On hyödyllistä, kun ei tarvitse suunnitella yksin, vaan käytettävissä on usean ammattilaisen asiantuntemus. Näin kasvatustieteen tohtori ja lehtori Laura Rantavuori kertoo joidenkin esiopettajien, luokanopettajien ja erityisopettajien oivaltaneen, kun he toteuttivat joustavan esi- ja alkuopetuksen hanketta Tampereella.
Tavoitteena oli muun muassa luoda lapsille yhteistä vuosiluokkiin sitomatonta toimintaa ja onnistunut siirtymä esiopetuksesta peruskouluun sekä mahdollistaa henkilöstön moniammatillisia suunnittelutapaamisia.
Rantavuori seurasi väitöskirjaansa varten hanketta sen ensimmäisen lukuvuoden ajan kahdessa koulu-esiopetusyksikössä. Väitöskirja tarkastettiin elokuun lopussa.
Kaikki opettajat eivät kuitenkaan aluksi kokeneet moniammatillista yhteistyötä voimavaraksi, Rantavuori kertoo.
– Osalla oli toiminnan alussa sellaista ajattelumallia, että yhteistyö vie vain aikaa.
Rantavuori huomasi, että erityisesti esiopettajien asiantuntijuus jäi osin hyödyntämättä. Muut saattoivat esimerkiksi ohittaa esiopettajan pohdinnat siitä, pitäisikö jossain lasta koskevassa päätöksessä kuulla tämän vanhempia. Muut eivät myöskään välttämättä nähneet esiopetuksen toiminnan olevan koulun tavoin oppimista varten.
Jotta yhteistyö onnistuu, tarvitaan yhteistä suunnitteluaikaa ja luottoa toisten asiantuntemukseen, Rantavuori sanoo. Hän kehottaa eri opettajia rakentamaan tietoa yhdessä.
Rantavuori käyttää väitöskirjassaan termiä relationaalinen asiantuntijuus. Se tarkoittaa, että asiantuntijuus rakentuu ammattilaisten keskinäisissä suhteissa, kun he ratkaisevat yhdessä käytännön ongelmia.
Parhaimmillaan eri ammattilaisten asiantuntemus täydentää toisiaan: esiopettajalla voi olla tietoa lapsen perheestä, luokanopettaja ajattelee oppiaineen näkökulmaa ja erityisopettaja tekee huomioita lapsen hahmottamisen taidoista.
Pedagoginen jatkumo on tärkeä.
Onnistunut siirtymä esiopetuksesta peruskouluun edellyttää Rantavuoren mukaan myös sitä, että opettajat ymmärtävät varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien eroja ja yhteneväisyyksiä.
Myös pedagoginen jatkumo on tärkeä. Jos esiopetuksessa on huomattu, että sarjakuvan piirtäminen auttaa lasta käymään läpi hankalia tilanteita, samaa tukitoimea voi käyttää koulussa.
Kaikki ei tietenkään ole opettajista kiinni. Rantavuori antaa väitöskirjassaan kehittämisehdotuksia koulujen johtamiseen ja työkulttuuriin, opettajankoulutukseen ja kansalliselle tasolle.
Hänen mukaansa johdon tulisi kannustaa moniammatilliseen yhteistyöhön ja luoda siihen mahdollisuuksia esimerkiksi lukujärjestysten ja työvuorojen avulla. Yhteistyön merkitys siirtymävaiheessa tulisi näkyä jo opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa.
Laura Rantavuori toteaa myös, että Suomesta puuttuvat kansalliset linjaukset esi- ja alkuopetuksen yhteistyön käytännöistä. Nyt hallitusohjelmassa on kuitenkin tavoitteena muodostaa esi- ja alkuopetuksesta nykyistä yhtenäisempi kokonaisuus.
– Yhteistyön mahdollisuudet on tärkeää turvata kansallisella tasolla.
Väitös
Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tampereen yliopisto 2019.