Keskikesän yössä leijuu magiaa, joka irrottaa edellislukuvuodesta ja valmistaa seuraavaan. Vasta silloin lehtori laskeutuu lomalle.
Juhannussaunassa hän tuntee katharsiksen. Riittävyyden lihasten kireys sulaa.
Tummien tuntimuistojen äänet vaimenevat, kun kasvutoivon vihreät lehdet iskevät ihoon. Koivumehun tuoksu syrjäyttää ahtaat ajatukset. Tilan valtaa selviytymisen riemu.
Juhannuskokon ympärillä hypellessä ja laulaessa turhautumat ja patoutumat haihtuvat savuna ilmaan. Hyvästi painajaiset ja Wilman pilaama elämä. Koulussa ollaan vain töissä.
Kun liekit hiipuvat, suuntaudutaan tulevaan. Käen kukkumisesta voi laskea kivoja yllätyksiä, kuten pullaperjantait, kympin oppilaat tai vuodet eläkkeeseen.
Öisestä luonnosta poimitaan seitsemän kukkaa opetusryhmää kohti. Ne parantavat työn kognitiivista ergonomiaa, jos ne laittaa juhannusyön ajaksi tyynyn alle.
Konkarilehtoreilta saa vinkkejä sopivista kukista, mutta omaa intuitiota ei pidä vähätellä.
Pahansisuiset oppilaat vaikenevat, jos valitsee ohdakkeen. Hapannaamat vähenevät käenkaalilla. Ylivilkkautta hillitsee jokapaikansara ja näsäviisautta lillukka. Yleistä häröilyä estää nurmirölli ja oppituntiväsymystä nuokkuhelmikkä.
Lehtoritiheällä alueella liikkuva aloittaa keräilynsä metsätähdellä, koska tämä fiksuja lempioppilaita lisäävä suosikkikukka hamstrataan nopeasti loppuun.
Kevään stipendiaatin kasvot voi kurkata lehdon lähteestä.
Kasviretkellä realisti haalii takataskuunsa taikavoimia tilanteisiin, joissa laillinen teinipedagogiikka ei toimi. Se onnistuu polkemalla pontevasti saniaistuheikko lyttyyn.
Lehtorin juhannusyö huipentuu kasteiselle niitylle, jonne kirmataan ilman rihmankiertämää. Onhan tärkeä pysyä terveenä, jotta saa opettaa.
Se on myös ainoa keino varmistaa, että opetustyö kantaa tulevana lukuvuonna runsaasti laatuhedelmää.