Koneellinen ilmastointi pitää nakuttavaa ääntä Helsingin yliopiston Metsätalon kuudennessa kerroksessa. Muuten tutkijoiden ja opettajien työhuoneisiin johtavalla käytävällä on hiljaista. Tunnelma on seesteinen ja hämyinen, juuri sellainen kuin akateemisen tutkimuksen kehdossa voisi kuvitella olevan.
Englantilaisen filologian vanhempi yliopistonlehtori Minna Nevala kuulee kaikuvat askeleeni ja tulee vastaan raollaan olevalle ovelle ennen kuin ehdin koputtaa. Hän jakaa työhuoneensa toisen opettajan kanssa, joten siirrymme tyhjillään olevaan neuvotteluhuoneeseen tekemään haastattelua.
Nevala on luvannut kertoa tutkijantyöstään, jota häiritsevät pääosin ihan muut asiat kuin ilmastoinnin nakutus.
Nevala johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia, jossa kielitieteellisen analyysin kohteena ovat asiantuntijakieli ja viranomaisviestintä eri pandemia-aikoina. Nelivuotinen rahoitus syyskuussa alkaneelle projektille irtosi kolmannella hakukerralla.
Nevalan mukaan ei ole lainkaan tavatonta, että tieteen kentällä meritoitunut tutkijakin joutuu kahlaamaan läpi useita hakukierroksia.
– Tiedän projekteja, joihin on haettu rahoitusta kymmenenä vuotena.
Humanistien on vaikeampaa saada tutkimusrahoitusta verrattuna lääketieteellisiin ja yhteiskuntatieteellisiin tutkimuksiin.
Sanon Nevalalle olevani siinä käsityksessä, että perustutkimukseen varsinkin humanistisilla aloilla on entistä vaikeampaa saada rahaa. Perustutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, joka tuottaa uutta tietoa, mutta josta ei välttämättä ole johdettavissa suoraa taloudellista hyötyä tai käytännön sovelluksia esimerkiksi työelämään.
– On totta, että humanistien on paljon vaikeampaa saada tutkimusrahoitusta verrattuna esimerkiksi lääketieteellisiin ja yhteiskuntatieteellisiin tutkimuksiin, Nevala myöntää.
Koronapandemia poiki paitsi lääketieteellistä tutkimusta myös aihepiiriin liittyvää kielentutkimusta kilpailemaan rajallisista rahavaroista. Nevala uskoo, että hänen tutkimusryhmänsä projekti erottui joukosta historiaperspektiivillään.
Projektissa tutkitaan koronan lisäksi tuberkuloosin ja espanjantaudin aikoja.
– Onhan siihen vaikea vastata, jos joku kysyy, mitä hyötyä tästä on yhteiskunnalle. Joudumme perustelemaan myös, miksi tutkimme Suomessa brittien ja amerikkalaisten viranomaisviestintää.
Vastaus ja perustelu irtoavat, kun tutkijalle antaa hetken aikaa muotoilla niitä.
– Näemme, että viestinnässä ja kielessä on määrättyjä kaavoja, joista jotkut ovat toimineet ja toiset eivät. Koronapandemiassakin on toistettu vanhoja virheitä, joita ei pitäisi toistaa enää, jos tulee uusia pandemioita.
Miten saataisiin aika rahoituksen hakemisesta itse tutkimukseen?
Tutkimusta hidastaa se, että rahoitusta pitää hakea paljon ja jatkuvasti. Siihen menee todella paljon aikaa, toteaa korkeakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija Hanna Tanskanen OAJ:stä.
Korkeakoulujen suurin rahoittaja Suomessa on valtio. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa suurimman osan valtion tutkimusrahoituksesta korkeakoulujen perusrahoitukseen. Lisäksi ulkopuolisille rahoittajille, kuten Suomen Akatemialle ja Business Finlandille, ohjataan rahaa, josta tutkijat kilpailevat.
Hallituksen talousarvioesityksen mukaan valtion t&k- eli tutkimus- ja kehittämisrahoitus kasvaa ensi vuonna 280 miljoonalla eurolla tähän vuoteen nähden.
