OAJ kysyi: Ryhmäkoot ja työtaakka kasvoivat kaikissa lukioissa – ”Olen ikään kuin yksin talkoissa”

Opettajat ovat tosi tiukoilla työmääränsä kanssa. Opetusryhmät ovat niin isoja ja kurssit niin täynnä asiaa, että opetussuunnitelman tavoitteita on paikoin mahdoton toteuttaa. Näin kuvaa tilannetta Kouvolan yhteislyseon äidinkielenopettaja Sari Hyytiäinen sen perusteella, mitä hän on kuullut kollegoiltaan.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtajana Hyytiäinen tietää hyvin, miten lukion rahoituksen leikkausten seuraukset kuormittavat opettajia. Esimerkiksi ryhmäkoot ovat räjähtäneet sellaisiin mittoihin, että pakollisia kursseja joudutaan paikoin pitämään massaluentoina auditorioissa ja kokeiden ja esseiden korjaaminen on loputonta.

– Meidän pitäisi ehdottomasti saada lisää resursseja, jotta voimme tehdä työtämme. Näissä oloissa se ei onnistu, hän sanoo.

Voisimme tarjota niin paljon enemmän. Opetus olisi tehokkaampaa ja tulokset parempia, jos meillä olisi asiallisen kokoiset ryhmät, sanoo puolestaan Lammin lukion englanninopettaja Päivi Lyytinen.

Hänellä on englannin ryhmissään 37–38 opiskelijaa. Sellainen lössi ei mahdu kunnolla edes luokkatilaan, joka on suunniteltu kyllä viihtyisäksi mutta pienelle ryhmälle.

Lyytinen miettii, miten saada pidettyä jokainen lukiolainen kyydissä mukana. Isossa joukossa ei ole kunnon opiskelurauhaa, eivätkä kaikki ole yhtä valmiita itsenäiseen työhön.

Palkka on ennallaan mutta hommaa tuplasti.

Aikaisemmin Lammilla jaettiin lukion aloittavat kahteen eri ryhmään, mutta leikkausten myötä jaosta on luovuttu.

– Kokeiden korjaamiseen menee nyt kaksinkertainen aika entiseen verrattuna. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus vähenee pakostakin, kun päitä on lähes neljäkymmentä. Palkka on ennallaan mutta hommaa tuplasti, Lyytinen sanoo.

Erityisasiantuntija Tuomo Laakso OAJ:stä muistuttaa, että työnantajan on tunnettava vastuunsa opettajien kuormittamisessa.

– Suuria ryhmiä opettavan opettajan on rajattava työtään uupumisen estämiseksi. Esimerkiksi arviointia vaativia töitä on teetettävä vähemmän.

Valtavat ryhmäkoot vaikuttavat Laakson mielestä ilman muuta opiskelijan saaman opetuksen laatuun. OAJ vaatii lukioiden rahoituksen vahvistamista, jotta ryhmäkoot saadaan tolkullisiksi.

Hämeenlinnalainen Lammin lukio on 120 opiskelijallaan paljon pienempi kuin 700 opiskelijan Kouvolan yhteislyseo, mutta ongelmat ja opettajien tunnot ovat samat. Syynä ovat lukioiden rahoitusleikkaukset.

OAJ kysyi helmikuussa lukion opettajilta, miten rahoitusleikkaukset ovat vaikuttaneet työmäärään. Kävi ilmi, että kaikki muu työ paitsi opettaminen on lisääntynyt siitä, kun kysely edellisen kerran tehtiin 2011. Eniten opettajia kuormittavat suuret ryhmäkoot, opiskelijoiden lisääntynyt tuen tarve, arvioinnin ja ylioppilaskokeiden valvonnasta johtuvan työn määrän kasvu sekä jatkuvat uudistukset.

