Yliopistonopettajat murehtivat ajanpuutetta – tutkimus syö opetusta ja opetus syö tutkimusta

Miksi yliopistonopettaja haluaa tutkia, ja järjestyykö hänelle tutkimusaikaa? Panu Moilanen, Heli Katajamäki ja Jonna Kangas kertovat.

Yliopistossa opettaminen ei ole täysipainoista, ellei opettaja pääse myös syventämään osaamistaan tutkimuksen äärellä. Näin ajattelevat yliopistoissa opetuspainotteisissa tehtävissä työskentelevät Panu Moilanen, Heli Katajamäki ja Jonna Kangas.

Yliopistossa uusi tieto rakentuu ja täydentyy kansainvälisesti, kun tutkivat opettajat perehtyvät toistensa tutkimuksiin ja täydentävät niitä omilla löydöillään.

Opettajankouluttaja Jonna Kankaalle tutkimukselle varattu aika tarkoittaa myös mahdollisuutta analysoida ja ymmärtää syvällisesti muiden tekemää tutkimusta sekä rakentaa opetusta varten synteesejä useista tutkimuksista.

Juhlapuheissa kaikki opetushenkilöstöön kuuluvat sekä opettavat että tutkivat, mutta tavoite toteutuu eri yliopistoissa ja niiden eri tiedekunnissa kirjavalla tavalla.

 

Vuonna 2019 julkaistu Yliopistojen opetusalan liiton YLL.n jäsenkysely kertoo, että opetuspainotteisissa tehtävissä työajasta kuluu opetukseen keskimäärin 61 ja tutkimukseen 14 prosenttia vuosittaisesta 1 624 tunnin kokonaistyöajasta. Loppuosa käytetään hallinnollisiin sekä yliopistoyhteisöllisiin tehtäviin – tämä osuus on selvästi kasvussa.

Selvityksen mukaan tutkimusta tehdään vapaa-ajalla, jos sitä ei mahdu työsuunnitelmiin. Tämä heikentää jaksamista.

Pyrkimys rakentaa opetuksesta ja tutkimuksesta tasapuolinen kombo voi johtaa myös ristiriitaisiin tilanteisiin.

– Teen liikaa tutkimusta päästäkseni meritoitumaan opetustehtäväni kautta ja opetan liikaa päästäkseni meritoitumaan tutkimusosaamisen kautta, Jonna Kangas kuvailee tutkivan opettajan rooliaan.

 

Tutkimuksen ambitiotaso on liian korkealla

Panu Moilanen on mukana kehittämässä kyber- ja informaatioturvallisuuden koulutusta vapaa-ehtoisessa maanpuolustustyössä. Kuvassa yksi Jyväskylän yliopiston palvelinsaleista.

 

Panu Moilanen, tietojärjestelmätieteen lehtori ja koulutusvastaava, Jyväskylän yliopisto

Identiteetiltäni olen ennen kaikkea opettaja, mutta haluan tehdä myös tutkimusta.

Opetuspainotteisessa tehtävässäni informaatioteknologian tiedekunnassa tutkimuksen tekemiselle ei kuitenkaan jää aikaa. Vuotuisesta työsuunnitelmastani puolet täyttyy opetuksesta ja toinen puoli hallinnosta sekä luottamusmiestyöstä.

Opetustyöni liittyy turvallisuuden muutokseen. Ennen turvallisuus oli sitä, että maanpuolustus on kunnossa ja poliisilla riittävästi resursseja. Nyt turvallisuus rakentuu pitkälti sen varaan, että informaatioteknologia toimii.

Aiemmin tein jonkin verran tutkimusta iltaisin ja viikonloppuisin, mutta koronan aikana se on jäänyt. Viimeksi olin mukana tutkimushankkeessa, jossa kiersimme haastattelemassa poliiseja nuorten arkeen liittyvistä verkkouhkista.

Mieluiten tekisin tutkimusta päivän tai kaksi viikossa.

Yliopisto nostaa tutkimuksen ambitiotason niin korkealle, ettei perusopettaja oikein voi sitä saavuttaa. Pitäisi rakentaa kansainvälisiä tutkimusverkostoja ja julkaista huippujulkaisuissa, jotta voisi hakea 8–12 kuukauden mittaisia tutkimuskausipaikkoja.

Minulle sopisi parhaiten sellainen malli, että voisin rauhoittaa viikossa päivän tai kaksi tutkimustyölle. En haluaisi olla pitkiä aikoja sivussa opetustyöstä.

Jyväskylän yliopistossa on uramalli tutkijoille, mutta pitkään kaivattua opettajien uramallia ei ole saatu aikaiseksi. Se, miten opetusansiot otetaan huomioon, riippuu liikaa yksittäisen opettajan puhelahjoista ja päättäväisyydestä esihenkilön kanssa käytävissä keskusteluissa, joissa kartoitetaan tehtävän vaativuustasoa.

 

Vapaus tutkia tai olla tutkimatta auttaa jaksamaan

Heli Katajamäki pääsi syventämään ja päivittämään opetuksensa teemoja toimittamalla oppikirjan tieteellisestä kirjoittamisesta.

