Piirretään luokan vireysjana taululle
Oppilaat astelevat heti oppitunnin aluksi merkitsemään valkotaululle piirretylle janalle oman vireystilansa. Tuntuuko siltä, ettei malttaisi pysyä paikoillaan? Eikö jaksaisi kaivaa edes kirjaa repusta? Vai odottaako innokkaana tunnin antia?
– Näin opettaja saa heti käsityksen ryhmän tunnelmasta, ja oppijat havahtuvat itse pohtimaan omaa vireyttään, erityisen tuen asiantuntija Tuula Niskanen Spesiasta sanoo.
Opettaja voi hyödyntää saamaansa tietoa oppitunnin jaksottamisessa ja rakenteessa. Missä kohtaa on tarve tauolle? Pitäisikö tehtävät tehdä yksin vai parin kanssa?
Liike kirkastaa mielen
Liike on monesti lääke levottomuuteen ja keskittymisvaikeuksiin.
– Istumme hirvittävän paljon. Keho tarvitsee kuitenkin liikettä, jotta mieli pystyy suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja keskittymään pitkäaikaisesti.
Niskasen mukaan liike auttaa sekä yli- että alivireyteen.
– Millainen tahansa liike käy. Voi tanssia tai vaikka nousta seisomaan ja pyöritellä olkapäitä. Mieti, mikä kullekin ryhmälle tuntuu luontevalta.
Ajastin auttaa hahmottamaan aikaa
Valkokankaalle heijastetun ajastimen numerot hupenevat samalla, kun opiskelijat ahertavat tehtäviensä parissa.
– Opiskelijat ovat itse kertoneet, että ajastin auttaa heitä aloittamaan ja keskittymään. Se konkretisoi, että on selvästi rajattu tovi, jonka aikana työ pitää saada valmiiksi. Lopulta tuntuu hyvältä, kun työ on tehty.
Ajastimia löytyy monista eri sovelluksista, esimerkiksi Googlen Classroomista.
Toinen vaihtoehto on konkreettinen esine, jonka kellotaululle voi pyöräyttää esiin haluamansa ajan. Tällainen on esimerkiksi perinteistä kelloa muistuttava laite nimeltä Time Timer.
Ope! Mitä me tehdään seuraavaksi?
Oppitunnin tai koulupäivän ennakoitava rakenne on erityisopetuksen ja nepsy-valmennuksen perusasioita. Monia oppijoita helpottaa, että päivä alkaa ja loppuu aina samalla tavalla.
Ohjelman voi kirjoittaa vaikkapa taululle: Ensin tarkastetaan läksyt, sitten on opetustuokio, jonka jälkeen tehdään parin kanssa tehtäviä. Lopuksi pohditaan vastauksia yhdessä.
– Kun ohjelma on näkyvissä, oppijoiden ei tarvitse kuormittaa työmuistiaan sillä, mitä tapahtuu seuraavaksi. He voivat keskittyä oleelliseen eli opiskeltavaan asiaan.
Niskasen mukaan tarkat struktuurit ovat arkea etenkin alakouluissa. Niitä voisi hyödyntää nykyistä enemmän myös toisen asteen oppilaitoksissa.
Pidä tauko, venyttele hartiat ja lopeta säntäily
Kaikkein merkittävin asia oppijoiden keskittymisen kannalta on opettajan oma vireystila. Jos itse on ylivirittynyt, on vaikea olla läsnä opetushetkessä ja tukea oppijoita keskittymisessä.
– Opettajan oma tunnelma ja mielentila tarttuvat helposti niin lapsiin, nuoriin kuin aikuisopiskelijoihinkin.
Opettaja on voinut päivän aikana säntäillä tehtävästä toiseen tai yrittää tehdä montaa asiaa samaan aikaan.
Yleensä oppijoiden keskittymistä tukevat keinot sopivat myös näiden opettajille. Niskasen mukaan oleellista on työn tauottaminen.
– Työpäivän aikanakin pitäisi pystyä palauttamaan itseään sopivaan vireyteen. Mitä se sitten kullekin on? Ehkä hengittelyä tai pientä liikkumista.
Tuula Niskanen ja Virpi Jussila neuvovat Educassa la 24.1. klo 13.45 ,miten työrauhan voi palauttaa nepsy-valmennuksen menetelmin.