Tutkittu juttu: Opiskelijamäärien lisääminen ei auta ilman alan pito- ja vetovoimaa

Rakenteet varhaiskasvatuksen opettajapulan voittamiseksi alkavat olla kunnossa, ja pallo on nyt kunnilla, sanoo Varhaiskasvatuksen opettajien liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen. Opetusneuvos Kirsi Alila puolestaan heittää pelivälineen etujärjestöille.

Varhaiskasvatuksen opettajapula on vakava mutta voitettavissa oleva ongelma, sanoo Varhaiskasvatuksen opettajien liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen. Valoa tilanteeseen tuo se, että varhaiskasvatuksen rakenteet ovat hänen mukaansa kehittyneet oikeaan suuntaan.

Pakasen mukaan opettajapulaan havahduttiin vasta vuonna 2013, jolloin varhaiskasvatus siirrettiin sosiaalipuolelta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen.

– Sitä ennen opettajapula sai kehkeytyä kaikessa rauhassa 1990-luvulta lähtien, eli lähes viidentoista vuoden ajan. Tuona aikana kukaan ei seurannut varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmääriä eivätkä yliopistot tuottaneet tarpeeksi opettajia, Pakanen sanoo.

Kytköksestä sosiaalialaan seurasi, että varhaiskasvatuksen opettajat eivät olleet mukana opettajatiedon keruussa. Väärä hallinnonala viivästytti Pakasen mukaan kaikkea muutakin kehittämistä.

 

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen aloituspaikkoja alettiin lisätä vuonna 2012 vähän kerrallaan joka vuosi, kunnes viime hallituskaudella päätettiin lisätä tuhat uutta aloituspaikkaa vuosina 2018–21.

Vuosina 2021–24 aloituspaikkojen määrää lisätään edelleen useilla sadoilla. Luku sisältää muun muassa parisataa monimuotokoulutuksen paikkaa sekä satakunta aloituspaikkaa maahanmuuttajataustaisille, ulkomailla tutkintonsa suorittaneille ja niille opiskelijoille, joilla on jo jonkin suomalaisen kasvatustieteen tutkinto.​

– Tämäkään ei vielä riitä. Aloituspaikkoihin kolme vuotta sitten tehty lisäys on saatava pysyväksi, ja määrää pitää lisätä vielä siitäkin, jos seuranta osoittaa sen tarpeelliseksi, Pakanen vaatii.

Nyt tarvitaan kunnat mukaan talkoisiin.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei toki riitä poistamaan opettajapulaa, jollei samalla lisätä alan veto- ja pitovoimaa.

– Koulutuspaikat on myös saatava täyteen, eikä sekään auta, jollei valmistuneita saada alalle töihin ja pysymään siellä. Opettajapula ei hellitä, jollei alan työolosuhteita ja palkkausta saada kuntoon.

Näiltäkin osin alan rakenteet ovat Pakasen mukaan kehittyneet viime vuosina pitkin harppauksin: uusi varhaiskasvatuslaki parantaa työoloja selkiyttämällä työnjakoa, ja vakaopettajien siirtyminen opettajien ovtes-sopimuksen piiriin tulee jollakin aikavälillä näkymään palkkauksessa.

– Nyt tarvitaan kunnat mukaan talkoisiin. On outoa, etteivät opettajapulassa kärvistelevät kaupungit kilpaile korkeasti koulutetuista vakaopettajista palkoilla, kilpaillaanhan työmarkkinoilla muistakin osaajista.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Kirsi Alilakin myöntää, että aloituspaikkojen lisääminen ei riitä, ellei alan vetovoimaa saada parannettua. Siinä ei ole kuitenkaan onnistuttu, vaan pieni osa aloituspaikoista on jäänyt täyttämättä.

– Tärkeintä alan veto- ja pitovoiman kannalta olisi varmaan saada palkat nousemaan. Varhaiskasvatustyö on vaativaa ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä, mutta palkkaneuvotteluista vastaavat Suomessa työmarkkina-osapuolet, Alila huomauttaa.

Varhaiskasvatuslaki selkiyttää alan työnjakoa. Selkeät työtehtävät ovat Alilan mukaan toinen merkittävä vetovoimatekijä.

– Varhaiskasvatuksen henkilöstön erilaiset koulutukset tuottavat erilaista osaamista, ja sen pitää näkyä työ- ja vastuutehtävissä. Selkeyden puute on lisännyt henkilöstöryhmien välisiä jännitteitä ja vaikuttanut alan vetovoimaisuuteen vuosien ajan.

Varhaiskasvatuslakia päiväkotien käytäntöihin soveltavat kunnat saivat äskettäin käyttöönsä uusia työkaluja. Tammikuussa työnsä päättänyt varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumi laati osana työtään osaamisprofiilit alan eri koulutusten tuottamalle osaamiselle.

– Osaamisprofiilien tarkoituksena on auttaa kuntia ja yksityisiä toimijoita uudistamaan eri ammattiryhmien tehtävänkuvia. Niitä voidaan käyttää myös varhaiskasvatuksen koulutuksissa. Opiskelijalle voidaan kuvata entistä tarkemmin, millaisiin työtehtäviin ja vastuisiin hän on valmistumassa.

 

Kevan Kuntien työvoimaennuste 2030:n mukaan kuntien sivistystoimessa pula on etenkin erityisopettajista ja varhaiskasvatuksen opettajista.

Vakaopettajia Suomesta puuttui viime vuonna nelisentuhatta. Työvoimapulaa kuvaava indeksiluku oli tuolloin -24.

Miinusmerkki luvun edessä kertoo työvoimapulasta, plussa kuvaa ylitarjontaa. Nolla taas tarkoittaisi, että työvoiman tarjonta kattaa tarkalleen kysynnän.

Kevan ennusteen mukaan nykyinen koulutustahti ja eläkkeelle jäämiset uhkaavat tiputtaa vakaopettajien luvun vieläkin hyytävämmäksi. Vuosikymmenen puolivälissä luku olisi -25 ja vuonna 2030 jo -28.

Ongelma keskittyy vahvasti Uudenmaan kuntiin: 4 000:sta viime vuonna koko maasta puuttuneesta opettajasta 3 600 puuttui Uudeltamaalta. Vajeesta kertoo Uudenmaan indeksiluku, joka oli tuolloin -64 – vuoteen 2030 mennessä sen ennustetaan nousevan -67:ään.

Ennusteen laati Aula Research Kevan toimeksiannosta. Ennuste perustuu tilastotietoon kuten Kevan eläköitymisennusteeseen, työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoon ja Sitran koulutusennakointiselvityksen raakadataan.

 

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kritisoi blogissaan Kevan työvoimaennustetta. Vakaopettajien tilanne ennusteessa on hänen mukaansa oikeansuuntainen.

oaj.fi -> Työvoimapulako tulossa kuntiin?