Tutoropettajuus lähti hyvällä tavalla käsistä – Escape Roomia ja pelisuunnittelua

Frankenstein-tarinassa tiedemies tulee luoneeksi hirviön, joka pakenee ja levittää kauhua yhteisöön.

Se on esimerkki uudenlaisesta elämästä, joka karkaa suunnittelijansa kontrollista. Kivempi esimerkki toiminnasta, joka lähtee iloisesti käpälästä, on suomalaiskouluissa puolisentoista vuotta sitten aloitettu valtakunnallinen tutoropettajuuden malli.

Tutoropettajatoiminta on juurtunut kouluihin tavalla, jonka versoilusta ja soveltamisesta ovat vastanneet itseohjautuvat opettajat omilla ideoillaan.

Ei valkeakoskelainen luokanopettaja Sini Kalliokoskikaan heti tarkalleen tiennyt, mihin hän tutoropettajana viime syksynä aloittaessaan ryhtyi.

– Olin juuri aloittanut, kun kaupungissa jo alkoi seuraavankin vuoden tutoreiden haku. Emmin siinä hetken mutta pian tiesin haluavani jatkaa. Toiminta tuntuu kehittyvän melkoisella vauhdilla, Kalliokoski sanoo.

Kalliokoski osallistui Hämeenlinnan Itk-päivien yhteydessä järjestettyyn valtakunnalliseen tutoropettajapäivään. Tapahtumassa oli tilaisuus nähdä, miten opettajat eri puolilla maata ovat tutortoimintaa kehittäneet.

Kalliokoski veti yhdessä kaupunkinsa tutorkollegojen kanssa Escape Room -työpajaa, jossa sekä tehtävät että siinä käytettävät välineet ovat pelillistä oppimista itsessään. Opettajat voivat tehdä tabletille tai läppärille ”pelin” ja käyttää sitä niin oppilaiden kuin toistensa opettamiseen.

Kilpailuhenkinen ongelmanratkaisu voi olla hauskaa. Maksavathan ihmiset Escape Roomeista vapaa-ajallaan, joten miksei sitä voisi tuoda kouluunkin?

– Meillä on tekeillä Escape Room -paketti, jonka me tutoropettajat voimme ottaa mukaan koulukäynneille.

Tutorina Kalliokoski vie kouluille muutakin kuin digiosaamistaan.

– Olen työskennellyt myös lastentarhanopettajana ja erityisluokanopettajana. Minulla on kokemusta hyvin monenlaisten oppijoiden opettamisesta. Meistä jokaisella on erityyppistä vahvuuksia ja on hyvä, että tutoropettajat voivat profiloitua osaamisensa mukaan, Kalliokoski viittaa Valkeakosken nelihenkiseen tutortiimiin.

Tiimejä, niitä tutoropettajat ovat perustaneet muuallakin Suomessa. Ja kun Opetushallituksen viime syksyn toisella valtionavustusten hakukierroksella erikseen sitä toivottiin, tutortoimintaan on alettu kehittää myös laajempia alueellisia verkostoja. Ne olisivat varsinkin pienempien kuntien etu.

Porin koulujen opettajia palveleva Porin virtuaalikoulu perustettiin 2015 opetuksen pedagogiikan kehittämiseksi ja opetusmenetelmien nykyaikaistamiseksi. Virtuaalikoulun rehtori Teemu Heino esitteli tutoropettajille vetämäänsä hanketta, jossa rakennetaan tutorverkostoa Satakuntaan. Siinä pyritään yhdistämään 15 kunnan noin 150 tutoropettajan voimat ja osaaminen.

– Tutoropettajien määrät eri kunnissa jakautuvat erittäin epätasaisesti. Esimerkiksi alle kymmenentuhannen asukkaan kunnissa ei tyypillisesti ole kouluista erillisiä kehittämisyksikköjä, joissa voitaisiin tehdä yhteisiä hankehakemuksia ja koordinoida opetuksen kehittämistä, Heino sanoo.

Virtuaalikoulun johdolla on järjestetty tilaisuuksia maakunnan koulujen omien vahvuuksien varassa.

Heino kuvaa alueellisen verkoston rakentamista ”populistiseksi sissitoiminnaksi”, jossa hän on suoraan yhteydessä alueen opettajiin ja rehtoreihin.

– Kysymys kuuluu, miten saada porukat yhteen. Toiminnan on oltava niin houkuttelevaa, että se mainostaa itse itseään.

Filtteröimme sitä ohjelmien tulvaa, joka opetukseen olisi tulossa.

Kangasalan tutoropettajat esittelivät Hämeenlinnassa paikkatietoa hyväksi käyttävää Action Track -sovellusta. Kangasala hankki sovelluksen lisenssin kaupungin kaikkien toimijoiden käyttöön, ja sillä voidaan tehdä vaikkapa matkailijoille suunnattuja reittejä.

– Me tutorit tavallaan filtteröimme sitä applikaatioiden ja ohjelmien tulvaa, joka opetukseen olisi tulossa. Kaikkia niistä ei tarvitse viedä luokkaan opettajia kuormittamaan, naurahtaa kieltenopettaja Nina Ukkola.

Samalla tutortiimi siis kysyy ja vastaa yhteen digiajan pedagogiikan kuningaskysymyksistä: Miksi pelataan?

Action Trackilla on tehty karttoihin perustuvia tehtäviä esimerkiksi maatilalla tapahtuvaan opetukseen. Karjalauma on laitumelta helppo löytää, joten tehtävänä voi olla vaikka kuvan ottaminen lauman seasta löytyvästä sonnista.

– Ratoja voi tehdä myös yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin oppilaat ovat paitsi pelaajia myös pelisuunnittelijoita. Vatialan koulun Erasmus-vieraiden kanssa teimme tehtäviä, jotka liittyivät tapakulttuuriin, Ukkola kertoo.

Siinäkin tutortoiminta eroaa Frankensteinista, että hirviön sijaan tutoreiden kouluihin kätilöimä ”uusi koulukulttuuri” ei ole vielä valmis. Toiminnan valtionrahoituksen jatko ensi vuoden jälkeen on toistaiseksi arvoitus.

– Toivoisin, ettei tutoropettajuus olisi mikään ohimenevä juttu. Tutoreista on syntynyt linkkejä ja tulkkeja koulujen toimintakulttuurien eri tasoille, Nina Ukkola sanoo.