Helsingin Sibelius-lukion abiturientti Eeva Martikainen oli lukion ensimmäisellä, kun korona iski keväällä kaksi vuotta sitten.
– Silloin minut valtasi hämmennys siitä, mitä nyt tapahtuu. Piti vain suostua siihen, että nyt meitä ohjataan ja ryhtyä seuraamaan määräyksiä.
Lähiopetuksesta siirryttiin etäkouluun kertarysäyksellä. Absurdi tilanne herätti Martikaisessa närkästystä.
– Piti tehdä kurssivalinnat jatko-opiskelupaikkoja ajatellen samaan aikaan kun tappava virus jylläsi.
Psykologianopettaja Minka Kallio tietää, että lukiolaisilla riittää paineita ilman kriisejäkin.
– Luulimme, että taudit on saatu haltuun, mutta korona tuli nurkan takaa ja yllätti kaikki – ja sitten syttyi sota. Elämän arvaamattomuus ja hallitsemattomuus tuli nuorten silmille liian rajusti kaksi kertaa peräkkäin, Kallio huokaa.
Kriisit tulivat niin nopeasti, että mieli tuskin ehti mukaan. Jälkeenpäin on hyvä pysähtyä miettimään, miltä tuntui.
Aineksia tunteiden peilaamiselle tarjoaa virtuaalinen Nykytunteen museo, jonne on tallennettu suomalaisten tuntemuksia pandemia-ajalta lähes 600 kirjeen verran. Kansalaisten kirjeistä huokuu pelkoa, avuttomuutta, huolta ja surua, mutta myös toivoa tulevasta.
Psykologian tunneilla tunteista puhutaan paljon.
– Tunteet ovat järjestelmä, joka on meissä aina, eikä niitä voida laittaa pois päältä – viime kädessä tunteiden tehtävä on suojella ihmistä ja varoittaa vaaroista, Kallio kertaa.
Mieli voi hyvin, kun ihminen tunnistaa omia ja toisten tunteita ja ymmärtää, mistä ne tulevat.
Pelon viisasta säätelyä on valita se, mitä katsoo ja kuuntelee.
Kun Ukrainan sota syttyi, Eeva Martikainen tunsi pelkoa ja päätyi tunnetta käsitellessään suunnittelemaan kaverinsa kanssa pakoreittiä Helsingistä, jos sota syttyisi myös Suomessa.
– Vanhemmat toppuuttelivat huoltamme, mutta tavallaan pakosuunnitelman luominen oli rauhoittavaa, Martikainen muistelee.
Minka Kallion mukaan kaverukset pyrkivät säätelemään pelkoaan ennakkoon.
– Tunteiden ennakointi ja säätely ovatkin tärkeitä taitoja, Kallio kommentoi.
Pelon viisasta säätelyä on valita se, mitä katsoo ja kuuntelee.
– Jos seuraisin uutisia koko ajan, kokisin varmaan paljon empatiaa ja minulle tulisi niin riittämätön olo, ettei muulle jäisi tilaa, Martikainen arvelee.
Myöskään Kallio ei voi katsoa uutiskuvia, joissa lapset tai eläimet kärsivät.
– Minusta ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole jatkuvasti ajan hermolla.
Minka Kallion mielestä kaikista tärkein tunne on rakkaus. – Viime kädessä hyvä voittaa.
Nuoret kaipaavat tukalassa maailmantilanteessa tukea aikuisilta.
– Opettajana olen kuulolla ja nappaan asiat, joista on puhuttava, Kallio sanoo.
Toisaalta juuri koulun arki ja opiskelun rutiinit ovat olleet erityisen tärkeitä, kun joka tuutista on tullut koronaa tai Ukrainaa. Työssä ja opiskellessa ikävät asiat voi hetkeksi unohtaa.
Kallio haluaa muistuttaa nuoria myös resilienssistä eli kyvystä ponnahtaa ylös haastavastakin tilanteesta.
Raskaiden tunteiden taakka kevenee, kun muistaa huolehtia itsestään ja siitä, että lähellä on kavereita ja rakastavia ihmisiä tai lemmikkejä.
Opiskelijoitaan Kallio kehottaakin hakeutumaan mukavien ihmisten ja eläinten seuraan sekä löytämään kivoja uutisia.
Hakeudu haliin ja syliin.
Myös kosketus on tärkeä juttu.
