Opettamisen kolmiportainen tuki lopetetaan, sillä monet opettajat katosivat kolmannen portaan kautta lomille, vapaille ja muualle.
Väliportaan rehtorit ylityöllistyivät, joten ruohonjuuritasolla kollegat vaivoin kannattelivat toisiaan.
Jatkossa riittämättömyyden tunne kitketään jo taimena: opettaja ei laajenna toimenkuvaansa amebamaisesti vaan toteuttaa osaamisensa ydintä, opetusta.
Pois jäävät sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan työt.
Laki edellyttää muutosta toimintakulttuuriin.
Opetustoimi ja koulut luovat opettamisen edellytyksiä tukevia järjestelyitä. Yhteisessä tahtotilassa kehitetään käytänteitä opetuksen mahdollistamiseksi.
Opettajien vertaistuki säilyy. Kollegaa ei jätetä, joten haastavissa ryhmissä ja palavereissa on aina kaveri mukana.
Mentorointi ja kahvittelu nostetaan osaksi työaikaa.
Kaikilla on autopilot-opetusbotti.
Opettamisen tuen uudistus pohjaa vahvaan opettajalähtöisyyteen. Opettaja valitsee työtapansa ja tehtäviä eriytetään tarpeen mukaan.
Koko opettajaryhmää tuetaan. Ys-aika valjastetaan opettajien toiveasioiden hoitoon.
Tuntimääriä, lukujärjestyksiä ja työvälineitä räätälöidään.
Rehtorit vapautetaan turhanaikaisista tehtävistä koulun kapellimestareiksi, joiden johdolla kouluyhteisö soi harmonisesti.
Vuorovaikutushaasteet selätetään liikennevaloilla: punaisen otsan edessä vaietaan, keltaiselle valikoidaan sanat ja vain vihreälle vitsaillaan.
Erilaisille opettajille on zen-huone ja nyrkkeilysäkki, kaikille tarvittaessa autopilot-opetusbotti.
Opettajat saavat lisää tukihenkilöitä.
Tekno-osaaja hoitaa laiteongelmat kilautuksella. Järjestyshenkilö toimeenpanee kuria ja supernanny tukee kotikasvattajia.
Kouluklovni auttaa aina iloisesti siellä, missä kukaan muu ei ehdi tai jaksa.
Uudistus pelastaa uhanalaisen ammatin.
Opettavat opettajat eivät kuole sukupuuttoon lajityypille sopimattomissa olosuhteissa.