Kenelläkään ei ole kivaa.
Komediassa Elämä on ihanaa kolmikko ajaa avoautolla kohti Baltimorea. Tarjoilija Carol, Helen Hunt, lohduttaa murtovarkaiden pahoinpitelemää Simonia, Greg Kinnear, toteamalla, että meillä kaikilla on omat kamalat kertomuksemme.
Kirjailija Melvin, Jack Nicholson, oikaisee heitä: Ei ole totta. Joillakuilla on mahtavia kertomuksia. Niissä on järviä, huvipursia, ystäviä ja nuudelisalaattia. Tosin ei kenelläkään tässä autossa, mutta monella muulla kyllä.
Missä mahtavien kertomusten koululaiset, opiskelijat ja opettajat ovat nyt? Nuo lahjakkaat, ahkerat ja silti elämäänsä ihastuneet. Tai vaikka ne, jotka kepeästi alisuorittaen loikkivat lukuvuodesta toiseen tuloksiinsa tyytyväisinä.
Entä se kouluinnostusta yhä kokeva kolmasosa lukiolaisista.
Näepä siinä nuori sortumatta Münchhausen by proxyilyyn.
Opiskelijoiden mielenterveysjärjestö, OAJ ja lukiolaisten etujärjestö komppaavat Carolia ja kertovat kilvan koulumaailman ongelmista. Oppimateriaalikustantaja Studeon #ilonpalautus-kampanja taas virittäytyy Melvinin taajuudelle.
Lämmin kiitos. Vaan jos päättäjät eivät tartu toimeen eli rahamassiin, joutuu ope ammattitaitoisemman avun puutteessa tarjoamaan nuorelle life coachin, vanhemman ja terapeutin palvelut.
Miten ope tunnistaa uupumuksen, entä nepsy-piirteet? Ahdistuneisuus puolestaan ei aina edes näy ulospäin. Näepä siinä nuori sortumatta Münchhausen by proxyilyyn.
Onneksi lops19-suosta ylösnousseella opella riittää webinaareja valittavakseen: Resilienssin vahvistaminen työyhteisössä vai kansanväliset projektit? Ainepedagogiikka vai nuoren mielenterveyden tukeminen?
Runsas koulutusbuffet täyttää hujauksessa vesot ynnä ys-ajat. Uskonpa monen meistä vielä saavan ähkyn.
Micaela Morero hotkii nuudelisalaattia lukion opehuoneessa.