Pitääkö kutsua poliisi? – Opiskelijan sanallinen uhkaus voi täyttää rikoksen tunnusmerkit

Suurin osa opettajiin kohdistuvasta työpaikkaväkivallasta on verbaalista, ja he kohtaavat entistä enemmän haistattelua sekä uhkaavia tilanteita.

Näin sanoo työsuojeluvaltuutettu Jukka Oksanen, joka työskentelee turvallisuusalan opettajana Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudassa.

– Opettajat kohtaavat fyysistä väkivaltaa edelleen, mutta se mikä on lisääntynyt, on uhmakas käytös. Osalle opiskelijoista siitä on saattanut muodostua ihan toimintatapamalli.

Oksanen muistuttaa, että opettajan ei pidä kestää minkäänlaista työpaikkaväkivaltaa työssään.

Ei siis ole pikkujuttu, jos oppilas sähähtää suutuspäissään opettajalle, että “sut pitäis tappaa”.

– Tuollainen sanallinen uhkaus saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja siitä on mahdollista tehdä rikosilmoitus, Oksanen toteaa.

 

Porin Winnovassa työskentelevän konetekniikan lehtorin Jari Myntin mielestä oppilaitoksissa on entistä enemmän käsittämätöntä kohellusta sekä paikkojen sotkemista ja rikkomista. Hän on työskennellyt ammatillisena opettajana pian 40 vuotta.

Oppivelvollisuusuudistuksen jälkeen Myntti on kuullut kollegoiltaan, että rauhattomuus on lisääntynyt kouluissa.

– Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustaidoissa on puutteita, eivätkä kaikki opiskelijat ole koulukelpoisia, työsuojeluvaltuutettuna toimiva Myntti miettii lisääntyneen levottomuuden syitä.

Työsuojeluvaltuutetut korostavat, että opettajan on syytä tehdä työnantajalle uhka- ja väkivaltailmoitus kaikesta häneen kohdistuneesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.

– Jos tilanteesta ei tehdä raporttia, se ei näy tilastoissa, ja silloin tilannette ei ole, Oksanen tiivistää.

Vaikka ilmoituksen laatiminen teettää töitä, se ei ole turhaa. Ilmoitukset ovat ainoa keino osoittaa, että koulu tarvitsee lisäresurssia turvallisuuden parantamiseen.

Jos tilanteesta ei tehdä raporttia, tilannetta ei ole.

 

Ovatko opettajien huomiot esimerkkejä siitä, että uhittelusta ja väkivallasta on tulossa yhä arkipäiväisempi keino ratkaista ristiriitoja?

Helmikuun alussa otsikoihin nousivat helsinkiläisen Kalasataman koulun pihatappelut. Koulun välituntivalvontaan on jopa ajateltu pyytää mukaan vanhempia.

Poliisi on havainnut uusia katujengejä Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa. Viime syksynä käytiin keskustelua siitä, onko Ruotsin katujengikulttuuri hiipimässä Suomeen.

Opetushallitus on herännyt vastustamaan huonoa kehitystä. Se julkaisi vastikään Ei kaikelle väkivallalle -sivuston, josta löytyy tietoa, ohjeita ja työkaluja kiusaamisen ja väkivallan tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Vaikka sivusto on tarkoitettu lähinnä lasten ja nuorten kokeman väkivallan suitsimiseen, suuri osa materiaalista sopii myös opettajiin kohdistetun väkivallan käsittelyyn ja yhteisön turvallisuuden johtamiseen.

– Jos lasten ja nuorten välisiin kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin ei puututa, on todennäköistä, että opettajiinkaan kohdentuviin väärinkäytöksiin ei reagoida, arvioi erityisasiantuntija Riina Länsikallio Opetushallituksesta.

Koulussa tapahtuu todennäköisemmin väkivaltatilanne kuin tulipalo.

 

OAJ:n toimistoon tulee säännöllisin väliajoin kysymyksiä väkivaltatilanteista ja väkivallan uhasta, kertoo johtava lakimies Erkki Mustonen.

Opettajiin kohdistuneet väkivallanteot liittyvät yleensä tilanteisiin, joissa epäasiallisesti käyttäytyvä oppilas on poistettu koulun tiloista tai häneltä on otettu pois kielletty tai häiritsevä esine.

Parhaillaan meneillään on 11 oikeusjuttua, joissa OAJ on jäsentensä tukena. Osa niistä liittyy opettajaan kohdistuneeseen väkivaltaan tai uhkailuun, ja osassa opettajan väitetään syyllistyneen liian kovien voimakeinojen käyttämi- seen järjestyksenpitotilanteessa.

