Mikäli teknologian jättiyhtiöt pitäisivät majaansa Piilaakson sijaan Savossa, niiden tuotelupaus voisi kuulua näin: laitteemme ja sovelluksemme helpottavat työtä ja vähentävät kuormitusta, mutta saattavatpa nuo olla helpottamatta ja vähentämättäkin.
Tällainen kiemuraisempi lupaus olisikin totuudenmukainen. Monet tutkimukset osoittavat, että digitalisaatio on tuonut työelämään sekä ihkua että ähkyä.
”Suomalaiset palkansaajat kokevat tyypillisimmin, että digitalisaatio on lisännyt sekä työn kuormittavuutta että sen mielekkyyttä.” Näin havaittiin Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen vuoden 2023 yhteistyötutkimuksessa.
Samankaltaisia tutkimustuloksia tai havaintoja työelämän digimuutoksesta on runsaasti. Myös OAJ:n jäsenkyselyyn vastanneiden mukaan digitalisaatio on lisännyt työn sujuvuutta ja tehokkuutta mutta myös kuormittavuutta ja määrää.
Opettajan ammatissa tasoja on useita: digitaalisista opetusmateriaaleista viestisovelluksiin ja hallinnolliseen kirjaamistyöhön. Niiden lisäksi digilaitteet roikkuvat ulottuvilla myös vapaa-ajalla.
Haussa olisi tasapaino ja tarkoituksenmukaisuus – digisovelluksia pitäisi käyttää vain silloin, kun niistä on aitoa hyötyä. Tässä ajassa tavoite on monelle helpommin sanottu kuin tehty.
Ehkä emme ole sittenkään kovin fiksuja teknologian kanssa.
Suunnittelua säntäilyn sijaan
Olihan digiloikasta puhuttu jo pitkään, mutta vasta korona-aikaan Tuomas Mäki-Ontto sanoo havahtuneensa digitaalisten työtapojen tarkoituksenmukaisuuteen ja etenkin sen puutteeseen.
– Aloin epäillä, että ehkä emme ole sittenkään kovin fiksuja teknologian kanssa. Teams-aikaan hypättiin vauhdilla, ja muutos oli iso. Eikä siinä jääty miettimään, miten monikanavaisessa työympäristössä olisi järkevää toimia.
Mäki-Ontto on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori ja opettajankouluttaja. Hän on puntaroinut digitalisaation hyvinvointivaikutuksia päivittäisessä työssään sekä esimerkiksi Aivorauhasta hyvinvointia -tutkimushankkeessa.
Hänen mukaansa korona-ajan etäopetusta paljon pienempienkin koulutuksen digi-ilmiöiden edessä pitäisi ensin pohtia tarkoituksenmukaisuutta sekä suunnitella ja sopia yhteiset työtavat.
– Olisi myös pysähdyttävä miettimään, miten vaadittava osaaminen varmistetaan kaikille. Saatamme olla opetusalalla joskus pikkuisen liian innostuneita uusista teknologioista.
Tiedonmurun etsintää kanavien viidakosta
Yhdessä sovittuja digitaalisia työtapoja opettajilla toki on, mutta yleinen kokemus digitaalisen työn sirpaleisuudesta osoittaa, että niissä voisi olla vieläkin tarkempi.
Mäki-Ontto myöntää, ettei sirpaleiden kokoaminen aina suju häneltä itseltäänkään.
– Kun minulla on asiaa lähikollegalleni, niin todennäköisesti otan häneen yhteyttä Teamsin chatilla. Jollekin toiselle lähetän sähköpostia, kolmannen kanssa puhun puhelimessa ja neljännen kanssa jollakin Teamsin kanavalla.
Lopputulos on tuttu juttu jokaiselle tietotyöläiselle ja monelle opettajalle. Mihin kanavaan tiedonmuru katosikaan, kun juuri nyt sitä tarvitsen?
– Meillä opettajilla on usein tarve edistää asioita nopeasti, jolloin tartumme käden ulottuvilla olevaan kanavaan. Jos yhteisiä tapoja on sovittukin, niin niiden noudattaminen voi kiireessä unohtua.
Tämähän sai minusta otteen ja vei mennessään.
