Suurin ero on palkassa – varhaiskasvatuksen opettaja ja ammatillinen opettaja vierailivat toistensa työpaikoilla

Lempeä työote tuo levollisuuden lapsiryhmään

Varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan lehtori Jaana Oravainen tutustui marraskuisena perjantaina varhaiskasvatuksen opettajan Piia Leinosen työhön Sinkkolan päiväkodissa Joensuussa. Jaanan mielestä Piian tapa kohdata lapset ja ohjata heitä on kuin kasvatustieteen oppikirjasta.

Kun pääsin kokonaiseksi päiväksi työkylään Piian lapsiryhmään, hyvä käsitykseni hänestä varhaiskasvatuksen opettajana vain vahvistui. Piian tapa olla vuorovaikutuksessa lapsiryhmän kanssa on esimerkillinen. Hän on rauhallinen, ystävällinen ja lempeästi lapsia ohjaava opettaja.

Apulaisjohtajan työaamu alkaa usein sijaisten etsinnällä, mikäli esihenkilö on poissa. Työkyläaamuna Piia oli aloittanut työt kello 7, koska henkilökunnasta puuttui monta työntekijää.

Puoli kahdeksaan mennessä Piia sai henkilökunnan täysilukuiseksi käyttäen sijaisia, resurssihenkilöitä ja ja tehden sisäisiä järjestelyjä. Sitten hän siirtyi apulaisjohtajasta turvalliseksi opettajaksi ja ryhtyi vastaanottamaan päiväkotiin tulevia lapsia.

Sinkkolassa on käytäntö, että välivuorolainen ottaa lapset vastaan eteisessä. Tämä on selvästi hyvä järjestely, sillä aamiaisella säilyi levollinen ja rauhallinen tunnelma. Lapset myös kuuntelivat keskittyneesti Piian kertomia ohjeita.

Piia opettaa kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa olevaa viisivuotiaiden ryhmää. Ymmärrän hänen ilonsa siitä, että opettajalla on kahdessa vuodessa riittävästi aikaa tutustua lapsiin ja perheisiin.

Aamupiirissä oli kahdeksan lasta, jotka opettelivat pyytämään puheenvuoroa. He kävivät kivasti leikin avulla läpi viikonpäiviä ja opettelivat numeroita yhdestä viiteen.

Lapset harjoittelivat toisten kuuntelemista ja keskustelun taitoja kertomalla edellisen päivän tapahtumista. Piia piti huolen siitä, että jokainen sai rauhassa puhua vuorollaan ja kannusti hiljaisiakin lapsia mukaan keskusteluun.

Työkyläilin Piian ryhmässä perjantaina ja sain tietää, että koko viikon lasten mukana oli kulkenut Liikkuvan varhaiskasvatuksen hahmo Jekku-jänö. Liikkuvan varhaiskasvatuksen tavoitteena on lisätä arkiliikuntaa.

Marraskuussa Sinkkolassa liikunnan pääteema oli temppuilu ja kehonhallinta. Niinpä lapset olivat liikkuneet koko viikon taitavasti kuin Jekku-jänö ja tutustuneet samalla metsäneläimiin. Jokainen sai valita oman eläimen ja askarrella eläinpäähineen. Koko viikko oli myös etsitty Jekun häntää.

Viimeisenä Jekku-päivänä oli ihanaa seurata lasten eläytymistä, kun lukukauden alussa yhdessä askarrellusta taikalaatikosta löytyi jänön häntä. Taikalaatikko oli itse asiassa ihan tavallinen kenkälaatikko, mutta lasten mieliä puhuttelevana opettajana Piia sai lapset haltioitumaan virkatusta tupsuhännästä.

Piia sai lapset haltioitumaan virkatusta tupsuhännästä.

Todellinen riemu repesi, kun lapset pääsivät taikametsäksi sisustettuun jumppasaliin. Yleensä lapset saavat Sinkkolassa osallistua tekemiseen, mutta nyt taikametsä oli rakennettu lapsille yllätykseksi. Ja se selvästi toimi!

Jaana Oravainen ihasteli Piia Leinosen ryhmälle rakennettua taikametsää. Liikunnallisen viikon päätteeksi viisivuotiaat eskarilaiset leikkivät taikametsässä yhdessä Jekku-jänön kanssa.

Ulkona lapset saivat purkaa energiaa turvallisella pihalla touhuten. Rauhallisen lounashetken jälkeen puolipäiväiset eli pelkkään esiopetukseen osallistuvat lähtivät kotiin.

Viisivuotiaiden esiopetuksen kokeilussa lasten päivä saattaa sisältää ensin aamusta varhaiskasvatusta, sitten välissä esiopetusta ja päivän päätteeksi taas varhaiskasvatusta. Toiminta oli kuitenkin yhtenäistä, ja hyvä laatu säilyi koko päivän ajan.

Valmistuin lastentarhanopettajaksi Joensuun korkeakoulusta vuonna 1981. Työskentelin päiväkodeissa eri tehtävissä sekä perhepäivähoidon esihenkilönä yhteensä 25 vuotta.

Opiskelin maisteriksi 2000-luvulla Itä-Suomen yliopistossa osin työn ohessa. Suoritin myös aineenopettajapätevyyden.

Vuodesta 2008 olen työskennellyt päätoimisesti varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan lehtorina Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveriassa.