Mustonen korostaa, että väkivalta on rikos ja yhteistyötä poliisin kanssa on tehtävä väkivallan ennaltaehkäisystä alkaen.

 

 

Väkivallasta puhuttiin OAJ:n Sauna-foorumin Stop väkivallalle -livessä helmikuun alussa. Vierailijana oli komisario Hannu Väänänen.

– Oppilaiden välistä tönimistä, nimittelyä ja uhittelua on ollut aina. Se voi kuulua elämisen opetteluun, vaikkei sitä pidä hyväksyä, Väänänen sanoi.

Hän puntaroi Sauna-foorumissa, milloin oppilaiden välisestä nahistelusta selvitään koulun keinoin ja milloin mennään sen rajan yli, että on syytä ottaa yhteyttä poliisiin.

– Rajan pohtiminen on hankalaa, sillä muksiminenkin sattuu, ja juridisesti jo pelkästään kivun aiheuttaminen voi täyttää lievän pahoinpitelyn kriteerit, komisario totesi.

– Jos nujakointi jää yhteen kertaan, poliisia ei useinkaan tarvita. Jos väkivalta jatkuu, asia kuuluu poliisille, Väänänen määritteli.

Yksin opettajan ei tarvitse tilannetta onneksi pähkäillä.

– Koskaan ei ole väärin kysyä poliisilta, miten kannattaa toimia, sanoi Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella kouluyhteyshenkilönä työskentelevä Väänänen.

Alueen koulujen opettajat ja rehtorit voivat olla yhteydessä häneen, kun väkivaltatilanteet askarruttavat.

Väänäsen mukaan poliisille tulee kouluista väkivaltaan liittyviä yhteydenottoja ja konsultaatiopyyntöjä enemmän kuin ennen.

– Minulle saattaa soittaa myös opettaja, joka on saanut vihiä joukkotappelusta tai yksittäistä oppilasta uhkaavasta väkivallasta. Tällaiset vihjeet ovat meille arvokkaita.

Väänäsen mielestä poliisi kannattaa soittaa apuun akuutissa väkivaltatilanteessa, jos koulun aikuiset eivät pysty taltuttamaan riehuvaa lasta tai nuorta.

Yleensä poliisin tuleminen paikalle saa väkivaltaan syyllistyneet oppilaat säikähtämään ja tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä.

– Yhä enemmän on kuitenkin sellaisia lapsia ja nuoria, joihin ei tepsi poliisinkaan väliintulo. Heille väkivallasta on tullut ainoa keino ratkaista ongelmia, ja samanlainen toimintatapa näyttää olevan myös joillakin heidän vanhemmistaan, Väänänen totesi.

 

Jos opettaja sitten joutuu väkivallan myrskynsilmään, tietääkö hän, mitä pitää tehdä? Miten riehuvaa lasta tai nuorta on viisainta pyrkiä rauhoittamaan? Miten hankkia paikalle lisäapua?

Laki edellyttää, että jokaisessa oppilaitoksessa on toimintaohjeet väkivaltatilanteiden varalta. Vuoden takaisen OAJ:n työolobarometrin mukaan ohjeet kuitenkin puuttuivat 30 prosentista kouluista. Selvitykseen vastasi 1 300 opettajaa, ja heistä vain 44 prosenttia oli saanut koulutusta toimimiseen uhkaavassa tilanteessa.

– Tämä on huolestuttavaa, ja olen ottanut sen puheeksi kiertäessäni kouluttamassa opettajia, OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen kertoi Sauna-livessä.

– Kun kysyn, kuinka moni teistä on harjoitellut väkivaltatilanteiden kohtaamista, sadasta kuulijasta ehkä kolme viittaa. Kun kysyn, kuinka moni on osallistunut paloharjoitukseen, kaikki kädet nousevat.

Koulussa tapahtuu todennäköisemmin väkivaltatilanne kuin tulipalo. Lahtisen mielestä väkivaltatilanteissa toimimista pitäisi siksi harjoitella vähintään kerran vuodessa.

 

 

Osallistu keskusteluun

Onko sinulla kokemuksia väkivallasta työpaikalla? Teemme aiheesta mahdollisesti jatkojutun. Kerro kokemuksesi juttuvinkkilomakkeen kautta. Kirjoita viestin otsikoksi Väkivalta työpaikalla ja kirjaa mukaan yhteystietosi.

• opettaja.fi/lukijalle » Jätä juttuvinkki