Työn murros haastaa ammattiliitot

Kaikkien alojen työntekijät ansaitsevat palkankorotukset. Näin sanoo Akavan työmarkkinajohtaja Katarina Murto, jonka mukaan liiallinen psykososiaalinen kuormitus ja työuupumus ovat työelämässä hälyttävällä tasolla.

Työmarkkinat ovat juuri nyt murroksessa, ja neuvottelu- ja sopimusjärjestelmiä halutaan muuttaa. Työmarkkinakeskusjärjestöjen yhdessä sopimat keskitetyt sopimukset ovat jääneet historiaan. Metsäteollisuuden työnantajajärjestö ei enää tee koko alaa koskevia sopimuksia, ja teknologiateollisuuden yrityksistä vain osa on liittymässä uuteen järjestöön.

Akavan työmarkkinajohtajan Katarina Murron mukaan teollisuusalojen siirtyminen osin yritystason työehtosopimuksiin heijastuu laajemminkin sopimustoimintaan.

– Koska enää ei ole yhteistä työmarkkinamallia eikä koordinaatiota, ennustettavuus uhkaa hävitä. Hajaantuminen voi lisätä työriitoja, ja työmarkkinat saattavat polarisoitua. Mahtavatko työantajatahotkaan tietää, mihin olemme menossa?

Murto näkee muutoksessa kuitenkin myös mahdollisuuden. Nyt neuvottelu- ja ammattijärjestöt voivat tehostaa omaa edunvalvontaansa.

– Työntekijät saattavat tiedostaa paremmin ammattiliittojen merkityksen – palkansaaja on heikoilla, jos joutuu yksin neuvottelemaan työnantajan kanssa. Järjestäytymisaste voi siis kasvaa.

 

Akava ja SAK lähettivät syyskuun lopussa kaikille kansanedustajille kirjeen, jossa ne varoittivat poliitikkoja puuttumasta työmarkkinaneuvotteluihin tai palkankorotusten kohdentamiseen. Onko yhteistyö SAK:n kanssa uusi avaus ja yksi merkki työmarkkinoiden muutoksesta?

Murron mukaan on tärkeää, että kaikki palkansaajajärjestöt pystyvät tarvittaessa yhteistyöhön. Palkoista sopimista ei saa siirtää poliittisten päättäjien vastuulle.

– Palkat ja työehdot on sovittava neuvotteluosapuolten kesken, nämä asiat eivät kuulu poliitikoille. On aloja, joilla palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja osaamista. Mutta kaikkien alojen työntekijät ansaitsevat palkankorotukset, jotka myös turvaavat ostovoimaa.

Palkkoihin ja työehtoihin puuttuminen ei kuulu poliitikoille.

Murto puolustaa sopimusyhteiskuntaa ja kannattaa yleissitovuutta. Ne takaavat palkansaajalle vähimmäisehdot.

– Vähimmäisehdot on turvattava sopimuksin. Esimerkiksi minimipalkkaa ei pidä kirjata lainsäädäntöön, koska se jäykistäisi palkanmuodostuksen. Yksi minimipalkka saattaisi jopa laskea joidenkin alojen palkkatasoa.

 

Akava ja sen jäsenliitot ovat tänä syksynä aloittaneet Työhyvinvoinnilla työllisyyttä -hankkeen, joka esittää konkreettisia ratkaisuja työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseksi. Mukana ovat Aalto-yliopisto, Eläketurvakeskus, Kela, eläkelaitos Keva, mielenterveysyhdistys Mieli, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Työterveyslaitos. Hanke jatkuu vuoden 2022 helmikuuhun.

Liiallinen psykososiaalinen kuormitus ja työuupumus saattavat Murron mukaan olla nykytyöelämän suurin ongelma. Korona on vain kasvattanut hyvinvointivelkaa.

Työhyvinvoinnilla työllisyyttä -hankkeen tavoitteena on nostaa esille työkyvyttömyyden kustannukset ja merkitys julkiselle taloudelle, työllisyydelle sekä yksilölle ja hänen toimeentulolleen. Murron mielestä poliittiset päättäjät puhuvat liian vähän työhyvinvoinnin merkityksestä kustannuksiin nähden.

Katarina Murron mukaan työhyvinvointia voisi parantaa lainsäädäntömuutosten lisäksi panostamalla johtamiseen ja hyvään henkilöstöpolitiikkaan.