Olen käynyt vuosien saatossa seuraamassa opiskelijoitani monissa alueen päiväkodeissa. Piian ryhmässä pääsin näkemään, millaista varhaiskasvatus ja esiopetus ovat parhaimmillaan. Hienot varhaiskasvatuksen suunnitelmat on mahdollista toteuttaa silloin, kun henkilöstön osaaminen ja tilat ovat kunnossa.

Piian tapa kohdata lapset ja ohjata heitä toimimaan niin yksin kuin ryhmän jäseninä on kuin kasvatustieteen oppikirjasta.

Kerroin Piialle työkylässä, että olen suunnitellut jääväni eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua ja kannustin häntä hankkimaan lisää koulutusta, jotta hän voisi hakea ammatillisen opettajan paikkaa. Näen hänessä sitä samaa opettajuutta, johon itse olen työvuosien aikana kasvanut.

Amisopettaja keskittyy näkemään hyvän

Varhaiskasvatuksen opettaja ja Sinkkolan päiväkodin apulaisjohtaja Piia Leinonen tutustui ammatilliseen opetukseen työkyläilemällä Riverian varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan lehtorin Jaana Oravaisen ryhmässä.

Vaikka en tuntenut ammatillista koulutusta ennen kuin pääsin Riveriaan työkylään, meno Jaanan luokkaan tuntui kotoisalta. Yksi syy oli se, että ryhmässä oli neljä Sinkkolassa harjoittelussa ollutta opiskelijaa.

Jaanan työskentelyä seuratessani huomasin heti, että opettajuudessamme on paljon yhteneväisyyksiä, esimerkiksi ohjeiden kertomisen ja palautteen antamisen tavoissa.

Ennen opintojani työskentelin Joensuussa ja Helsingissä ylä- ja alakouluissa sekä päiväkodeissa koulunkäyntiavustajana ja sijaisena noin viisi vuotta. Olen tyytyväinen tästä kokemuksesta, sillä varhaiskasvatuksen opettajan on hyvä tuntea lapsen kasvamisen ja oppimisen polku.

Valmistuin lastentarhanopettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2004. Kuudentoista pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen muutin takaisin Pohjois-Karjalaan. Sinkkolaan tulin 2015.

Sekä Jaana että minä aktivoimme kaikkia osallistumaan. Jaana esimerkiksi muistaa kysyä jokaiselta näkemystä. Meitä yhdistää myös pedagoginen sensitiivisyys ja emotionaalinen läsnäolo.

Jaana Oravainen opettaa välillä tilassa, jossa ei ole pöytiä ja tuoleja. Hyvä keskusteluyhteys syntyy, kun opettaja ja opiskelijat istuvat yhdessä jumppamatoilla. Piia Leinonen seuraa vierestä opetusta.

Tykkäsin Jaanan tavasta tehdä välttämättömyydestä myönteistä. Koska käytössä olleessa luokkatilassa ei ole tuoleja ja pöytiä, opiskelijat istuivat jumppapatjoilla lattialla vilttien ja villasukkien kanssa.

Osa opiskelijoita oli työelämässä oppimisen jaksolla, niinpä paikalla oli työkyläpäivänä vain kahdeksan opiskelijaa ja tunnelma vuorovaikutteinen kuin omassa aamupiirissämme.

Pienryhmätyöskentely tuo kiireettömyyden tunteen kaikenikäisten oppijoiden toimintaan. Siksi oma lapsiryhmäni jakautuu kahteen aamupäivisin.

Käytäntö mahdollistaa osallistamisen kulttuurin ja lapsilähtöisen pedagogiikan. Myös Jaana näyttää pyrkivän siihen, että opiskelijalla on aina hyvä päivä. Hänen myönteisyytensä ja kannustavuutensa motivoi opiskelijoita.

Jaanalla oli hyvä keskusteluyhteys ryhmän kanssa, ja hän teki lähestymistavasta opiskelijoille helpon etenemällä yksityisestä yleiseen. Hänellä oli aikaa pysähtyä kuuntelemaan opiskelijoita ja olla aidosti läsnä.

Jaana oli opiskelijoiden kanssa mukavan rento, mutta tunnin kulusta näki, että taustalla oli huolellinen valmistautuminen.

Riveriassa on opettajille ja opiskelijoille tarjolla aamupuuroa.

Tykkään Jaanan tavasta hyväksyä kaikki opiskelijat. Vaikka joku olisi ollut omasta mielestään kamala yläkoulussa, niin ammattiopinnoissa sillä ei ole merkitystä.

Jaana tähdentää, että jokainen on ihmisenä ihana.

Jaana myös tähdentää, että vaikka lapsen tai nuoren käytös voi olla huonoa, jokainen on ihmisenä ihana ja opiskelijat lähtökohtaisesti hyviä ihmisiä. Olen Jaanan kanssa samaa mieltä siitä, että opettajan tehtävä on positiivisen pedagogiikan avulla tukea lapsen ja nuoren kasvua.

Tämä näkyy omassa työssäni muun muassa niin, että toimin Joensuussa vertaissovittelun tutorina.

Kaupungilla on käytössä Miniverso-päiväkotisovittelu, ja pyrin soveltamaan sovittelun käytäntöjä pienissäkin arjen tilanteissa lasten kanssa. Ratkaisemme erimielisyydet myönteisin keinoin.

Jännä oli myös huomata, että ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat aikuiset ovat välillä kuin oman ryhmäni pikkulapset. Kaikki eivät esimerkiksi jaksa kuunnella ohjeita loppuun. Mutta molemmissa ikäryhmissä vuorovaikutus on keskiössä.