Henkilöstön rekrytointi, urakehitys, palkkaus, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä syrjinnän ja häirinnän ehkäisy. Etenkin näitä asioita käsiteltiin suomalaisten korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa, joita Inkeri Tanhua tutki opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemässään selvityksessä.
Tanhuan selvityksen kohteena olivat suunnitelmat – ei se, kuinka hyvin suunnitelmapaperit ovat korkeakoulujen käytännöissä toteutuneet. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat pyydettiin korkeakouluilta keväällä 2020.
– Tasa-arvotyön aktiivisuudesta kertoo paljon jo se, kuinka usein suunnitelmia päivitetään. Monissa korkeakouluissa se jää tekemättä, vaikka tasa-arvolain mukaan suunnitelmat tulisi päivittää joka toinen vuosi, Svenska handelshögskolanissa väitöskirjatutkijana toimiva Tanhua sanoo.
Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaan korkeakoulujen tulee laatia suunnitelmat toimista, joilla edistetään henkilöstön, koulutuksen ja opiskelijoiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Tanhua pitää suunnitelmien perusongelmana historiattomuutta: niistä ei selviä mitä aikaisemmin on tehty tai miten pyrkimyksissä on edistytty.
– Suunnitelmien päivittämistä auttaisi paljon jos niissä kerrottaisiin, mitkä kohdat aikaisemmista suunnitelmista ovat toteutuneet ja mitkä jääneet toteutumatta.
Aalto-ylipisto poikkesi tässä suhteessa edukseen: suunnitelmassa kerrottiin muun muassa naisten ja kansainvälisten rekrytointien määrien kehityksestä viime vuosina. Tarkka raportointi vakuutti.
– Helsingin yliopiston suunnitelma on analyyttinen ja hyvin kirjoitettu, mutta se kaipaa lisää tietoa siitä, mitä tiedekunnissa konkreettisesti tehdään. Jyväskylän ammattikorkeakoulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä on suunnitelman perusteella kunnon draivia, Tanhua kehuu.
Yliopistojen akateemisen henkilöstön urakehityksessä painottuvat ennen kaikkea tutkimusjulkaisut.
Eri henkilöstöryhmien erotteluista ja työehtojen eroista näyttää selvityksen perusteella tulleen itsestäänselvyyksiä.
– Eroja esimerkiksi määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden tai vaikkapa apurahalla työskentelevien kohtelussa ei suunnitelmissa pahemmin käsitellä tai kyseenalaisteta. Se ei varsinaisesti edistä yhdenvertaisuuden tunnetta henkilöstössä.
Tanhuan mielestä olisi hyvä keskustella myös siitä, minkälaisia urapolkuja on tarjolla niille, jotka keskittyvät tutkimuksen sijaan ensisijaisesti opetustehtäviin.
– Nykyisellään yliopistojen akateemisen henkilöstön rekrytoinnissa ja urakehityksessä painottuvat ennen kaikkea tutkimusjulkaisut.
Työn ja perheen yhteensovittamien tulee suunnitelmissa hyvin esille. Perhejoustojen vaikutus naisten urakehitykseen jää Tanhuan mukaan kuitenkin yleensä käsittelemättä.
– Mitä lähempänä tutkijahierarkian huippua ollaan, sitä vähemmän mukana on naisia. Korkeakouluissa on tehty tilanteen korjaamiseksi paljon töitä, mutta paljon on vielä tekemättä.
Tanhuan mielestä tasa-arvosuunnitelmissa tulisi analysoida nykyistä tarkemmin, miten osa-aikatyö ja muut perhejoustot vaikuttavat rekrytointeihin ja naisten urakehitykseen.
Selvitys
Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020.