Vuodesta 2013 alkaen maan hallitukset ovat leikanneet lukiokoulutuksen valtionosuuksia yhteensä lähes 20 prosenttia. Leikkausten jäljiltä lukion vuosittaisissa valtionosuuksissa on miltei tuhannen euron vaje opiskelijaa kohden, erityisasiantuntija Olavi Arra OAJ:stä sanoo.

Osa kunnista on paikannut vajetta omalla rahalla, osa ei. Ryhmäkokojen kasvattamisen lisäksi kunnat ovat hakeneet säästöjä jättämällä opiskelijat ilman opettajan sijaista, karsimalla opetustarjontaa ja leikkaamalla opettajien täydennyskoulutusta.

OAJ:n kysely kertoo, että ryhmät ovat kasvaneet kaikissa aineissa ja erityisesti isoissa lukioissa. Kyselyn 561 vastaajasta 19 ilmoitti opettavansa yli 50 opiskelijan ryhmiä.

− Jos ryhmässä on 40 opiskelijaa, kirjoittamisen ohjaus tai prosessityöskentely käy mahdottomaksi. Pelkkä yhden esseen lukeminen on opettajalle iso työ, saati että hän ohjaisi opiskelijaa tämän omissa vahvuuksissa ja hioisi tekstiä yhdessä hänen kanssaan, Sari Hyytiäinen kertoo.

Opetuksen sähköistyminen on osaltaan kasvattanut työkuormaa. Päivi Lyytinen on siirtänyt kaikki kokeensa sanakokeita myöten Abitti-digialustalle. Hän on myös etsinyt sopivia videomateriaaleja ja laatinut niihin kysymyksiä. Näihin tehtäviin hän ei ole saanut lisää työaikaa.

Sähköistymisessä on Lyytisen mukaan hyvätkin puolensa. Opiskelijat voivat edetä itsenäisesti omaan tahtiinsa ja opettaja näkee reaaliajassa, kuka on tehnyt töitä ja kuka on arvattavasti katsonut lätkää. Kurssiarvosanan saa vasta, kun on tehnyt kaikki vaadittavat tehtävät.

Digitaalisuus on vauhdittanut itsenäistä opiskelua, joka OAJ:n kyselyn mukaan on lisääntynyt lukioissa. Monesti opettaja on läsnä vain puolet kurssista ja loppu opiskellaan omin päin.

– Opettajan pitää kuitenkin aina todentaa, että työ on tehty. Tästä ei makseta palkkaa, Lyytinen sanoo.

Tuomo Laakso OAJ:sta tähdentää, ettei kurssien itsenäinen suorittaminen saa olla säästökeino.

– Opiskelijalle voidaan hakemuksesta myöntää lupa kurssin itsenäiseen suorittamiseen, mutta samalla on varmistettava, että kurssin tavoitteet toteutuvat riittävän laaja-alaisesti. Selvitettävä on myös opiskelijan riittävät edellytykset kurssin itsenäiseen suorittamiseen.

Laakso muistuttaa, että itsenäisten kurssisuoritusten ohjaaminen ja arviointi on opettajalle erikseen korvattavaa työtä. Opettajan on itse arvioitava työmääräänsä suhteessa maksettavaan korvaukseen.

Täydennyskoulutustakin on leikattu. OAJ:n kyselyn perusteella opettajat ovat osallistuneet täydennyskoulutukseen aiempaa enemmän mutta yhä useammin omalla ajallaan.

Sari Hyytiäinen tietää, että kunnat järjestävät mieluummin kaikille opettajille yhteisiä veso-päiviä kuin erikseen räätälöityä oppiainekoulutusta.

– Se on harmi, koska kouluttautuminen on iso motivaattori omassa työssä.

Myös tarve tutoropettajiin nousi vahvasti esille OAJ:n kyselyssä. Peräti 81 prosenttia vastaajista ilmoitti, että lukioihin tarvitaan tutoropettajia. Erityisesti tukea kaivattiin digitaalisten opetusjärjestelyiden toteutukseen, oppiainerajat ylittävään opetukseen sekä vahvistamaan pedagogista ideointia ja keskustelua.

