”En ehtinyt reagoimaan millään tavalla” – oppilaan tapaturma oli opettajalle uran pahin paikka

Oppilaan vakava onnettomuus on opettajan painajainen. Käsityönopettaja Jussi Inna kertoo oppilaalleen sattuneesta tapaturmasta, jotta muut opettajat ja rehtorit ymmärtäisivät työn riskeihin varautumisen merkityksen.

Teknisen työn oppitunnilla oikohöylän ympärillä oli kolme seiskaluokkalaista ja käsityönopettaja Jussi Inna.

Näin Inna pyrkii opettamaan erilaisten koneiden käyttöä: mahdollisimman häiriöttömässä tilanteessa ja muutamalle oppilaalle kerrallaan.

– Pienessä porukassa saan keskitettyä oppilaiden huomion opetettavaan laitteeseen. Näin voin myös tarkkailla, että oppilaat ovat henkisesti läsnä, Inna sanoo.

Kyseisen oikohöylän teräkursossa on neljä terää, ja ne pyörivät valtavalla nopeudella. Kun oikohöylän kaltaisen ison laitteen kanssa sattuu tapaturma, sillä on suuri riski olla vakava.

Innan työpäivästä toissa talvena muodostui jokaisen opettajan painajainen. Hänen oppilaalleen sattui vakava onnettomuus Innan omien silmien edessä ja kaikista varotoimista huolimatta.

– Tässä olin ihan vieressä. Kuten Käsityön työturvallisuusoppaassa neuvotaan, käsivarren mitan päässä oppilaasta, Inna näyttää onnettomuudessa käytetyn oikohöylän vieressä, tamperelaisen Linnainmaan koulun teknisen työn luokassa.

Ensin oli tehty kylmäharjoittelu työkappaleella ja työntökahvalla, josta ei missään vaiheessa saa irrottaa otetta, Inna oli ohjeistanut. Sitten oppilaat olivat suorittaneet työvaiheen kukin vuorollaan.

– En ehtinyt reagoimaan millään tavalla. Olen miettinyt tilannetta paljon, mutta en saa tänä päivänäkään mieleeni sitä kuvaa, miten hänen sormensa osuivat terään.

 

Sitten oli tosi kyseessä. Höylän viereistä hätäseis-painiketta painamalla Inna sammutti kaikki opetustilojen laitteet.

Yhden oppilaan Inna lähetti hakemaan terveydenhoitajaa. Hän soitti itse hätäkeskukseen ja ryhtyi antamaan oppilaalle ensiapua. Ambulanssi ja ensihoito saapuivat paikalle nopeasti, noin vartissa.

Kriisitilanteessa oli Innan mukaan “kova tekeminen”. Asiat piti saada tapahtumaan nopeasti, minkä lisäksi luokkahuoneessa oli parikymmentä pahanpäiväisesti järkyttynyttä oppilasta.

– Heidät siirsin toiseen tilaan. Sivusilmällä seurasin, miten he voivat.

Tämän tarkemmin onnettomuuden yksityiskohtia ei tarvitse tässä käydä läpi. Oppilas on toipunut Innan tietojen mukaan kohtalaisen hyvin.

Oppilaan huoltajillekin tieto piti saada mahdollisimman nopeasti. Inna halusi soittaa heille itse, vaikka ilmoituksen olisi voinut tehdä rehtorikin.

– Se oli yksi vaikeimpia paikkoja. Kukaan ei halua vastata sellaiseen puheluun, jossa kuulee oman lapsensa vakavasta onnettomuudesta.

Siitä Inna antaa kiitoksen itselleen, että kaikesta huolimatta hän onnistui toimimaan tilanteessa varsin nopeasti ja harkiten.

– Tajusin heti, että on toimittava ja että suremisen aika tulee myöhemmin.

Kerron tästä naamallani ja nimelläni siksi, että voin olla koulutusmateriaalina muille.

