Suomalainen yhteiskunta tunnistaa entistä paremmin maahan muuttaneiden osaamista.
Silti edelleen maahan muuttaneilta kysytään samat kysymykset moneen kertaan eikä annetuilla vastauksilla ole merkitystä. Tämä johtuu siitä, että kukaan ei tiedä, mitä tiedoilla tehdään, mihin ne pitäisi tallentaa ja miten havaintojen pohjalta pitäisi järjestää koulutusta.
Tämä on havaittu 15.1.2025 valmistuneessa työ- ja elinkeinoministeriön raportissa. Sen mukaan Suomi hukkaa valtavan potentiaalin muualla hankittua korkeimman asteen koulutusta.
Tuloksia esiteltiin Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoittamassa tilaisuudessa.
Esimerkiksi alkeissuomen opettajiksi kotoutumiskoulutukseen pääsevät vain ne, jotka ovat opiskelleet suomea pääaineenaan ja osaavat sitä äidinkielisen tasolla.
Korkeakouluissa osaaminen tunnistetaan vasta, jos henkilö on jo opiskelija. Silloinkin erillishaun pääsyvaatimuksena on usein eurooppalaisen viitekehyksen arvosana B2.2. Tämä kielitaidon taso on korkeampi kuin suomalaisen ylioppilaskokeen pitkän englannin laudatur.
Maassamme on huutava pula vakan sosionomeista. Suomeen muuttaneiden joukossa alalle haluavia on paljon.
Mutta ammattikorkean pääsykoe alalle on kielellisesti yhtä haastava kuin pitkän englannin L. Taitotason saavuttamiseen kuluu ainakin neljä vuotta.
Siksi aikuiset menevät usein perhesyistä tai taloudellisista syistä opiskelemaan ammattikouluun ja valmistuvat paljon huonommin palkatuiksi lastenhoitajiksi.
Vertailun vuoksi suomalainen nuori pääsee Ruotsissa vakaopettajan koulutukseen, jos on saanut suomalaisen lukion yo-kokeessa lyhyessä ruotsissa arvosanan M.
Onneksi Suomessa on positiivisia kehityskulkuja: ammattikorkeakouluissa kehitetään jatkuvan oppimisen akateemisia askelia, jotka eivät automaattisesti johda tutkintoon.
Voisiko niiden kautta avautua ovi aitoon osaamisen tunnistamiseen iänikuisen suomen kielen kokeen sijaan?
Virva Muotka Axxellin monikulttuurisuuskeskuksen koulutuspäällikkö