Puheenjohtaja 23.1.2018
Ammattijärjestötoiminnan keskeisiin periaatteisiin on aina kuulunut solidaarisuus toisia palkansaajia kohtaan ja heikommassa asemassa olevien tukeminen. Näistä periaatteista on pidettävä kiinni. Kaikki ammattiryhmät joutuvat vuorollaan tilanteeseen, jossa parasta mahdollista tulosta ei saavuteta yksin. Näin on myös omalla koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalallamme.
Olemme parhaillaan ammattijärjestö-toiminnan tärkeimmässä ytimessä, virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Sopimus-yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti sekä palkankorotuksista että muista työelämän pelisäännöistä sovitaan työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken. Molemmilla osapuolilla on omia tavoitteita, ja kaikkia ei kumpikaan saa läpi. Oman jäsenkuntamme puolesta neuvottelevat ainoastaan OAJ ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO.
Neuvottelutilanne on vaikea, koska maan talous on ollut alamaissa ja julkinen talous alijäämäinen. Vaikka talous on iloksemme viime aikoina kehittynyt myönteisesti ja näkymä eteenpäin on hyvä, kehitys näkyy julkisen talouden tuloissa ja menoissa vasta vuodesta 2019 alkaen.
Yksi suurista julkisten alojen työmarkkinatoimintaan vaikuttavista ristiriidoista on se, että poliitikoilla on valta määrätä julkiselle puolelle lisää tehtäviä ilman, että he osoittavat niihin riittävää rahoitusta. Vallitseva käytäntö on myös, ettei taloustilanteen muutos juuri johda tehtävien vähentämiseen. Muutokset pyritään ottamaan julkisen sektorin työntekijöiden selkänahasta. Niin nytkin.
Julkinen ala tarvitsee menestyksellistä vientiä toimintansa rahoittamiseen. Vienti tarvitsee onnistumiseensa osaamista, toimivaa yhteiskunnallista infrastruktuuria, turvallista ja vakaata elin- ja toimintaympäristöä sekä vastuullista ja kannustavaa tulonjakoa. Tällaisen yhteiskunnan säilyttäminen edellyttää tasapainoista ja oikeudenmukaista työmarkkinapolitiikkaa.
Molemmilla osapuolilla on omia tavoitteita, ja kaikkia ei kumpikaan saa läpi.
Tavoitteiden saavuttaminen vaatii neuvottelijoilta taitoa, peräänantamattomuutta ja näkemyksellisyyttä mutta myös vastuullisuutta. Joskus nämäkään eivät riitä hyväksyttävän lopputuloksen saavuttamiseen. Silloin tarvitaan joukkovoimaa ja vahvaa solidaarisuutta.
Ay-toiminnassa solidaarisuus tarkoittaa myös sitä, että joskus tuetaan tärkeiden tavoitteiden saavuttamisessa muuta kuin omaa ammattiryhmää. Koskaan ei tiedä, milloin itse tarvitsee tukea. Tämän kevään neuvotteluissa tällainen tilanne saattaa olla lähellä. Voi olla mahdollista, että saavutamme jonkun ryhmämme tavoitteet riittävän hyvin, mutta jollekin toiselle opettajaryhmälle ei löydy edes siedettävää ratkaisua. Silloin on lähdettävä tukemaan toista opettajaryhmää.
Tällä kierroksella neuvotellaan myös siitä, kuinka suuri osa palkasta ja muista työn tekemisen ehdoista jätetään jokaisen itsensä sovittavaksi. Mieti, haluaisitko itse mennä kunnanvirastoon tai rehtorin, päiväkodinjohtajan, ammatillisen koulutuksen esimiehen tai vaikkapa dekaanin luo sopimaan siitä, mitä työstäsi maksetaan ja kuinka paljon sinulle voidaan määrätä työtä. Olisit yksin omassa neuvottelupöydässäsi. Sitä työnantajat ajavat kautta linjan.
Ammattijärjestöjen vahvuus on joukkovoima. Yksityinen työttömyyskassa ei tule yhteenkään neuvottelupöytään sinua tukemaan. Pääsemme jokaisen työntekijän kannalta parhaaseen tulokseen, kun etenemme yhteisvoimalla eteenpäin.
Olli Luukkainen
Twitterissä @OlliLuukkainen
Seuraa neuvottelujen etenemistä: oaj.fi