Porvoolainen luokanopettaja Mika Laurila on amerikkalaisen jalkapallon valistustyöntekijä Suomessa. Hän rakastui lajiin – jossa joukkueet hankkivat pisteitä viemällä pallon vastustajan kenttäpäätyyn – ensinäkemällä 1990-luvun alussa.
Laurila kertoo ajautuneensa ensin suomalaisen Vaahteraliigan selostajaksi 2010. Kun mies opittiin tuntemaan päteväksi, hänet kutsuttiin vuonna 2014 amerikkalaisen NFL:n eli National Football Leaguen suomenkieliseksi televisioselostajaksi.
Laurila selostaa NFL-pelejä syyskuusta helmikuulle V Sportin Pasilan-studiossa. Kesäisin hän on äänessä Ruudussa ja selostaa naisten ja miesten Vaahteraliiga- pelit.
Laurila tietää, että jenkkifutarit mielletään isoiksi ja väkivaltaisiksi.
– Stereotypia on väärä, sillä meitä pienikokoisia pelaajia on yhtä paljon kuin isoja. Joukkue ei toimi ilman erilaisia pelaajia, ja ainakin omat pelikaverini ovat aina olleet reiluja, myös pelikentän ulkopuolella.
Laurila puhuu myös pelaajan kokemuksella, sillä hän voitti kuusi suomenmestaruutta 2005–2010 Porvoo Butchersissa.
Jenkkifutis on kontaktiurheilua, mutta Laurila kuvaa lajinsa muodostuvan lyhyiden tilanteiden sarjoista. Koko aikaa ei nahistella pallosta ja jaardeista.
– Jenkkifutis on ultimaattista joukkueurheilua, ja jenkkifutisjoukkue on kuin toimiva miniyhteiskunta. Pelaaja ei pärjää yksin, joten laji on äärimmäisen yhdenvertainen.
Laurila vertaa peliä koulusta tuttuun lippupalloon. Siinäkin tärkeitä taitoja ovat juokseminen, heittäminen, kiinniottaminen ja ketteryys. Peli opettaa jenkkifutiksen tavoin ryhmätyötaitoja.
Koska jenkkifutis on monelle vieras, Laurila selostaa valistushenkisesti. Hän haluaa, että kuuntelija oivaltaa lajin strategiset hienoudet, kuten pelipaikkojen merkitykset.
Sekä jalkapallossa että jenkkifutiksessa molemmilla joukkueilla on kentällä yksitoista pelaajaa, mutta jenkkifutiksessa rooleja on useampia.
– Kun katsoja saa ahaa-elämyksen, ihmismössöltä näyttänyt peli alkaakin näyttää matemaattisilta vektoreilta.
Laurilasta hienointa onkin auttaa niin televisiokatsojaa kuin koululaista tuntemaan oppimisen iloa.
– Jos kollega sanoo, että jenkkifutis on ihan pöljää, saatan sanoa, että oppilas äidinkielen tunnilla voi tuntea tuon saman tunteen.
Opettajan pitää miettiä, miten saisi lapsen kiinnostumaan opittavasta aineesta. Laurila kertoo taklaavansa samanlaisia tunteita selostaessaan jenkkifutista.
Hän näkee koulun ja urheilujoukkueen johtamisessa yhtäläisyyksiä. Rehtori on kuin päävalmentaja.
– Jos matematiikanopettaja jää vuodeksi virkavapaalle, rehtori ei voi siirtää hänen tilalleen koko vuodeksi liikunnanopettajaa, vaan pitää rekrytä uusi matematiikanopettaja. Jokainen rooli vaatii tietyn osaamisen.
Laurila tähdentää olevansa ammatti-identiteetiltään opettaja. Hän hehkuttaa koulunsa Kevätkummun opettajia ja oppilaita.
Eivätkä kuulemma kaikki kollegat saati oppilaat tiedä mitään Laurilan jenkkifutisrakkaudesta.
Päivitys 28.1.2022 klo 09.19.
Kuvatekstissä luki, että Super Bowlin finaalissa toisensa kohtaavat Green Bay Packers ja Buffalo Bills. Kyseessä on kuitenkin Mika Laurilan veikkaus, jonka hän teki tammikuun puolivälissä.
Mika Laurila
- Viidennen luokan opettaja Kevätkummun koulussa Porvoossa.
- Selostaa televisiossa jenkkifutista.
- Tehnyt yhteiskuntaopin ja äidinkielen oppikirjoja Sanoma Prolle.
- Kirjoittanut kymmenkunta vuotta kolumneja Uusimaa-lehteen.