Joulukuun kuudes on helsinkiläisen luokanpettajan Paula Vertainen-Zimmelin perheessä merkittävä päivä kahdestakin syystä. Tuolloin ikkunalaudalla loistaa kaksi kynttilää Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Samana päivänä perheen luo saapuu myös jännittävä ja odotettu vieras – Pyhä Nikolaus.
Pyhimys kuuluu eteläsaksalaiseen katoliseen perinteeseen. Piispanpukuinen Nikolaus pitää kirjaa lasten hyvistä ja pahoista teoista. Kiltit lapset saavat palkinnoksi pienen pussukan, jossa voi olla omenoita, pähkinöitä, sukat ja vähän suklaatakin.
– Jyrisevällä äänellä vanhakantaisia runoja lausuva piispa hieman pelottaa monia lapsia. Niin myös meidän esikouluikäistä kuopustamme, Paula kertoo.
Vertainen-Zimmelin perheessä joulunalusaikaan ja jouluun kuuluvat niin suomalaiset kuin saksalaisetkin perinteet. Paulan puoliso on kotoisin Etelä-Saksasta Baijerista.
Paula opettaa viidettä luokkaa ja suomea toisena kielenä Helsingin saksalaisessa koulussa. Paulan oman luokan oppilaat ovat suomenkielisistä perheistä ja vasta opettelevat saksaa.
Oman luokkansa oppilaille hän kertoo saksalaisista ja S2-oppilailleen suomalaisista jouluperinteistä.
– Niihin tutustuminen avaa erilaisia kulttuureja laajemminkin. Kulttuurihan näkyy konkreettisesti juuri tapojen kautta.
Paulan mukaan monikulttuurisessa Saksassa ei ole yhtä tapaa viettää joulua, vaan perinteet eroavat paljon jo yksin katolisten ja luterilaisten alueiden välillä.
Esimerkiksi Pyhä Nikolaus on monille pohjoissaksalaisille vieras. Jeesus-lapsen lähettämä Christkind, sen sijaan on useimmille saksalaisille tuttu. Tämä enkelimäinen neito tuo lapsille jouluaattona lahjat kuusen alle.
Saksalaisessa koulussa jouluun valmistaudutaan poimimalla jotain saksalaisista ja jotain suomalaisista perinteistä. Monessa luokassa nököttää pöydällä tyypillinen saksalainen havuista tehty adventtikranssi neljine kynttilöineen. Lucia-kulkue taas edustaa suomalaista joulukulttuuria.
– Koulumme on hyvin monikulttuurinen. Kieliä ja uskontoja on monia. Useat oppilaat käyvät elämänkatsomustiedon tunneilla. Puhun joulun perinteistä enimmäkseen uskonnon tunneilla.
Paula on viettänyt jo lähes 20 vuoden ajan joka toisen joulun lapsuudenkodissaan Äänekoskella ja joka toisen Baijerissa puolisonsa vanhempien luona.
– Minulle joulu tulee ennen kaikkea lauluista ja musiikista. Käymme yleensä laulamassa kauneimpia joululauluja niin saksalaisessa kuin suomalaisessakin kirkossa. Laulut raikaavat myös aattona.
Kuorolaulua harrastava Paula on harkinnut joidenkin saksalaisten joululaulujen kääntämistä suomeksi. Hänen mukaansa saksalaisissa sävelmissä on enemmän valoa kuin suomalaisten mollivoittoisissa joulun ikivihreissä.
Musiikin lisäksi perinteinen suomalainen jouluruoka on Paulalle tärkeää. Viime vuonna hän pakkasi Saksaan mukaan erilaisia laatikoita ja kinkkua.
– Ihan hyvin herkut maistuivat sukulaisille. Kerroin, mitä missäkin on ja miten ruuat on valmistettu.
Joulun aika merkitsee Paulalle myös irtiottoa töistä. Lomalla hän ei vilkuile kalenteria, sähköpostia tai somea.
– Keskityn läheisiin ja Suomessa joulua viettäessäni tapaan vanhoja lapsuudenystäviä pitkästä aikaa, Paula kertoo.
Paula Vertainen-Zimmel
- 44-vuotias luokanopettaja Helsingin saksalaisessa koulussa.
- Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi lasta.
- Harrastaa kuorolaulua ja kaupunginosa-aktivismia.