Koska työhyvinvointi vähentää poissaoloja ja ennenaikaista eläkkeelle jäämistä, työuupumuksen vähentäminen hyödyttäisi kaikkia osapuolia: työntekijöitä, työnantajia ja yhteiskuntaa. Jos edes pieni osa työkyvyttömyyskustannuksista laskisi, kyse olisi miljardeista euroista.

 

Murron mukaan myös lainsäädännön on pystyttävä vastaamaan työelämän muutoksiin. Liiallisen psykososiaalisen kuormituksen ehkäisyn lisäksi tulisi parantaa erilaisia työnteon muotoja tekevien asemaa.

Ammattijärjestöjä moititaan siitä, että ne turvaisivat pelkästään vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa olevien etuja. Epätyyppisissä työsuhteissa työskentelevät ja määräaikaiset, joista monet ovat nuoria, kokevat jäävänsä vähemmälle.

Murto tunnistaa, että osa työntekijöistä on muita heikommassa asemassa, ja pitää tärkeänä tehostaa edunvalvontaa heidän auttamisekseen.

– Esimerkiksi alustatyö on ilmiönä vaikea ja vaatii niin työlainsäädännön kuin sosiaaliturvankin tarkastelua. Koska työelämä muuttuu vauhdilla, Akavan olisi haettava ratkaisuja etukenossa.

Työmarkkinakieli kaipaa freesaamista.

Ammattiliittojen on Murron mukaan huolehdittava kaikkien palkansaajien eduista eikä eri-ikäisten työntekijöiden vastakkainasettelu ole oikein. Jotta ammattijärjestöt voivat houkutella nuoria riveihinsä, niillä pitää olla tarjottavana paljon muutakin kuin historian saavutukset – vaikka ne ansiokkaita ovatkin.

– Nuorten suuntaan on osin kyse ammattijärjestöjen imagosta. Me toimijat voisimmekin muun muassa sanoittaa tärkeän asiamme toisin. Työmarkkinakieli kaipaa freesaamista.

 

Katarina Murto aloitti Akavan työmarkkinajohtajana tämän vuoden alussa. Akavaan juristin tie kulki kahden muun keskusjärjestön, SAK:n ja STTK:n, kautta. SAK:ssa Murto työskenteli työehtoasioiden päällikkönä ja STTK:ssa edunvalvontajohtajana.

Ennen oikeustieteen opintoja Murto ehti kouluttautua tanssitaiteen maisteriksi ja työskennellä alalla kymmenkunta vuotta. Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen lehtorina toimiessaan hän päätti suorittaa juristiopinnot loppuun Helsingin yliopistossa.

Ensimmäinen uuden alan työpaikka oli omassa ammattijärjestössä, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitossa.

– Työmarkkina-asiat veivät heti mukanaan. Minulle vuodet Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitossa olivat ay-toiminnan korkeakoulu.

Opettajavanhempien lapsena Murto arvostaa Suomen koulutusjärjestelmää ja sen merkitystä yhteiskunnalle.

Ay-toiminta tuli Murrolle tutuksi jo lapsuuden kodissa, sillä liikunnanopettajaisä Otso Kahila oli 80- ja 90-lukujen taitteessa OAJ:n valtuutettu ja hallituksen jäsen. Kahila toimi myös Akavan aluetoimikunnan puheenjohtajana.

 

Akavan työmarkkinajohtajana Murto vastaa työelämälainsäädännöstä, työmarkkinajärjestelmän kehittämisestä, eläkepolitiikasta sekä sosiaali- ja työttömyysturvasta yhdessä järjestön asiantuntijoiden kanssa.

– Tehtävä on laaja, haastava ja kiinnostava. Koen, että olen nyt löytänyt ammatillisen kotini.

Katarina Murto kehuu Akavaa uudistumiskykyiseksi, rakentavaksi ja eteenpäin katsovaksi edunvalvontajärjestöksi, jonka jäsenmäärä ja samalla painoarvo palkansaajakeskusjärjestönä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana yhä kasvaa.

Murto myös kiittää Akavan jäsenliittojen tapaa kehittää omaa toimintaansa ja tehdä rakentavaa yhteistyötä.

– Kun haemme yhteistä hyvää, saamme myös tuloksia. Mitä yhtenäisempi Akava on, sitä vahvempia olemme ja sitä paremmin voimme edistää korkeakoulutettujen palkansaajien asemaa.