Vuoden alussa voimaan tulleen t&k-rahoituslain mukaan rahoituksen on määrä kasvaa vuosittain kumulatiivisesti niin, että vuonna 2030 se olisi noin 4,3 miljardia euroa. Tämän vuoden talousarviossa summa on 2,35 miljardia, joka on noin 134 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2022.
Petteri Orpon (kok.) hallitus tähtää t&k-menojen neljän prosentin osuuteen bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Valtion osuus olisi tällä suunnitelmalla tuolloin 1,2 prosenttia, joten tavoite edellyttää myös yksityisen rahoituksen osuuden kasvattamista.
Hanna Tanskanen huomauttaa, että korkeakoulujen budjetti- eli perusrahoitus ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen. Sen sijaan rahaa on siirtynyt kilpailtavaksi rahoitukseksi.
Vuonna 2024 Suomen Akatemian myöntövaltuutta eli sen kautta jaettavaa tutkimusrahaa kasvatetaan 50 miljoonalla ja Business Finlandin myöntövaltuutta 92 miljoonalla eurolla. Perusrahoitus nousee vain indeksikorotusten verran.
Tanskasen mukaan olennainen kysymys on, miten aika saataisiin käytettyä itse tutkimukseen rahoitusten hakemisen ja raportoimisen sijaan. Siksi OAJ ajaa t&k-rahoituksen ohjaamista vahvemmin perusrahoitukseen.
– Perusrahoituksen taso ei tällä hetkellä ole riittävä tukemaan yliopistojen tehtäviä sekä koulutuksessa että tutkimuksessa. Molempia pitäisi vahvistaa, mutta nyt on käymässä niin, että vain tutkimusrahoitusta vahvistetaan koulutuksen kustannuksella.
Hallitus aloittaa koko nelivuotiskautensa mittaisen tohtorikoulutuspilotin. Siihen ohjataan ensi vuonna 40 miljoonaa ja kolmena seuraavana vuonna taloussuunnitelman mukaan yhteensä vielä 222 miljoonaa euroa.
– Tohtoripilotti on korvamerkitty erä yliopistojen valtionrahoituksesta, sanoo opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Erja Heikkinen.
Yleensä valtionrahoitusta ei osoiteta mihinkään erityiseen käyttötarkoitukseen. Tässä tapauksessa korvamerkintä täytyy Heikkisen mukaan olla, sillä t&k-lain mukainen rahoitus on käytettävä t&k-toimintaan ja rahoituksen käyttöä pitää voida seurata.
– Olemme ministeriöissä velvollisia raportoimaan valtiovarainministeriölle vuosittain jokaisen euron käytön.
Heikkinen on puheenjohtaja opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä, jossa tehdään pitkäjänteisen t&k-rahoituksen käytön suunnitelmaa. Vaikka ensi vuoden rahanjaosta on päätetty, suurin osa hallituskauden tutkimusrahoista on vielä kiinnittämättä.
Työryhmätyön pohjalta pääministeri Orpon johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto linjaa ensi vuonna, millä periaatteilla ja mihin rahaa seuraavina vuosina käytetään.
Kokonaispottiin rahaa tulee siis lisää. Hallituksen tutkimuspanostusten tavoitteena ei kuitenkaan ole edistää tutkimusta sen itsensä vuoksi vaan luoda edellytyksiä Suomen talouskasvulle.
Heikkinen sanoo, että uusia työpaikkoja ja tuottavuuden kasvua syntyy juuri korkeimmin koulutettujen eli maisterien ja tohtorien työn tuloksena.
– Jo vuonna 2017 tutkimus- ja innovaationeuvosto pääministeri Sipilän johdolla sitoutui siihen, että tutkimusrahoituksen osuus bkt:stä nostetaan neljään prosenttiin. Syy ei ollut se, että olisi kiva jos tehtäisiin enemmän tutkimusta, vaan se, että tuottavuuden kasvu on ratkaisevasti kiinni t&k-toiminnan määrästä ja laadusta.
Panostuksia pitää ohjata myös t-puoleen, ei vain yrityksille i- ja k-puoliin.
