Kirjailijan ammatti, se väikkyi jo pienestä pitäen Sofi Oksasen haaveissa. Yläasteella Sofi valitsi lukujärjestykseensä aineita, joista arveli olevan hyötyä kirjailijan uralla.
Esimerkiksi konekirjoitus oli yksi hänen lempiaineistaan.
– Opin kymmensormijärjestelmän nopeasti, ja se on taito, joka on yhä tarpeen. Kirjoitan oikeastaan nopeammin kuin ajattelen, Sofi vastaa sähköpostitse.
Lempiaineisiin lukeutuivat myös äidinkieli ja kielet ylipäätään. Sen sijaan liikuntaa, käsityötä ja kotitaloutta nuori Sofi piti turhana hengailuna.
Hän kiittelee yläasteen ja lukion opettajia siitä, että nämä ymmärsivät, miten eri tahtiin koululaiset oppivat. Yksi ja sama tahti voi olla toiselle liian kiivas ja toiselle liian hidas.
– Tämä opettajien ymmärrys teki koulusta paljon hauskempaa.
Ala-asteella liian hidas tahti oli saanut Sofin turhautumaan. Hän osasi lukea ja kirjoittaa jo ennen koulun alkua, mutta tuolloinen luokanopettaja ei juuri opetusta eriyttänyt.
Lukioon Sofi meni Voionmaalle. Juuri alkanut luokaton lukio mahdollisti tenttimisen. Ahkera ja opinnoista innostunut Sofi tentti uskonnon ja äidinkielen kursseja. Tenttiessä sai itse aikatauluttaa oman opiskelunsa ja tehdä luovia valintoja esseiden suhteen.
Haave kirjailijan urasta vaikutti myös jatko-opintoihin. Sofi haki ja pääsi opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä. Myöhemmin hän aloitti vielä dramaturgian opinnot Teatterikorkeakoulussa.
Tulevaisuuden koulussa Sofi toivoisi tilaa etenkin kielten opiskelulle sekä medialukutaidon ja kirjoittamisen harjoittelulle.