Mirja Könkään väitöksen mukaan lasten tunteiden käsittelyä tuetaan päiväkotiarjessa heikosti. Päiväkodin aikuiset huomioivat kyllä lasten pyynnöt sikäli, kun ne liittyvät toimintaan, mutta leikin ulkopuolelle jääneen tai muuten vain surullisen lapsen tunteet jäävät usein käsittelemättä.
– Oli huolestuttavaa huomata, miten usein lapset tukahduttivat tunteensa aikuisten seurassa. Huojentavaa taas oli nähdä, kuinka aktiivisesti lapset havaitsivat tunteita ympärillään ja olivat valmiita tukemaan toisiaan emotionaalisissa haasteissa, Köngäs kuvailee.
Lasten keskinäinen yhtenäisyys on oma aktiivinen alakulttuurinsa aikuisten sääntöjen määrittelemässä ympäristössä. Lapset ovat kuitenkin aina valmiita hyväksymään aikuiset omalle alueelleen.
– Lapset olivat poikkeuksetta riemuissaan aikuisesta, joka tuli leikkiin mukaan leikin ehdoilla: osallistujana ja kuuntelijana ennemmin kuin puhujana.
Lohjalla asuvalla Könkäällä on parin vuoden kokemus lastentarhanopettajan työstä. Hänen tutkimusaineistonsa tärkein osa ovat kolmessa päiväkodissa vuosina 2012–13 kuvatutut videot. Kamera tallensi lasten touhuja leikkitilassa, jossa ei yleensä ollut aikuisia. Yhteensä 50 tunnin videomateriaalia täydentävät kenttämuistiinpanot.
On mahdotonta antaa lapsille jotain, josta jää itse jatkuvasti työssään vaille.
Lasten tunneälyä käsittelevän väitöksen kritiikin kärki kohdistuu olosuhteisiin, ei työntekijöihin. Päiväkodin aikuiset olivat Könkään mukaan usein aivan liian väsyneitä ja stressaantuneita kyetäkseen vastaamaan lasten sanattomiin emotionaalisiin viesteihin.
– Henkilökunta tietää kyllä toiminnan puutteet, mutta stressi on ajoittain niin kova, että ei vain jaksa. On mahdotonta antaa lapsille jotain, josta jää itse jatkuvasti työssään vaille.
Ryhmäkoot ovat liian suuria ja melua liikaa. Pelkästä henkilöstövajeesta ei silti ole kyse.
– Turhat muodolliset säännöt pois ja niiden tilalle selkeät, pedagogisesti perustellut toimintalinjat, Köngäs esittää.
Parhaillaan Mirja Köngäs kirjoittaa kirjaa väitöksensä teemoista. Tutkimuksen saama julkisuus on myös poikinut luentopyyntöjä ja työkutsuja koulutuksiin ja yliopistohankkeisiin.
Väitös
”Eihän lapsil ees oo hermoja.” Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä. Lapin yliopisto 2018.