Silpominen seis – autetaan Kenian tyttöjä puolustamaan itseään

Kun Yle X:n radiojuontaja Jenni Poikelus kävi Keniassa tutustumassa Solidaarisuus-järjestön silpomisen vastaiseen työhön, mieleen jäi erityisesti kuusivuotias Esther.

– Esther oli valloittava tapaus. Aluksi hän ujosteli mutta innostui hassuttelemaan, kun sai päähänsä punaisen nenän, Poikelus kertoo.

Estheriä uhkaa sama ihmisoikeusloukkaus kuin useita muitakin Kenian pikkutyttöjä. Silpominen on Keniassa laitonta, mutta edelleen 96 prosenttia kisii-heimon tytöistä silvotaan.

Poikelus matkasi Afrikkaan, koska tänä vuonna Nenäpäivän tuotoilla pyritään kitkemään pois järjetöntä tapaa.

Yhteensä maailmassa elää noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista, ja yli kolme miljoonaa tyttöä silvotaan vuosittain.

Silpominen tarkoittaa naisen ympärileikkausta, jossa tytöltä poistetaan esimerkiksi klitoris ja osa häpyhuulista. Yleensä leikkaukset toteutetaan alkeellisissa olosuhteissa ja alkeellisilla välineillä. Seurauksena voi olla esimerkiksi kovaa verenvuotoa, repeämiä, virtsaamisvaikeuksia, ongelmia synnytyksessä sekä mittaamattomasti henkistä kipua.

Silpomisväkivalta koskettaa myös suomalaisia tyttöjä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että Suomessa asuu noin 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silvotuiksi.

Tajusin konkreettisesti, miten tärkeää tieto ja koulutus on.

Kenian matkalla Poikeluksesta oli outoa nähdä, miten syvällä vahingollinen tapa istuu.

Keniassa suuri osa kansasta uskoo vielä siihen, että jos tyttöä ei silvota, hän juoksentelee ympäriinsä miesten perässä eikä pääse naimisiin. Kisii-yhteisössä leikkaamattomia naisia saatetaan syrjiä ja pitää likaisina.

– Oli järkyttävää tajuta, että pienellä tytöllä ei ole oikeutta päättää itsestään ja hänen tulevaisuutensa pilataan vanhan perinteen takia. Tuli myös turhautunut olo – jos ihmiset vain tietäisivät tästä enemmän, tätä ei tapahtuisi.

Poikelus tapasi opettajia, jotka kertovat koulussa lapsille, että silpominen on laitonta.

Solidaarisuus järjestää tytöille myös turvaleirejä koulun loma-aikoina, koska usein juuri lomilla tytöt joutuvat silvotuiksi.

Tytöille kerrotaan silpomisen terveydellisistä ja psykologisista haitoista näytelmien, runojen ja laulujen avulla. ”Minä olen lapsi, minä olen ihminen, minulla on tunteet, minua ei saa silpoa”, lauluissa sanotaan.

Leireillä tytöt oppivat puolustamaan itseään. Myös pojat olivat mukana saamassa tietoa siitä, miten puolustaa siskojaan. Lapset opettavat myös kavereitaan, sillä kaikki eivät pääse leirille.

Tyttöjen huono kohtelu nivoutuu Keniassa naisen huonoon asemaan. Perheväkivalta on enemmän normi kuin poikkeus.

– Systeemi vääristää myös naisten omia asenteita. Jos mies ei lyö naista, nainen saattaa sanoa hänelle: et ole edes mies, kun et pysty lyömään minua, Jenni Poikelus kummastelee.

Toisaalta Poikelus aisti, että muutos tekee tuloaan.

– Esimerkiksi Estherin isoäiti oli maksanut lapsenlapsensa silpomiseen tarvittavat 40 euroa. Hänestä jäi kuitenkin sellainen fiilis, että hän saattaa muuttaa mielensä, kun saa oikeaa tietoa. Keniassa tajusin konkreettisesti, miten tärkeää tieto ja koulutus on, sillä siitä riippuu ihmisten tulevaisuus.

Kurjista asioista huolimatta Poikelukselle jäi matkasta pikemmin toiveikas kuin epätoivoinen olo.

– Siellä on vahvoja pieniä tyttöjä, jotka uskaltavat sanoa jo vanhemmilleen, että minulle ei tehdä näin, ja uhata tarvittaessa vaikka poliisilla.