Kuka suojelisi koulun aikuisia?
Uuden lukuvuoden uutuus on mobiililaitteiden käytön rajoitukset perusopetuksessa.
Mutta kuka suojelisi koulujen aikuisia? Ei välttämättä kukaan, ellei aikuinen itse.
– Itsensä johtaminen voi olla kulahtanut termi, mutta kyllä sen vaade kasvaa, kun tietotyön osuus lisääntyy, sanoo Mäki-Ontto.
Hän myöntää toistamiseen, että edes hänen digitaaliseen hyvinvointiin liittyvät tutkimushankkeensa eivät ole tehneet hänestä oman itsensä huippujohtajaa.
Esimerkiksi etsiessään jotain tietoa Mäki-Ontto saattaa avata verkkoselaimen, johon onkin jäänyt aivan muuhun asiaan liittyvä välilehti auki.
– Sitten huomaan, vaikkapa kymmenen minuutin kuluttua, että ohhoh! Tämähän sai minusta otteen ja vei mennessään.
Se on tuttu tarina monelle ja näkyy myös Mäki-Onton lukemissa aivotutkimuksissa. Lyhyt keskittyminen päällekkäisiin tehtäviin, keskeytykset ja päivän aikana vaihdeltavat sovellukset ovat tulva, jossa modernit tietotyöläiset uivat palkkansa eteen.
Siinä yhdessä ja samassa uima-altaassa tärkeät ja hyödylliset asiat sekoittuvat turhiin ja kuormittaviin.
Stoppi digitaalisille keskeytyksille
Eräänlaisia ajankuvia ovat erilaiset digivälttelyn ja somepaastojen kaltaiset tietoiset tavoitteet.
Vastareaktiona digitalisaatiolle moni on pyrkinyt kitkemään vähäarvoista digitaalista hälyä elämästään.
Siinä joku voi päästä yhtä pitkälle kuin Mäki-Ontto, joka on pitänyt kumpaakin puhelintaan kokonaan äänettömällä korona-ajoista lähtien.
Montaakaan asiaa ei ole mennyt lopullisesti ohitse, hän sanoo.
– Opetustyössä tulee runsaasti fyysisiä ja digitaalisia keskeytyksiä. On päätettävä, reagoiko ja antautuuko jokaiseen hälytykseen.
Mäki-Onton mukaan moni opettaja kaipaa rauhaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan ja kunnolla. Esimerkiksi ison verkkokokouksen aikana monenlaista muutakin puuhaillessa voi tuntua, että mihinkään ei keskity kunnolla.
Jos esimerkiksi pitkiä ja väljiä verkkokokouksia on liikaa, asia pitäisi nostaa esiin. Mihin tätä tarvitaan, vai tarvitaanko ollenkaan? Kas siinä kysymys, joka työyhteisössä on voitava esittää, kun uutta ohjelmistoa tai toimintatapaa otetaan käyttöön.
– Kun tuntuu, että jokin asia on kulkeutumassa väärille urille, se olisi hyvä nostaa reippaasti esiin. Hankkeessammekin kävi ilmi, että ongelmien ilmaantuessa varsin usein joku muukin on jo aiemmin miettinyt ihan samaa.
”Täydennyskoulutus on hoidettu surkeasti”
Siihen nähden, millä vauhdilla maailma ja yhteiskunta digitalisoituu, opettajien digiosaamiseen panostetaan Suomessa vähänlaisesti.
OAJ:n jäsenkyselyn mukaan noin 80 prosenttia opettajista on saanut digiosaamiseen liittyvää täydennyskoulutusta alle kolme päivää viiden viime vuoden aikana. Kaksi kolmesta opettajasta on saanut tätä koulutusta korkeintaan yhden päivän ja viidennes ei lainkaan.
OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo sanoo asian suoraan:
– Opettajien täydennyskoulutus digitalisaatiossa on kokonaisuutena hoidettu aivan surkeasti. Näillä panostuksilla saadaan tällaisia tuloksia. Digitalisaation tila näyttää juuri siltä, mitä ne toimenpiteet ovat olleet.