Mutta mihin suuntaan tiede ja tutkimus menevät, jos niitä yritetään valjastaa pelkästään talouskasvun tarpeisiin? Hanna Tanskanen sanoo, että jos rahoitus painottuu liikaa yrityksille, sillä keskitytään tukemaan vain t&k-toiminnan k:ta eli kehitystä sekä niiden perään usein liitettävää i:tä eli innovaatioita.
Hänen mukaansa tki-ketjun on toimittava tasapuolisesti ja tasapainoisesti. Silloin t eli tutkimus kannattelee k:ta ja i:tä.
– Siksi panostuksia pitää ohjata myös t-puoleen, ei vain yrityksille i- ja k-puoliin.
Tki:sta puhutaan nyt koko korkeakoulukentällä mutta etenkin ammattikorkeakoulututkimuksen yhteydessä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on amkien toinen päätehtävä tutkintokoulutuksen lisäksi. Niiden lakisääteinen velvoite on tehdä oman alueensa työelämää edistävää soveltavaa tutkimusta.
Soveltava tutkimus tarkoittaa perustutkimuksen tuottaman tieteellisen tiedon soveltamista johonkin käytännön ongelmaan.
Amkien tki-toimintaa ei oteta niin vakavasti kuin Suomen kilpailukyvyn kannalta pitäisi.
OAJ:n amk-koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Hannele Louhelainen sanoo, että amkit voivat tuottaa lisää tietoa esimerkiksi biotaloudesta tai rakennusteollisuudesta, mutta myös muuttaa tietoa konkreettiseksi bisnekseksi tai palveluiksi yhteistyössä yritysten kanssa.
– Tki-toiminta on oman oppimisen edistämistä mutta myös työ- ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantamista, Louhelainen summaa.
Amkit eivät ole tähän mennessä päässeet juurikaan kiinni Suomen Akatemian ja Business Finlandin tutkimusrahoihin. Louhelaisen ja Tanskasen mukaan se johtuu Akate- mian vahvasta kiinnittymisestä – nimensä mukaisesti – akateemiseen tutkimukseen ja toisaalta Business Finlandin kytkeytymisestä suurten kansainvälisten vientiyritysten tki-toimintaan.
– Mielestäni on todella harmi, ettei amkien tki-toimintaa oteta niin vakavasti kuin Suomen kilpailukyvyn kannalta pitäisi, Louhelainen toteaa.
Merkittävin osa amkien tki-rahoituksesta tulee EU-rahoituslähteistä. Niiden osuus vuonna 2022 oli noin 62 prosenttia, ja suurimmat rahoittajat olivat Euroopan aluekehitysrahasto EAKR sekä Euroopan sosiaalirahasto ESR.
Kun Louhelaisen mukaan perusrahoituksen taso ei ole riittävä eikä amkeille ole ollut myöskään kotimaisia kilpaillun tutkimusrahan hakupaikkoja, ei amkien tki-toiminnasta ole toistaiseksi saatu irti kaikkea sen potentiaalia.
Hallituksen aloitteesta Business Finland on parhaillaan kehittämässä instrumenttia eli mallia, jolla myös amkit pääsevät kilpaillun rahoituksen piiriin.
Miten käy perustutkimuksen?
Miten käy perustutkimuksen, kun perusrahoitukseen ei ole luvassa pysyviä korotuksia?
– Tutkijoiden on pystyttävä tekemään pitkiäkin projekteja ja tutkimussarjoja, jotka voivat tuottaa arvoa vasta 20–30 vuoden päästä eikä vain rahallista arvoa kahden vuoden päästä, Hanna Tanskanen painottaa.
Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan (kok.) mukaan Suomen Akatemian ja Business Finlandin saamat lisämiljoonat sekä hallituskauden tohtoripilotti parantavat akateemisen perustutkimuksen edellytyksiä. Ensi vuodelle on varattu myös 35 miljoonaa euroa EU:n tutkimushankkeiden kansalliseen vastinrahoitukseen.
– Valtaosa näistä instrumenteista on korkeakoulujen saavutettavissa ja tulee näkymään sitä kautta myös niiden rahoituksessa tai tutkimukseen käytettävissä olevissa resursseissa, Multala sanoo.
