oppilas kunnolla.
Suihkuttoman ja vessattoman hostellihuoneen jälkeen 28,5-neliöinen parvekkeellinen yksiö Pieksämäen keskustassa tuntuu valtavalta. Anskun asunnon ikkunassa on vihreät verhot, joiden takaa pilkistää näkymä läheiselle jalkapallokentällä.
Makuualkovissa on retkisänky. Pöytää ja tuolia ei ole, sillä Ansku ei ole vielä ehtinyt tuoda uuteen asuntoonsa muita kalusteita.
– Tuon junalla lisää tavaraa kassi kerrallaan. Onneksi asunto sijaitsee lähellä asemaa.
Muuttotavarat on muutenkin pidettävä minimissä, sillä toukokuun lopussa ne pitää taas siirtää Jyväskylän kotiin.
On nimittäin epätodennäköistä, että tämäkään pesti jatkuisi vuoden jälkeen.
Pieksämäellä on viime aikoina keskusteltu koulujen yhdistämisestä, mikä voi tarkoittaa, että opettajia tarvitaan entistä vähemmän.
– Ne, joilla on vakinaiset virat, menevät tietysti silloin määräaikaisten edelle.
Vaihtuviin yhteisöihin sopeutuminen ei ole Ansku Veijolan mielestä rasittavaa, mutta aikaa se vie.
– Pienissä kouluissa sopeutuminen on helpompaa, isoissa taas jää helposti ulkopuoliseksi.
Työpaikoista Espoon koulu oli lämminhenkinen mutta niin valtava, että hän ehtinyt edes oppia kaikkien opettajien nimiä vuoden aikana.
Tulevaisuudessa Ansku toivoisi löytävänsä vakituisen työn Jyväskylästä tai lähialueilta. Kesällä hän on menossa kumppaninsa kanssa naimisiin.
– Minulla on tosi ihana ja kannustava kumppani, mutta onhan se kurjaa nelikymppisenä olla kaukosuhteessa.
Hän ei usko, että työnhaku helpottaa ainakaan kovin pian. Vaikka opettajia jää eläkkeelle, myös lasten määrä vähenee ja kouluja yhdistetään.
Vaikka työllistyminen on epävarmaa, Ansku haluaa nimenomaan opettaa.
– Kaikesta huolimatta olen tosi iloinen, että minusta tuli opettaja. Kouluun on joka päivä kiva mennä töihin.
Anskua kiinnostaisi jatkaa opintojaan erityispedagogiikan parissa, josta hän on tehnyt perusopinnot ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Pidempään koulutukseen sitoutuminen tuntuu kuitenkin vaikealta, jos elämä pyörii määräaikaisuuksien varassa.
– Millä sen rahoittaisi, kun opintotukikuukausia ei ole jäljellä, enkä tiedä, missä olen ensi elokuussa. Olisi kiva, jos olisi mahdollisuus jonkinlaiseen muuntokoulutukseen.
Anskun suurin haave olisi, että hän saisi opettaa samoja oppilaita ykköseltä kuudennelle samassa koulussa.
– Olisi ihanaa joskus saada aloittaa lukuvuosi tuttujen lasten ja kollegoiden kanssa, tutussa koulussa ja nähdä oppilaiden koko kehityskaari.
Opettajista ei pidä säästää vaikka ikäluokat pienenevät
Peruskouluikäisten määrä laskee ennusteiden mukaan merkittävästi lähivuosina. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman selvityksen mukaan 2030-luvulla aloittavat ikäluokat voivat olla osassa kuntia jopa puolta nykyistä pienempiä.
Kunnat ennakoivat tilannetta jo nyt: Uusia virkoja ei välttämättä avata, vaikka tarvetta olisi. Määräaikaisuuksia ketjutetaan tarpeettomasti.
Tämä kaikki heikentää ammatin houkuttelevuutta.
OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto sanoo, ettei oppilasmäärien vähenemisen pitäisi tarkoittaa automaattisesti opettajatarpeen laskua. Muun muassa ryhmäkokoja pitäisi pienentää ja huomioida maahanmuuton tuoma väestönkasvu.
Murto muistuttaa, että iso osa opettajista eläköityy lähivuosina, ja varhaiskasvatuksessa on jo nyt työvoimapula.
Tarvittavien opettajien koulutusmääriä pitäisi kuitenkin pystyä ennakoimaan tarkemmin.
Ratkaisu löytyisi OAJ:n toivomasta valtakunnallisesta opettajarekisteristä. Se kertoisi ajantasaisesti, miten paljon kelpoisia opettajia on kullakin koulutusasteella.