Joka kymmenennellä opettajalla ei ole työnantajan tarjoamaa henkilökohtaista tietokonetta, mikä korostuu etenkin varhaiskasvatuksessa ja vapaassa sivistystyössä.
– Voidaan puhua lennokkaasti digiosaamisesta, mutta toimenpiteet sen tukemiseksi uupuvat. Sellaiselta työntekijältä ei voi vaatia mitään, jolle ei ole edes työ- kaluja annettu, Salo sanoo.
OAJ:n kyselyssä käytettiin ensi kertaa järjestön 2 000 jäsenestä koostuvaa paneelia. Se kattaa kaikki OAJ:n jäsenryhmät ja muodostuu alan ammattilaisista, joilla ei ole aiempaa kokemusta järjestö- tai luottamustehtävistä.
Vaikka uusi paneeli tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa, Salon mukaan tuoreista tuloksista näkee yhtäläisyyksiä OAJ:n aiempiin, esimerkiksi vuosina 2019 ja 2015 toteuttamiin digiselvityksiin.
Myönteistä on, että keskimääräinen osaaminen tuntuu parantuneen: yhä useampi pitää digiosaamistaan hyvänä tai kohtalaisena.
Laitteet ja perusohjelmistot vastaajat arvioivat hallitsevansa hyvin.
– Mutta sitten kun puhutaan digitaalisuuden pedagogisesta hyödyntämisestä, siis opettajan ydintehtävästä, niin heikomman osaamisen käyrä alkaa nousta. Näin on ollut aiemmissakin selvityksissämme, ja tämä liittyy nimenomaan täydennyskoulutukseen.
Tunnissa tai parissa ehditään oppimaan jonkin uuden ohjelmiston perustoiminnot, Salo sanoo. Hänen mukaansa digitaalisuuden hyödyntäminen omassa opetuksessa vaatisi kuitenkin laajempia ja pidempikestoisempia koulutuskokonaisuuksia.
Avoimissa vastauksissa opettajat esittivät runsaasti rakentavaa kritiikkiä ja huolia digitaalisuuden vaikutuksista koulutuksessa.
Yksi toistuva asia oli kokemus sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden muutoksesta, sanoo erityisasiantuntija Lauri Kurvonen OAJ:stä.
– Kaikissa, mutta erityisesti vähän vanhempien opiskelijoiden oppilaitoksissa toisesta asteesta ylöspäin, koetaan, että koulutus ei enää luo sellaisia yhteisöllisiä tilaisuuksia kuin ennen.
Yksi syy tähän on etäopetus, johon Kurvosen mukaan vaikuttavat myös koulutuksen järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvät ilmiöt. Toisin sanoen: etäopiskelu houkuttelee myös säästökeinona.
Varsinkin perusopetuksen opettajat tyrmäsivät ajatuksen laadukkaasta opetuksesta etäyhteyksin. Perusopetuksessa 80 prosenttia ja toisella asteella puolet vastaajista ei pitänyt tätä mahdollisena.
Keskusteluissa digitalisaatiosta ei päästä kovinkaan pitkälle ennen kuin puhe kääntyy tekoälyyn. Kyselytutkimusten valossa tekoäly näyttäytyy osana koulutuksen digitalisaation jatkumoa, sanoo Salo.
– Jos osaaminen on heikkoa, eriytynyttä ja täydennyskoulutusta ei ole, niin ei kai se yllätä, että tässä uusimmassa käänteessä osaaminen on yhä heikompaa.
Digikysely oli uuden jäsenpaneelin ensimmäinen tehtävä
- OAJ:n jäsenkysely oli avoinna 22.4.–9.5.
- Kysely lähetettiin OAJ:n uudelle jäsenpaneelille, jossa on 1 989 jäsentä. Vastausprosentti oli 49.
- Kyselyyn vastasi yhteensä 1 089 opettajaa, rehtoria ja päiväkodinjohtajaa kaikilta koulutusasteilta.
- Lisäksi vastauksia pyydettiin Finlands Svenska Lärarförbund FSL:n FSL:n jäseniltä. Heiltä saatiin 110 vastausta.
- OAJ on toteuttanut vastaavan kyselyn vuosina 2019 ja 2015.