Kouluarjessa tarvitaan väljyyttä nuorten kohtaamiseen

Kaikki ahdistaa: tunneilla oleminen, kavereiden seura, kouluun lähteminenkin. Ajatukset harhailevat ja opiskelu uuvuttaa. Mieli on maassa tai aivot käyvät ylikierroksilla.

Tällaisten tuntemusten kanssa moni nuori painii yläkouluissa, lukioissa ja ammattioppilaitoksissa.

Tämän vuoden kouluterveyskyselyn mukaan noin viidesosa yläkoulu- laisista ja lukiolaisista kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, koulu-uupumusta tai masennusoireita. Ammattiin opiskelevilla luvut ovat samansuuntaiset, mutta heillä on vähemmän koulu-uupumusta.

Samaan aikaan nuorilta vaaditaan paljon. Pitäisi olla itseohjautuva ja itsenäinen opiskelija, jolla on rautainen keskittymiskyky. Nuorten vielä kehittyville aivoille urakka voi tuntua mahdottomalta.

Juuri aivojen etuotsalohkojen keskeneräisestä kehityksestä johtuu se, miksi nuoren keskittymiskyky ottaa niin herkästi osumaa ihan kaikista vastoinkäymisistä, opiskeluhuollon psykologi Inka Harpf sanoo.

Lopputuloksena yksi käpertyy kuoreensa ja toinen aiheuttaa luokassa hässäkän.

– Nuoren ajattelu voi olla tosi fiksua, mutta oman toiminnan, voimavarojen ja realiteettien sääteleminen ei ole vielä kovin vahvassa vaiheessa.

 

Kun nuori voi pahoin, selvitettävänä on usein ongelmien mytty. Mielen oireilu voi heijastua perhe- ja kaverisuhteisiin, käyttäytymiseen, koulumenestykseen ja poissaoloihin, Harpf kuvaa.

Perheen tuki kannattelee, mutta vaikeuksia voi tulla kelle tahansa. Edes hyvin pärjäävien perheiden hyvin pärjäävät lapset eivät ole suojassa mielen kolhuilta.

Mielialaoireilevan nuoren aivot menevät ikään kuin kiinni. Harpf havainnollistaa asiaa vireystilamittarilla. Oppiminen ja luovuus ovat tehokkaimmillaan mittarin keskivaiheilla.

Vireystilan vaihtelu on normaalia, mutta jatkuva ali- ja etenkin ylivireys estää oppimisen. Silloin nuori ei pysty ottamaan vastaan opettajan ohjeita tai sitä, mitä kirjasta tai ruudulta lukee.

Aivot tarvitsevat toimiakseen myös riittävästi unta ja ruokaa. Näistä nuoret kouluterveyskyselyiden mukaan nipistävät. Psykologit teroittavat heille usein, että oikotietä ei ole. Unta ja ravintoa ei voi korvata energiajuomalla.

Erityispedagogiikan apulaisprofessori Kati Vasalampi lisää, että uuden oppiminen vaatii aina ponnistelua. Siihen pahoinvoivalla nuorella ei ole voimia. Erityisesti ahdistus voi tehdä senkin, että nuori ei pysty antamaan koetilanteessa parastaan, vaikka hallitsisikin kysytyt asiat.

 

Jatkuva ali- ja etenkin ylivireys estää oppimisen.

 

Nuorten mielialaoireilulla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Vasalammen työpaikan Jyväskylän yliopiston pitkittäistutkimuksesta näkyy, että ahdistus ja masennus sekä käytös- ja keskittymisongelmat lisäävät kaikki riskiä toisen asteen opintojen keskeyttämiseen.

Lisäksi mielen oireiluun liittyvät poissaolot ovat lisääntyneet. Asiaa on puitu paljon julkisuudessa, ja teema on noussut esiin rehtorikyselyissä.

– Usein ei ole kysymys siitä, etteikö nuori haluaisi tulla kouluun, vaan mielen oireilu heikentää toimintakykyä. Se ilmenee pelkona sosiaalisissa tilanteissa, jolloin nuori alkaa vältellä kouluun menoa, Vasalampi sanoo.

Poissaoloihin on puututtu valtakunnallisestikin opetusministeriön hankkeella. Elokuussa 2023 astuivat voimaan perusopetuksen opetussuunnitelman muutokset, jotka painottavat oppilaiden kouluun kiinnittymistä sekä poissaolojen suunnitelmallista seurantaa ja niihin puuttumista.

