Hanna Ottman: Valeuutiset ovat totta

3.4.2018

Viestintä on taitolaji. Sen tietää jokainen opettaja.

Sama asia erilaisella äänenpainolla antaa aivan erilaisen viestin. Niinkin yksiselitteinen sana kuin ei tarkoittaa eri asiaa, jos se karjahdetaan lyhyesti ja kovaa, tai jos se sanotaan hitaasti pitkänä äänenpainon noustessa alhaalta ylös.

Ensimmäisessä käsketään tai varoitetaan, jälkimmäisessä arvellaan. Ilmeet ja kehonkieli vielä vahvistavat äänellisen viestin.

Kirjoitettuna viestintä muuttuu astetta haasteellisemmaksi. Ilmeet ja äänensävyt jäävät pois ja viesti lepää pelkän tekstin varassa. Wilma-viesti vanhemmalle tai kirjallinen palaute opiskelijalle laittaa harkitsemaan sanoja eri tavalla kuin puhuessa.

 

Sosiaalinen media haastaa viestintää vielä uudella tavalla. Keskustelua käydään lähes yksinomaan kirjallisena, eivätkä keskustelijat useinkaan tunne toisiaan. Tämä haastaa sekä kykyämme ilmaista itseämme että kykyämme tunnistaa tiedon luotettavuus.

Medialiiton viime syksynä teettämässä valeuutistutkimuksessa 75 prosenttia vastaajista sanoi tunnistavansa valeuutisen. Mutta samaan aikaan 67 prosenttia uskoo, että valeuutisilla on vaikutus suomalaisten käsityksiin ajankohtaisten asioiden ja tapahtumien perusfaktoista.

Luotettavuuden kriisi on todellinen. Erityisestä ongelmasta kertoo se, että suuri osa vastaajista uskoi myös tietoiseen valheellisten uutisten levittämiseen.

Luotettavuuden kriisi on todellinen.

Miten tällaisessa tilanteessa pitää yritysten, järjestöjen tai vaikkapa koulun viestiä?

Ensinnäkin täytyy olla lähteitä kohtaan kriittinen. Kaikkea ei voi uskoa.

Toiseksi oman viestinnän on oltava avointa, läpinäkyvää ja rehellistä. Läpinäkyvyyttä on vaikkapa se, että kerrotaan, kenen asialla ollaan. Avoimuutta puolestaan on se, että kerrotaan tiedon lähteet ja itse tieto niin ajoissa kuin pystytään ja niin, että kaikki halukkaat saavat tiedon. Rehellisyyttä on tietenkin se, että kerrotaan asiat niin kuin ne ovat.

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tulee aina olemaan heitä, jotka koettavat murentaa luottamusta. Vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalit olivat käännekohta, jonka jälkeen trollit, valeuutiset ja somevaikuttaminen ovat nousseet julkiseen keskusteluun.

Hyvä näin, sillä kun tiedostamme, miten meihin koetetaan vaikuttaa, uskallamme entistä vahvemmin luottaa omaan ajatteluumme ja huomaamme tahalliset keskustelun sekoittajat.

 

Luotan edelleen siihen, että suomalaisissa elää vahvana keskinäinen luottamus ja halu rakentaa yhteiskuntaa sen pohjalta. Terve kriittisyys on vain entistä tärkeämpi osa nykyajan sivistystä.

 

Hanna Ottman

hanna.ottman@oaj.fi

Twitterissä @HannaOttman

toimittajalta

Helppo olla samaa mieltä

Ei leikkirahaa -mielenosoitus oli minulle pitkästä aikaa kunnon juttukeikka toimittajana, kun päivätyö on viime ajat ollut muunlaista, monipuolista OAJ:n viestintää. Melkoinen suola tässä ammatissa on juuri työn vaihtelevuus!

Maaliskuun lopun lauantaina Helsingin Narinkkatorilla tuuli aivan riittävästi, mutta tunnelma lämmitti. Ei leikkirahaa -kampanjan aktiivit yrittävät valtavalla innolla korjata yhteiskunnallista epäkohtaa, lastentarhanopettajien palkkausta.

Vaatimuksilla on erittäin yksimielinen tuki, ja lastentarhanopettajat ovat huomiosta todella iloisia.

Tämä somekampanja ansaitsisi onnellisen lopun.

Airi Vuolle