Asko Heikura
Luokanopettaja, Hailuodon koulu
Kun vaihdoin monia vuosia sitten oikeustieteen opinnot luokanopettajan opinnoiksi, halusin olla työssäni vapaa, itsenäinen ja luova.
Päivittäisellä lauttamatkallani saareen Hailuodon kouluun kaikki nuo asiat toteutuvat. Siihen kiteytyvät opettajan työn parhaat puolet.
Liikkeessä ollessa ajatukset juoksevat ja ideat kumpuavat päähän. Herään kuudelta, lähden ajamaan Oulusta seitsemältä. Lauttaan päästyäni minulla on puolen tunnin täydellinen hetki.
Kerran lauttaa kohti ajaessa tuli mieleeni, miksi lautta kelluu, vaikka se on tehty painavasta materiaalista. Lautalle päästyäni otin läppärin esiin ja tein tehtävän, jolla voimme oppilaiden kanssa tutkia asiaa.
Usein säästän myös kokeiden korjaamista tai tunnin suunnittelua lauttamatkalle. Luotan, että saan puolessa tunnissa kaiken tehtyä. Tämä vapauttaa aikaa edellisestä illasta.
Lautalla näkee vuoden kierron ja valon vaihtelun. Syyslukukauden alku on täynnä intoa ja samalla haikeutta siitä, että loma päättyy.
Alkusyksyn matkoilla aamuisin alkaa olla jo sumua, mutta iltapäivällä aurinko paistaa ja kesän läsnäolo tuntuu yhä.
Tänä vuonna Hailuodon koulu täyttää 140 vuotta, ja alamme suunnitella juhlia. Ajattelin, että oppilaat saavat esitystä varten haastatella entisiä opettajia historian tunneilla.
Minulle vuosi ei ala tammikuusta vaan elokuusta. Syksyisin tuntuu, että pystyn kaikkeen, ja minulla on voimakkaat odotukset omista suunnitelmistani. Loppukeväästä huomaan ajattelevani, että mihin se aika kului.
Mutta niin sen kuuluukin mennä. Meri ei ole koskaan samannäköinen, vaan vuoden kierto heijastuu sen veteen. Samalla tavalla opettajan tunnetilat vaihtelevat lukuvuoden syklissä.