Koulujen poissaolokäytännöissä on vielä kehittämisen varaa, arvioi Vasalampi. Moni kunta on esimerkiksi määritellyt poissaolorajan, jonka jälkeen tehdään lastensuojelu- ilmoitus.

Vasalammesta on tärkeää miettiä, miten poissaoloihin voitaisiin puuttua nykyistä suunnitelmallisemmin jo ennen kuin ne kroonistuvat.

 

 

 

Läheskään kaikki pahoinvoivat nuoret eivät pääse opiskeluhuollon palveluihin.

Opettajien ja rehtoreiden mielestä keskeinen ongelma on opiskeluhuollon resurssipula. Tämä käy ilmi OAJ:n kevään 2024 jäsenkyselystä ja Suomen rehtoreiden kevään 2025 kyselystä.

Opiskeluhuollon henkilöstö siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta. Merkittävä osa perus- ja toisen asteen opettajista ajattelee, että yhteistyö opiskeluhuollon kanssa ei suju yhtä hyvin kuin ennen.

OAJ:n kyselyn mukaan Suomessa on peruskouluja ja toiseen asteen oppilaitoksia, joissa psykologipalveluita ei käytännössä ole: psykologi ei ole läsnä koulussa, eikä häntä saa kiinni edes etäyhteyden avulla. Ongelmana on myös psykologien vaihtuvuus.

– On hälyttävää, miten valtavat erot hyvinvointialueiden välillä on siinä, miten opiskeluhuollon palvelut tällä hetkellä toteutuvat, OAJ:n juristi Ira Hietanen-Tanskanen sanoo.

 

Erot hyvinvointialueiden välillä näkyvät myös tähän juttuun haastateltujen psykologien työssä.

Opiskeluhuollon psykologit Inka Harpf ja Amanda Nokelainen arvioivat, että heidän alueillaan lakisääteisiin mitoituksiin päästään lähes joka paikassa. Harpf työskentelee Keski-Uudenmaan ja Nokelainen Länsi- Uudenmaan hyvinvointialueella.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan yhtä psykologia kohden saa olla korkeintaan 780 opiskelijaa. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella työskentelevän lukiopsykologi Minna Kovala-Viidan työmaa käsittää tuhat opiskelijaa.

Alueella törmätään usein siihen, että psykologeja ei ole saatavilla.

– Siellä, missä on työntekijä, pääsee palveluihin aika hyvin. Alueilla, joilta työntekijä puuttuu, tehdään väistämättä vain välttämättömin työ, Kovala-Viita arvioi.

Oulun yliopiston psykologikoulutuksesta toivotaan helpotusta koko pohjoisen Suomen psykologipulaan. Koulutus Oulussa alkoi vuonna 2021, ja ensimmäiset psykologit valmistuivat viime keväänä.

 

Oikotietä ei ole. Unta ja ravintoa ei voi korvata energiajuomalla.

 

Rehtorit ja opettajat haluaisivat opiskeluhuollon henkilöstön osaksi oppilaitosyhteisöjä ja arkea.

– Tämä madaltaisi kynnystä ottaa heihin yhteyttä. Silloin he myös tuntevat koulun haasteet ja sen, mihin tukea ja apua tarvitaan, OAJ:n Hietanen-Tanskanen sanoo.

Arjessa psykologin pitää usein revetä moneen paikkaan. Amanda Nokelainen jakaa työaikansa yhtenäis- koulun, alakoulun ja ammattiopiston kesken Lohjalla. Arki on aikataulupalapeliä, kun opetusyksikköjä on yhteensä kahdeksan.

Ajoittain on kiire. Silloin täytyy priorisoida, mitä ehtii päivän aikana tehdä. Nuorten tapaamisiin Nokelainen saa luotua rauhallisen ilmapiirin, mutta opettajien ja kouluyhteisön tukena hän ei ehdi olla niin paljon kuin haluaisi.

Tämän jutun psykologien ja OAJ:n mielestä opiskeluhuollon resurssien pitäisi olla sellaiset, että opettajat saisi- vat aina yhteyden opiskeluhuollon ammattilaisiin, kun huoli nuoren hyvinvoinnista herää ja omat keinot eivät riitä.

– Siitä voi seurata esimerkiksi psykologin yksilöasiakkuus, jotain yhteistyötä tai konsultaatiota, psykologi Harpf sanoo.

 

Samaan aikaan kouluissa on meneillään erikoinen resurssipeli, jossa hyvinvointialueet vähentävät ja kunnat lisäävät hyvinvointihenkilöstöä.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil uutisoi viime keväänä, että useat hyvinvointialueet ovat säästösyistä luopumassa oppilaitosten ei-lakisääteisestä sote-henkilöstöstä, kuten psykiatrisista sairaanhoitajista ja sosiaaliohjaajista.