Ministeri ei pidä ajatuksesta, että pitäisi tehdä valinta, panostetaanko enemmän kilpailtuun vai perusrahoitukseen. Hänen mukaansa molempia tarvitaan, mutta esimerkiksi Suomen Akatemian kautta jaettava kilpailtu rahoitus toimii tutkimuksen tieteellisen laadun takaajana.
– Tarvitsemme sekä vakaata perustutkimusta että kilpaillun rahoituksen kautta tulevaa, tieteellisesti kovatasoista tutkimusta.
Multala korostaa, että pienet ja keskisuuret yritykset on nyt saatava vahvemmin mukaan t&k-toimintaan. Yrityksiä tarvitaan hänen mukaansa paitsi t&k-rahoituksen bkt-osuuden kasvattamiseen, myös itse bkt:n kasvattamiseen.
– Meidän pitää luoda pitkäjänteisen tutkimuksen edellytyksiä mutta myös saada yritykset mukaan tekemään t&k-työtä, joka sitten luo tuottavuutta, talouskasvua ja uusia innovaatioita.
Ministeri pitää korkeakoulujen perusrahoitusten indeksi- korotuksia merkittävinä eikä ole huolissaan perustutkimuksen edellytyksistä Suomessa. Hän huomauttaa, että myös kilpaillulla rahalla voi tehdä perustutkimusta.
– Kyllähän niiden ohjelmien hakuehtojen puitteissa voi tutkia melkein mitä vain.
Multala sanoo ymmärtävänsä kilpailtavaan rahoitukseen kohdistuvan kritiikin työmäärän ja jatkuvuuden näkökulmasta.
– Mutta en siitä näkökulmasta, että esimerkiksi Suomen Akatemian kautta jaettava rahoitus olisi jotenkin huonompaa rahaa.
Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden akatemiatutkija Jonna Koponen vastaa Teams-puheluun marraskuun alun perjantaina Kuopiosta. Haastattelu on sovittu pikaisella aikataululla, sillä seuraavana maanantaina Koponen on lähdössä Japaniin konferenssiin esittelemään tutkimuksensa tuloksia.
Hän toimii johtajana Suomen Akatemian rahoittamassa viisivuotisessa tutkimusprojektissa, jonka aiheena on etäjohtaminen digitaalisen viestinnän avulla.
Koponen sai akatemiatutkijan rahoituksen vuonna 2021. Suomen Akatemian verkkosivujen mukaan ”akatemiatutkijan tehtävä on tarkoitettu urallaan nopeasti edenneiden nuoren tutkijasukupolven tutkijoiden tukemiseksi”.
Koponen saa käyttää valtaosan työajastaan tutkimukseen. Hänen mukaansa opetuksen osuus saa olla vain viisi prosenttia työajasta, joten Koponen opettaa vain yhdellä kurssilla ja ohjaa opiskelijoiden graduja.
– Aika on elinehto, että pystyn tekemään näin haastavaa kansainvälistä tutkimusta. Koen myös olevani todella onnellisessa – ja tiedän että myös poikkeuksellisessa – asemassa, kun saan keskittyä tutkimukseen.
Tuhat uutta tohtorikoulutettavaa. Se on opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tämän hallituskauden tohtori- pilotin tavoite. Projektiin osoitetut lisärahat ohjataan suoraan väitöstutkijoiden määräaikaisten työsuhteiden perustamiseen.
Kun käyn kahden tutkijan kanssa läpi heidän urapolkujaan, käy ilmi, että kumpikin pitää väitöskirjavaiheen rahoitusta jo valmiiksi suhteellisen helppona saada.
– Jos on valmis tekemään apurahatutkijan työtä, rahoitusta löytyy säätiöiden kautta, Jonna Koponen sanoo.
Hän kertoo saaneensa rahoitusta esimerkiksi Emil Aaltosen ja Niilo Helanderin säätiöiltä.
Minna Nevala muistelee kaiholla 12:ta vuottaan Suomen Akatemian huippuyksikössä 2000-luvun alussa.
– Se oli tosi turvallista aikaa. Ohjaajat olivat lähellä, ja meillä oli tosi tiivis yhteisö. Myös nelivuotinen rahoitus väitöstutkimukselle oli turvattu, joten en joutunut taistelemaan rahoitushakemusten kanssa.