 

Heli Katajamäki, suomenkielen ja viestinnän yliopistonlehtori, Vaasan yliopiston kielikeskus

Teen tutkimusta, koska sisäisestä tutkijasta ei pääse helposti eroon, kun sille tielle on aikanaan lähtenyt. Joku voisi puhua sisäisestä palostakin.

Liityin opiskeluaikanani Suomen opettajaksi opiskelevien liittoon, koska ajattelin jo silloin, että minusta tulee opettaja. Sillä tiellä ollaan. Opetan akateemisten ja työelämän tekstien kirjoittamista sekä esiintymis-, kokous- ja neuvottelutaitoja.

Viime lukuvuonna työsuunnitelmassani oli opetusta noin 360 tuntia ja tutkimusaikaa noin 200 tuntia lukuvuodessa.

Tutkimustyöni on poikinut esimerkiksi oppimateriaaliksi soveltuvan kirjan Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. Toimittamassani kirjassa on mukana kaksi tutkimusartikkeliani, joista toisen kirjoitin yhdessä yliopisto-opettaja Suvi Isohellan kanssa.

Itseäni kiinnostaa erityisesti se, millaisin ajatuksin opiskelija lähestyy tutkielman kirjoittamista ja miten hän kehittyy tekstinsä hallitsijaksi.

Jos opetusta voisi vähentää, se varmistaisi tutkimisen jatkuvuutta.

Työn kehittäminen ja myös tutkimuksen tekeminen lähtee meillä työntekijän omasta aloitteesta. Minua auttaa jaksamaan tunne siitä, että minun ei ole pakko tutkia. Saan tutkia ja voin lopettaa, jos en ehdi tai jaksa.

Jos opetusta voisi vähentää, se varmistaisi tutkimisen jatkuvuutta ja varmasti myös laatua. Meillä on yliopistossa kehitteillä opettajan urarakennemalli. Keskustelua on käyty siitä, että malliin sisältyisi opetuksen kehittämisvapaajakso, jota opettajat voisivat hakea.

Vaikutan OAJ:n Pohjanmaan alueyhdistyksen YLL-jaoston ja Vaasan yliopiston opetusalan yhdistyksen Vyllin puheenjohtajana. Vaasan yliopistossa olen työsuojelutoimikunnassa ja muutoksen tukiryhmässä, jonka tavoitteena on tukea henkilöstön työssäjaksamista.

 

Ilman tutkimusta en voisi opettaa

Teen paljon kansainvälistä yhteistyötä ja olen huolissani seurannut, miten uupunutta opetushenkilöstö on esimerkiksi Briteissä, Australiassa ja Yhdysvalloissa, Jonna Kangas sanoo.

 

Jonna Kangas, varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Tutkimusosaaminen on koko opetusosaamiseni perusta, ja se auttaa minua kehittymään entistä kriittisemmäksi ajattelijaksi.

Opetan ensimmäisen ja toisen vuoden kandiopiskelijoille pedagogista ajattelua ja pedagogisia menetelmiä, joiden avulla tuetaan lasten ihmettelyä, osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta.

En voisi opettaa yliopistollisessa opettajankoulutuksessa, jos en jatkuvasti haastaisi itseäni ymmärtämään opettajankoulutuksen sisältöihin, pedagogiikkaan ja poliittiseen ohjaukseen liittyviä kysymyksiä. Tätä varten olen tehnyt tutkimusta esimerkiksi opetussuunnitelmista.

Työsuunnitelmassani opetusta on vajaat 60 prosenttia, tutkimusaikaa olen merkinnyt 37 prosenttia kokonaistyöajastani. Vastaan myös kolmesta varhaiskasvatuksen opettajien lisäkoulutushankkeesta.

Tutkin ja vaikutan yhteiskunnallisesti myös vapaa-ajallani.

Yliopistonlehtorille on suunnitteilla urapolkumalli, jossa voi meritoitua opetusansioiden kautta ensin vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi ja vielä johtavaksi yliopistonlehtoriksi. Lisäksi Helsingin yliopistossa on Opettajien akatemia, jossa tuetaan ja palkitaan opetusta aktiivisesti kehittäneitä opettajia. Itse en ole hakenut Akatemian jäsenyyttä, koska en koe olevani erityisen hyvä opettaja.

Tutkin ja vaikutan yhteiskunnallisesti myös vapaa-ajallani. Esittelen esimerkiksi tutkimuskeskustamme Leikillisen oppimisen keskusta. Lisäksi olen mukana Helsingin yliopiston opetusalan paikallisyhdistyksen sekä YLL:n hallituksessa.

Olen välillä harkinnut lähtemistä parempien työolojen perään Norjaan tai Ruotsiin. Siellä hallinto toimii, ja opettaja voi keskittyä opettamaan ja tutkimaan. Täällä rekisteröin opiskelijoita kurssille ja saatan etsiä pitkään jonkun opiskelijan sähköpostisosoitetta.