– Tämä tuntuu lyhytnäköiseltä, kun ajattelee näiden aikuisten roolia ja merkitystä kouluissa, OAJ:n Hietanen-Tanskanen sanoo.

Kunnat ovat paikanneet tilannetta palkkaamalla oppilaitoksiinsa muita ei-lakisääteisiä työntekijöitä, kuten kouluvalmentajia tai tsemppareita. OAJ korostaa, että näiden ammattilaisten palkka ei saa olla pois opetuksen resursseista.

Psykologi Nokelainen ajattelee, että parhaimmillaan kaikki koulujen ammattilaiset tukevat nuorten hyvinvointia. Opiskeluhuollon palveluita muut ammattilaiset eivät silti voi korvata.

– Esimerkiksi nuorisotoimi voi olla tosi isossa roolissa vaikka ryhmäytymisessä tai yhteisöön kiinnittymisessä, mutta se ei voi paikata psykologi- tai kuraattoriresurssia.

 

 

 

Peruuttamistakin on ehdotettu. Keväällä 2024 hallitus väläytti opiskeluhuollon henkilöstön siirtämistä takaisin kuntiin ongelmien ratkaisemiseksi. Ajatus ei saa kannatusta tämän jutun psykologeilta eikä OAJ:ltä.

OAJ:n mukaan nykysysteemi pitää saada toimivaksi. Selkeyttä toisi se, että hyvinvointialueilla olisi nimetty henkilö, joka vastaa opiskeluhuollon palveluista.

– Näin kunnilla olisi henkilö, johon ottaa yhteyttä ja sopia yhteisistä toimintatavoista ja yhteistyön muodoista, Ira Hietanen-Tanskanen sanoo.

Psykologit korostavat, että nuorten hyvinvointiin linkittyy paljon muitakin palveluita kuin opiskeluhuolto. Opiskelijan ohjaaminen hyvinvointialueen mielenterveys- ja sosiaalipalveluihin pitäisi olla nykyistä sujuvampaa ja nopeampaa. Myös OAJ ajaa tätä.

– Kaikkein akuuteimmat tilanteet varmasti hoidetaan nopeasti alueella kuin alueella, mutta ehkä perustason mielenterveys- ja sosiaalipalveluita pitää vielä kehittää sujuvammiksi, psykologi Minna Kovala-Viita sanoo.

Vaikka nuori ohjattaisiinkin palveluissa eteenpäin, hän käy silti koulua. Opiskeluhuollon psykologien pitäisi ehtiä olemaan opettajien tukena myös näissä tilanteissa.

 

Pitääkö oppilaitoksen johto yhteisöllistä työtä tärkeänä ja raivataanko sille aikaa

 

Välillä tyhmyys tiivistyy joukossa. Tunneilta myöhästellään porukalla, käytävillä on levotonta ja turvatonta, vessoissa poltetaan sähkötupakkaa.

Psykologi Inka Harpfin mukaan koulun ja opiskeluhuollon aikuisilla pitäisi olla aikaa istua yhdessä alas pohtimaan, miten kouluarjesta nouseviin ilmiöihin reagoidaan yhdessä.

Tämä on esimerkki yhteisöllisestä opiskeluhuollosta, jota lakikin painottaa. Todellisuudessa opiskeluhuolto painottuu monessa koulussa yksittäisten opiskelijoiden ongelmien ratkomiseen.

Yhteisöllinen työ ei riipu vain resursseista. Silläkin on väliä, pitääkö oppilaitoksen johto yhteisöllistä työtä tärkeänä ja raivataanko sille aikaa. Onko koulun toimintakulttuuri sellainen, että nuoret tuntevat aikuisten olevan siellä heitä varten?

– Tämä tapahtuu pitkälti perusjuttujen kautta: että aikuiset ovat kiinnostuneita nuorten asioista, kysyvät kuulumisia ja puuttuvat kaikkeen epäasialliseen, mitä näkevät, psykologi Amanda Nokelainen avaa.

 

Yläkoululainen tulee kouluun, jos huvittaa. Tunneilla hän häiritsee opetusta ja koko luokan keskittymistä eikä saa tehtyä tehtäviä. Kenen asia on auttaa tällaista esimerkkitapausta?

Inka Harpf vertaa nuoren auttamista huojuvan tornin pelaamiseen samalla puolella: eri tahot pyrkivät pitämään tornia yhdessä pystyssä. Nuori voi tarvita samaan aikaan psykologin yksilövastaanottoa, muutoksia arkeensa ja tukitoimia luokassa – siis monen aikuisen apua.