– Hakeudu haliin ja syliin. Monella meistä on korona-ajan jälkeen kova kosketuksen puute.
Martikaisen mielestä korona jätti jälkeensä myös arkuuden koskettaa.
– Lähiopetukseen palaaminen oli kuumottava juttu ja minun piti muistuttaa itseäni siitä, että kavereita voi taas ryhtyä halaamaan.
Minka Kallion mielestä aikuisten tehtävä kriisitilanteissa on luoda toivoa, mutta se ei saa olla tyhjän puhumista tyyliin ”olepas nyt reipas ja unohda murheet”.
– Minä perustelen toivon näkökulmaa sillä, että me ihmiset kykenemme ajattelemaan, jakamaan asioita, neuvottelemaan ja ratkaisemaan ongelmia.
Kallio puhuu opiskelijoilleen myös siitä, että suomalaiset elävät demokraattisessa hyvinvointivaltiossa.
– Asiantuntijat ottavat vastuun niistä asioista, joihin emme itse voi vaikuttaa. He varmistavat, että kaikki sujuu parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomessa on myös vahva maanpuolustus, jota on rakennettu vuosikymmeniä. Kallio puhuu paljon pienestä kuvasta ja suuresta kuvasta.
– Yksilöinä tarvitsemme kavereita ja meitä rakastavia ihmisiä, suuressa kuvassa valtiollakin pitää olla kavereita eli liittolaisia.
Pelkoa voi poistaa myös mielihyvää lisäämällä.
– Siksi saa ja pitää nauraa ja nauttia elämästä! Myös auttaminen lievittää ahdistusta. Voi esimerkiksi antaa rahaa Ukrainaan, Kallio sanoo.
Martikaista kriisiaika on opettanut hölläämään turhan tiukkaa opiskelutahtia.
– Nyt otan vähän rennommin ja sanon entistä useammin kyllä vapaa-ajan kivoille asioille. Elämä on arvaamatonta, mutta olen päättänyt luottaa siihen, että se kantaa ainakin huomiseen.
Minka Kallion mielestä on tärkeää, että ihmisellä on tilaa kuunnella omia tunteitaan ilman jatkuvaa teknisten vempainten syöttämää viriketykitystä. Psykologian luokasta hän on tehnyt kännykkävapaan alueen, jossa kohdataan, katsotaan toisia silmiin ja keskustellaan.
– Täällä ei tuijotella ruutuja ja seurustella läppäreiden kansien kanssa. Ykköskurssilaiset tekevät muistiinpanot kynällä ja paperilla. Se auttaa heitä keskittymään. Lopultahan ainoa keino oppia on se, että ajattelet, Kallio perustelee.
Kuvauksen aikana Kallio ja Martikainen istuvat tyynyillä luokan lattialla ja rauhoittuvat rapsuttelemalla Kallion lutuista Woitto-koulukoiraa.
– Kun Woitto kellistää itsensä selälleen ja antaa opiskelijan helliä ja silittää sitä, maailmassa on kaikki hyvin ja meillä on toivoa, opettaja summaa.
Reilun viikon kuluttua haastattelusta lukiolaiset kirmasivat kesälomalle. Tiedossa oli mukavien tunteiden rento aika.
Martikainen aikoo tehdä töitä tilaustarjoilijana, nähdä kavereita ja nauttia elämästä, jossa ei ole deadlineja.
Kallion mieli on hyvä, sillä kokeet on korjattu. Lisäksi Sibelius-lukion opiskelijat saivat kahdeksan laudaturia psykologiassa ja yksi opiskelija pokkasi huippupisteistään erityispalkinnon.
– Tämä on opettajan paras hetki: kesäloma on ihan lähellä, mutta siitä ei ole vielä kulunut päivääkään.
Kesäksi opettaja muuttaa mökille. Riemuitsee räsymatoista, kuikista ja vapaudesta, jolloin saa herätä, saunoa ja syödä milloin vaan.
– Lampsin kumisaappaissa ja lasken leppäkertun pisteitä.
Kriisinkestäviä tunteita
- Nykytunteen museo käsittelee ja taltioi ilmiöitä ja tunteita pandemia-ajan Suomessa.
- Museo on osa valtioneuvoston kanslian Suomi toimii -kokonaisuutta, jolla tuetaan kansalaisten henkistä kriisinkestävyyttä ja vahvistetaan luottamusta oman elämän hallintaan.