Peruskouluissa tutoropettajatoimintaan on oltu tyytyväisiä. Tutorit pystyvät työajalla tukemaan työyhteisön pedagogista ideointia ja uusien opetusmenetelmien käyttöönottoa.

Tutoropettajatoimintaan tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta. OAJ esittääkin hankerahoituksen laajentamista myös lukioon.

Lukion kehittäminen ei pääty uuden lain säätämiseen.

Lukioissa tapahtuu nyt paljon. Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön elokuussa 2016, ja ensi vuonna koko ylioppilastutkinto muuttuu sähköiseksi.

Vuosi sitten maan hallitus käynnisti lukiouudistuksen, jonka tavoitteena on lisätä lukion vetovoimaa yleissivistävänä, korkeakouluihin jatko-opintokelpoisuuden antavana koulutusmuotona, vahvistaa koulutuksen laatua ja oppimistuloksia sekä sujuvoittaa siirtymää korkeakouluun. Viime viikolla hallitus antoi eduskunnalle esityksensä uudeksi lukiolaiksi.

Lakiesitys sisältää paljon hyvää, kuten OAJ:n pitkään ajaman erityisopetuksen sekä opiskelijan oikeuden henkilökohtaiseen opintojen ohjaukseen.

– Lukion kehittäminen ei pääty uuden lain säätämiseen. Vielä tarvitaan lukiokoulutuksen laatukriteerit sekä tutoropettajat lukion pedagogisen kehittämisen tueksi. Tärkeintä olisi nyt korjata lukioiden rahoitusvaje ja saada yksikköhinnat vastaamaan todellisia kustannuksia, Olavi Arra sanoo.

Uudelta lukiolta vaaditaan yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja, ohjausta ja tukea sekä oppiainerajat ylittäviä opintoja ja korkeakouluyhteistyötä. Opettajalle se merkitsee sitä, että yhä isompi osa työajasta menee opetuksen suunnitteluun ja arviointiin.

OAJ:n kyselyssä lähes 80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ops-työ on lisääntynyt, minkä uusi ops toki selittää. Yli 70 prosenttia kertoi arviointityön kasvaneen ja lähes 60 prosenttia arvioi, että oppituntien suunnitteluun kuluu enemmän aikaa kuin ennen.

Myös yhteissuunnitteluun menee enemmän aikaa kuin ennen. Näin vastaajista sanoi lähes 70 prosenttia.

Ainerajat ylittävää opetusta on lukiossa entistä enemmän. Kouvolan yhteislyseossa on menossa teemaviikko, jossa opiskelijat voivat opiskella aihekokonaisuuksia. Teemoina ovat esimerkiksi teemat ihminen mitattuna ja kestävä kehitys.

– Useampiakin asioita voisi opiskella ilmiöpohjaisesti. Se vaatisi kuitenkin paljon enemmän suunnitteluaikaa kuin mitä meillä nyt on käytössämme, Sari Hyytiäinen sanoo.

Myös Päivi Lyytisen mielestä oppiainerajat ylittävää opetusta pitäisi olla lisää.

– Perushommat vievät kuitenkin kaikki mehut, eikä toisenlaisen opetuksen suunnitteluun jää aikaa. Se on sääli.

Lyytinen pyrkii välttämään työn tekemistä omalla ajalla ja viikonloppuisin, mutta se ei onnistu.

– En ole koskaan tuntenut mitään vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijän välillä, vaan olen kokenut, että molemmat tekevät arvokasta työtä nuorison eteen. Nykyinen tilanne tuntuu kuitenkin äärimmäisen epäreilulta. Olen ikään kuin yksin talkoissa.

Lyytinen kertoo tyttärensä taannoin huomauttaneen, että äiti tekee töitä suurimman osan valveillaoloajastaan.

− Se pysäytti ajattelemaan – nykyisestä työmäärästä on tullut huomaamattani uusi normi.