Tohtorintutkielman ja väitöksen jälkeen akateemiselle uralle pyrkivä tohtori voi hakea niin sanotuksi post doc -tutkijaksi. Se tarkoittaa usein jatkotutkimusta tai projektitutkijan työtä professorin tai vanhemman yliopistotutkijan johtamassa tutkimusryhmässä, jonka rahoitus on valmiiksi turvattu.
Näin on myös Nevalan nykyisessä tutkimusprojektissa, jonka rahoitus menee pääosin kahden nuoren post doc -tutkijan palkkaan.
– Se on hyvä juttu. Näin heidät saadaan pidettyä mukana akateemisessa maailmassa. Olen nähnyt aika monen lannistuvan, kun väikkärin jälkeen ei olekaan saanut rahaa.
3–4-vuotisen post doc -vaiheen jälkeen tutkijalla on vuorossa siirtymä itsenäiseksi tutkijaksi, jonka on haettava rahoitusta omaan projektiinsa. Nevala kuvailee vaihetta isoksi hyppäykseksi, jossa rahoitusvaihtoehdot ehtyvät nopeasti.
Moni tutkija työskentelee määräaikaisella sopimuksella.
Myös Koponen on todennut, että esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitukset ovat paljon kilpaillumpia ja vaikeampia saada kuin säätiöiden apurahat väitöskirjatyöhön. Hän näkee rahoitusten hakemisen yhtenä tutkijan työtehtävänä – joskin välillä stressaavana sellaisena.
– Moni tutkija työskentelee määräaikaisella sopimuksella ja joutuu aina hakemaan itse itselleen lisää rahoitusta, jotta työ jatkuu.
Koposen mielestä tutkimusta voisi yleisesti ottaen rahoittaa Suomessa enemmänkin.
– On ongelmallista, että rahoitus on usein määräaikaista ja lyhyt- aikaista. Tutkimuksen aika on pitkää aikaa, joka vaatisi pitkää rahoitusta.
Minna Nevala istuu Metsätalon neuvotteluhuoneen pöydän toisella puolella ja pohtii yli 20-vuotista tutkijanuraansa. Kuulostaa siltä, että se lähti liikkeelle sujuvasti ja ongelmitta?
– Aika kivuttomasti se varmaan meni verrattuna monen muun aloitukseen, Nevala toteaa ja jatkaa, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus onnistui musertamaan aika monen tutkijanalun toimillaan ja ajatuksillaan.
– Kun kaiken maailman dosenteistakin puhuttiin.
Pääministeri Sipilä sivalsi kuuluisilla sanoillaan joulukuussa 2015 Ylen A-Studiossa tutkijoita, jotka olivat kritisoineet Suomen työmarkkinauudistuksia.
Nyt Minna Nevalalla on itsellään dosentin arvo eli hän on ansioitunut sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Lehtoraatin hän sai vuonna 2012.
Nevalan mukaan yliopistossa pystyy työskentelemään tutkimusrahoilla parhaimmillaan 10–15 vuotta.
– Turvallisin tapa tehdä yliopistouraa on hakea vakituisia pestejä opettajana tai lehtorina.
Opetustyön lisääntymisen myötä tutkimuksen tekemistä rajoittaa rahan sijaan enemmän aika. Nevala kertoo, että hänelläkin tutkimustyö valuu välillä viikonlopuille ja vapaa-ajalle. Kesäisin hän käy konferensseissa esittelemässä työnsä tuloksia.
Tutkimusta pitää kuitenkin yliopistossa tehdä. Nevala nauttii siitä, mutta on ajanpuutteen vuoksi oppinut kantapään kautta sanomaan ei kiinnostavillekin projekteille.
– En ole kaikista julkaisuistani kovin ylpeä, koska olen joutunut tekemään niitä tosi kiireessä.
Haastattelun lopussa mainitsen Nevalalle, että minullakin on väitöskirjan tutkimussuunnitelman alku pöytälaatikossa.
Hän miettii hetken ja sanoo rohkaisevansa edelleen todella mielellään muita tutkijan uralle.
– Vaikka ajasta ja rahasta on puutetta, tutkimuksen tekeminen on sen arvoista.