Koulukiusaaminen on valitettavasti päivän sana vuodesta toiseen. Ja valitettavasti kaikki tapaukset niputetaan saman otsikon alle. Niitä myös pyritään hoitamaan kaikkia samalla tavalla. Todellisuudessa tapauksia on lukemattomia, ja kaikki kaipaisivat omanlaistaan käsittelyä.
Olin 12 vuotta koululainen ja 36 vuotta opettaja. Sinä aikana koin omakohtaisesti ja sivusta seuraten satoja kiusaamistapauksia. Kaikkiin havaittuihin pyrki koulu vaikuttamaan, liian usein huonolla tuloksella. Erilaisista tapauksista saisi kokoon kohtalaisen paksun kirjan.
Tukihenkilöksi uskomamme oppilas oli todellisuudessa pahin kiusaaja.
Muutaman kerran jouduimme ulkopuolisen painostuksen vuoksi tarttumaan kisaamiseen kovin ottein. Tuloksena oli suora- nainen oikeusmurha. Kiusaajat olivat ovelia saaden kiusatun reagoimaan juuri opettajan nähden. “Ope, taas toi kiusaa!”
Vasta paljon myöhemmin, liian myöhään, selvisi asian oikea laita. Otimme opiksi ja kohdistimme rankat toimenpiteet oikeisiin kiusaajiin. Kiusaajan vanhemmat uhkasivat koulua oikeustoimilla, jos heidän kultamussukkaansa kohdistuu rankkoja toimia.
Toisinaan nopeat toimenpiteet tuottivat harmia kiusatulle. Kiusaajat kostivat uskomalleen kantelijalle. Siksi pyrimme tekemään hiljaista taustatyötä ennen toimenpiteitä. Meitä syytettiin hidastelusta.
Yksi ongelma oli sekin, että kaikki ”kiusaaminen“ ei ollut kiusaamista. “Miksi kaikki kiva kielletään?” kysyivät keskenään hauskaa pitäneet osapuolet.
Välillä ongelma oli myös se, että kiusatun tukihenkilöksi uskomamme oppilas oli todellisuudessa pahin kiusaaja. Kiusattu takertui häneen, että edes joku olisi hänen lähellään.
Uskon, että yksilöllinen käsittely auttaisi kiusattuja nykyistä nippukäsittelyä paremmin.
Juha Nikulainen, Mänttä