Tapauksesta kertominen on Jussi Innalalle tärkeää ennen kaikkea siksi, että opettajat ja rehtorit ymmärtäisivät, kuinka pahoihin skenaarioihin pitää varautua.

– Olin mielestäni varautunut pahimpaan, mutta en silti tajunnut, millainen prosessi tuo tapaus kokonaisuutena oli. Kerron tästä naamallani ja nimelläni siksi, että voin olla koulutusmateriaalina muille.

Työsuojelutarkastus tehtiin muutaman päivän kuluttua. Tapauksen tutkinnassa kesti pari kuukautta.

OAJ:n johtavaan lakimieheen Erkki Mustoseen Inna oli yhteydessä sen varalta, että hän joutuisi asiassa oikeuden eteen.

– Olin löysässä hirressä, kun odotin ratkaisua siitä, onko toiminnassani aihetta epäillä laiminlyöntejä. Ajatus oikeudenkäynnistä tuntui ammatillisesti valtavalta takaiskulta.

Se oli kuormittavaa aikaa, Inna sanoo.

– Nukuin huonosti monta, monta yötä. Kävin tilannetta mielessäni läpi uudestaan ja uudestaan. Mietin oppilasta siltäkin kantilta, kuinka hän nyt kenties syytti itseään.

Työsuojelu ohjasi Innan keskustelemaan asiasta työpsykologin kanssa. Siitä oli suuri hyöty: psykologi osasi kysyä oikeita kysymyksiä, Inna sanoo.

Kun kyse on oppilaan tai opiskelijan käytännön työstä koulutuksen yhteydessä, vastuissa ja velvollisuuksissa sovelletaan työturvallisuuslakia. Käsityöaineiden lisäksi tällaisia käytännön töitä voidaan tehdä ainakin fysiikassa, kemiassa ja kotitaloudessa.

Lopulta työsuojeluviranomainen soitti ja kertoi, että tapauksessa ei ollut syytä ryhtyä jatkotoimiin. Kyseessä oli valitettava vahinko, joka oli sattunut varautumisesta ja ennakoinnista huolimatta.

– Tieto oli luonnollisesti erittäin huojentava.

 

Inna kirjoittaa tapauksestaan Tekninen opettaja -lehdessä. Siinä hän avaa tapaukseen liittyviä velvollisuuksia, vastuita ja niiden tutkintaa. Jokaisen työaineita opettavan kannattaa lukea juttu, joka löytyy verkosta.

Jutusta selviää, kuinka seikkaperäisesti koneen kanssa sattuva tapaturma tutkitaan. Laitteiden huoltopäiväkirjat tarkastetaan ja varmistetaan, että konetta on käytetty käyttöoppaan ohjeiden mukaan.

Sellainen kalenterimerkintä pitäisi löytyä, josta käy ilmi, milloin koneen käyttöön on annettu koulutusta. Oppilaan osalta riittää Wilma-viesti, josta käy ilmi, että oppilas on ollut koulutuksessa paikalla.

Oikohöylää Inna ei enää käytä opetuksessa muiden kuin muutaman kaikkein osaavimman oppilaansa kanssa. Inna pohtii ohimennen myös lasten ja nuorten kädentaitojen yleistä heikkenemistä.

– Olen itse maalta. Kun olin lapsi, meille annettiin puukot ja sanottiin, että menkää metsään veistelemään. Ei kaupunkien lähiöissä voi toimia niin.

Hän pahoittelee käsityönopetuksen kurjistumista.

– Nythän oli uutisia Rauman käsityökasvatuksen koulutuksen mahdollisesta lakkauttamisesta. Minäkin opiskelin siellä. Sehän oli aikanaan suomalaisen teknisen työn koulutuksen mekka.

 

Jussi Inna kirjoitti tapauksesta Tekninen opettaja -lehdessä 3/2022

Käsityön työturvallisuusoppaan voi ostaa Opetushallituksen verkkokaupasta.