Todellisuudessa auttaminen on monimutkaista. Nuori ei välttämättä suostu tai sitoudu neuropsykiatrisiin selvityksiin, joita psykologi haluaisi edistää. Opettajan tarjoamat tukitoimet luokassa eivät tehoa. Vanhemmat eivät saa nuorta motivoitumaan käymään koulua.

Vaarana on, että nuorta auttavat aikuiset turhautuvat. Syntyy keinottomuuden kierre, jossa palloa heitetään taholta toiselle.

Usein syynä on kiire. Psykologilla on edistettävänä 20 muuta nepsy-tapausta, opettajalla luokassaan lukuisia tukea tarvitsevia. Opettamaankin pitäisi ehtiä.

Pallottelun sijaan aikuisten pitäisi miettiä yhdessä, millä ratkaisulla tilannetta saataisiin edes vähän paremmaksi, Harpf sanoo. Joskus sysäys parempaan tulee ihan muualta.

– Ongelmana on, että emme voi koskaan tietää etukäteen, mikä asia saa aikaan positiivisen kierteen. Joskus auttavat sellaisetkin asiat, joita ei voida tukitoimena järjestää: nuori löytää harrastuksen tai uuden kaveriporukan.

 

Tuntevatko nuoret, että aikuiset ovat heitä varten.

 

Mikä on opettajan ja opiskeluhuollon työnjako, kun nuori voi huonosti?

Minna Stranius on pähkäillyt asiaa paljon ja huomannut aiheen mietityttävän myös monia opettajia. Stranius on erityisopettajataustainen mielenterveysalan yrittäjä. Hän on kehittänyt sisältöjä opettajille Helsingin yliopistollisen sairaalan Husin Mielenterveystalo.fi-palveluun.

Stranius painottaa, että opettaja ei ole hyvinvointiongelmien ratkaisija tai mielenterveystyöntekijä. Opettajan arjessa pitää silti olla tilaa nuorten kohtaamiseen ja kuulumisten kysymiseen. Opettajat ovat lähellä nuoria ja huomaavat usein, jos jokin on vialla.

Straniuksen mukaan opettajat toivovat lisää keinoja huonosti voivien nuorten kohtaamiseen. Hän on kiertänyt oppilaitoksissa kertomassa Mielenterveystalon uusista sisällöistä, jotka on suunnattu opettajille, toi- sen asteen työpaikkaohjaajille ja opis- kelijoille.

Oppilaitoksiin tarvitaan hänestä selkeät toimintamallit. Jokaiselle opettajalle olisi hyvä olla selvää, miten toimitaan, kun nuoren hyvinvoinnista herää huoli.

– Opiskeluhuollon suuntaan voisi olla esimerkiksi pysyvä konsultaatioaika. Tällöin opettaja voi kertoa huolesta nimettömästi ja pohtia yhdessä opiskeluhuollon ammattilaisten kanssa, miten asiassa edetään.

 

Viisaasti kohdennetuin resurssein koulujen arjessa pystytään tekemään oireilevien nuorten hyväksi paljonkin, Minna Stranius uskoo. Hän on työskennellyt esimerkiksi kouluun kiinnittymistä tukevana erityisopettajana yläkoulussa ja lukiossa.

Kun nuorten kohtaamiseen ja ongelmien käsittelyyn oli aikaa, vaikeiltakin tuntuvat tilanteet alkoivat selkeytyä ja toivo onnistumisen mahdollisuudesta heräsi. Osa oireilevista nuorista sai nopeastikin uudelleen kiinni opiskelusta.

Straniuksesta työ oli erittäin palkitsevaa. Nuoret olivat todella taitavia ja ahkeria. Joskus kannattelua tarvitaan hieman enemmän muista kuin oppimiseen liittyvistä syistä, hän kuvaa.

– Meillä ei ole yhteiskuntana varaa olla auttamatta nuoriamme.

 

Juttuun haastateltu Ira Hietanen-Tanskanen on vuodenvaihteessa siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen.

 

Educassa käsitellään lasten ja nuorten hyvinvointia monesta näkökulmasta. Esimerkiksi pe 23.1. klo 16 keskustellaan siitä, miten kasvuympäristö vaikuttaa aivojen hyvinvointiin ja la 24.1. klo 14.30 erikoistutkija Katja Tervahartiala kertoo, miten mielenterveys ja oppimisen valmiudet kytkeytyvät toisiinsa.