Puheenjohtaja 21.1.2019
Kun ihmisen on hyvä olla, hän suhtautuu ympäristöönsä, toisiin ihmisiin, työhönsä ja itseensä myönteisemmin kuin silloin, jos olo ei ole hyvä. Hyvinvoivan ihmisen luovuus, innovatiivisuus, aloitteellisuus sekä kyky kestää vastoinkäymisiä ovat parhaimmillaan.
Hyvinvointi rakentuu fyysisestä, henkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. On selvää, että hyvä fyysinen terveys ja kunto vaikuttavat myönteisesti henkiseen jaksamiseen. Hyvä henkinen tasapaino heijastuu myös sosiaaliseen toimintaan.
Hyvinvointi töissä, kotona ja omassa sosiaalisessa ympäristössä muodostavat kokonaishyvinvointimme.
Työhyvinvoinnin tekijöitä voidaan tarkastella monesta suunnasta. Tiivistän tässä tarkastelun työn mielekkyyteen, hallintaan ja työyhteisöön. Niistä kaikista on jokaisella varsin subjektiivinen näkemys ja kokemus.
Ihmiselle on tärkeää, että hän tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä mielekkäällä tavalla. Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalalla tämä perusta on ilmiselvä ja kunnossa.
Jokainen alalla tekee koko ajan työtä yhteiskuntamme tulevaisuuden ja tulevaisuudentekijöiden hyväksi. Tärkeämpää tehtävää ei voi ollakaan. Osaaminen, innovatiivisuus, luovuus ja vastuullisuus ratkaisevat koko maailman tulevaisuuden ja osuutemme siinä.
On tärkeää, että työyhteisö ymmärtää työn vaativuuden keskinäiset erot.
Työn hallinta muodostuu tehtävien oikeasta vaativuustasosta ja määrästä. Työn on oltava riittävän vaativaa, että se haastaa, mutta haasteet eivät saa olla ylivoimaisia. Työmäärän on oltava oikeassa suhteessa voimavaroihin.
Tiedämme, että eri työntekijöiden osaaminen ja voimavarat ovat keskenään hyvin erilaisia. Miten siis mitoittaa työ ja siitä maksettava palkka oikein?
Johtamista korostetaan työhyvinvoinnin rakentamisen tekijänä likipitäen kaikissa virallisissa tutkimuksissa ja selvityksissä sekä arjen keskusteluissa. Onkin selvää, että esimiestyön rooli korostuu töiden kohdentamisessa ja mitoittamisessa sekä tuessa.
Organisaatioissa ja työyhteisöissä on varattava aikaa yhteiseen pohdintaan siitä, mitkä asiat työyhteisössä ovat hyvin ja kannattelevat hyvinvointia, mitkä taas kaipaavat kehittämistä. Asiantuntijatyössä, jota alamme työ on, ei vastuuta voi kokonaan siirtää esimiehille. Jokaisella on itsensä johtamisen vastuu, ja se tulee vain lisääntymään.
Edunvalvonnallisesti työvastuu rajoittuu vain siihen työhön, johon on annettu työaikaa. Viime kädessä työn rajaamisen vastuu jää asiantuntijatyötä tekevälle itselleen.
Lapsi-, oppilas- ja opiskelijaryhmät ovat kuitenkin erilaisia. Opettajat käyttävät hyvin eri määriä aikaa oppituntien valmistelu- ja jälkityöhön. Todellinen työmäärä siis vaihtelee saman henkilöstöryhmän sisällä. Työmäärä vaihtelee myös samalla henkilöllä eri vuosina.
Nämä kaikki eivät tietenkään muuta sitä, että järjestönä jatkuvasti teemme työtä työaikaresurssin vahvistamiseksi.
Erittäin tärkeää on, että työyhteisö ymmärtää työn vaativuuden monimuotoisuuden ja keskinäiset erot, vaikka työn perusta on sama. Työhyvinvoinnin tunteessa varsin ratkaisevaa on se, että työntekijä tietää saavansa tukea kollegoiltaan sitä tarvitessaan.
Hyvässä yhteisössä apua ja tukea tarjotaan pyytämättäkin ja ilman esimiehen määräyksiä. Hymyilevälle ihmiselle hymyillään takaisin.
Olli Luukkainen
Twitterissä @OlliLuukkainen