”Haluamme tasavertaista asemaa” – Yksityinen opetusala jäämässä jälkeen palkoissa

Yksityisten koulujen ja oppilaitosten luottamusmiehet ovat huolissaan sopimusalansa palkkakehityksestä. Jos palkkaus jää selvästi jälkeen kunnan kollegojen tasosta, yhä useampi opettaja alkaa harkita työpaikan vaihtoa.

Jäämme palkankorotuksissa selvästi jälkeen muista opettajista. Näin sanoo Helsingin yhteislyseon luottamusmies Vesa Lahtinen. Hän kertoo yksityiskoulujen palkkaratkaisun herättäneen kiukkua jäsenissä.

– Vaikka Sivista tiesi, että meidän korotuksemme jäävät pienemmiksi kuin korotukset kunnalla, valtiolla ja yliopistolla, se olisi silti halunnut napsaista kertaerästäkin. Lahtinen paheksuu.

Miten käy yksityisten koulujen vetovoiman, jos tällainen linja Sivistassa jatkuu, Lahtinen kysyy.

Sivista on yhtä kuin Sivistystyönantajat, joka työnantajaliittona neuvottelee yksityisten koulujen ja oppilaitosten palkoista ja työehdoista.

– En haluaisi ajatella, että työnantajan pyrkimyksenä on nakertaa yksityisissä kouluissa tehdyn opetustyön hinta edullisemmaksi kuin kunta-alalla, mutta sellainen vaikutelma kertaerästä käydyn väännön perusteella syntyi, Lahtinen viittaa tämän kevään neuvotteluihin.

Miten käy yksityisten koulujen vetovoiman?

Toukokuisessa sopimusratkaisussa yksityinen opetusala jää kiistatta jälkeen varsinkin kunta-alasta. Sovitut korotukset, 1,72 prosentin yleiskorotus ja 0,73 prosentin järjestelyerä, maksetaan vasta 1.10.

Kunnan opetusalalla yleiskorotus ja paikallinen erä tulivat maksuun jo 1. kesäkuuta.

Yleiskorotus kunnan opettajille oli 2,02 prosenttia. Muun muassa rehtorien palkkausjärjestelmän uudistamiseen ja päiväkodinjohtajien palkankorotukseen käytettiin 0,18 prosenttia. Lisäksi käytettiin 0,7 prosentin paikallinen erä.

Kunta-alalla sovittiin keväällä 2022 myös viisivuotisesta palkkaohjelmasta, joka nostaa palkkoja reilut 5 prosenttia viiden vuoden aikana. Palkkaohjelmasta jaettiin 1,2 prosenttia tänä keväänä.

Yksityisen opetusalan henkilöstö saa 451 euron kertaerän syyskuun palkanmaksun yhteydessä. Sen OAJ onnistui neuvottelemaan suuremmaksi kuin Sivista esitti.

Kunnan opettajilla kertaerä on 467 euroa, ja se maksetaan kesäkuun lopussa.

OAJ:n jäsenistä reilut 9 000 toimii Sivistystyönantajien yksityisellä opetusalalla.

Heidän palkkaustaan ja työehtoja sääntelee yksityisen opetusalan työehtosopimus, jonka OAJ ja hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä edustavat ammattiliitot Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, ammattiliitto Jyty ja Sivistystyönantajat neuvottelevat.

Sama joukko neuvottelee myös ammatillisten aikuiskoulutuskoulutuskeskusten sopimuksesta.

 

Vesa Lahtinen näkee kevään 2023 vaatimattomassa palkkaratkaisussa myös hyviä suuntauksia. Yleissivistävien koulujen koulujen paikallisen erän käytöstä OAJ ja Sivista neuvottelivat keskenään.

Se käytettiin opettajien alkupalkkojen korottamiseen aientamalla ensimmäinen kokemuslisä lähtöpalkkaan. Ratkaisu korottaa esimerkiksi luokanopettajien ja aineopettajien alkupalkkoja noin 220–240 euroa.

– Alkupalkkojen nostaminen oli paitsi OAJ:n myös yksityiskoulujen rehtorien toiveena. On hyvä, että Sivista kuunteli heitä. Alkupalkat ovat nyt yksityisissä aiempaa kilpailukykyisempiä, Lahtinen pohtii.

 

Palkkakehityksen eriytyminen huolestuttaa pääluottamusmies Marko Väisästä. Hän työskentelee opinto-ohjaajana Stepissä.

 

Palkkakehityksen eriytyminen huolestuttaa myös Marko Väisästä. Hän on on kokenut yksityisen ammatillisen oppilaitoksen, koulutuksen järjestäjän Step-koulutuksen, pääluottamusmies.

Step-ammattiopisto toimii yhdeksällä paikkakunnalla, minkä lisäksi se on maan suurimpia kansanopistoja. Väisänen on oppilaitoksen opetushenkilöstön pääneuvottelija ja opinto-ohjaaja. Hän työskentelee oppilaitoksen Järvenpään ja Helsingin toimipisteissä.

– Alkuun pieneltä tuntuva palkkaero on muutaman vuoden jälkeen suuri. Riittääkö vastaisuudessa päteviä opettajia yksityisiin ammatillisiin oppilaitoksiin, jos läheinen kunnan oppilaitos tarjoaa samasta työstä selvästi parempaa palkkaa?

Väisästä mietityttää myös opettajakunnan ikääntyminen. Stepissä opettajien keski-ikä on yli 50 vuotta, ja lähes 40 prosenttia opettajista jää eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa.

– Haluaisin kuulla, mikä on perustelu sille, ettei myös yksityisellä opetusalalla voitaisi sopia palkkaohjelmasta, joka turvaisi opetusvoimaa pidemmällä aikavälillä. Eikö yksityinen ole vähintään yhtä tehokas, ketterä ja taloudellinen palveluntuottaja kuin kuntakin, Väisänen kysyy.

Yksityisen opetusalan sopimusehdoista neuvotellaan seuraavan kerran ensi vuoden tammi–helmikuun taitteesta lähtien. Nykyiset sopimukset päättyvät 31.3.2024.

Sivistan pöytä on ainoa, jossa OAJ käy sopimusneuvottelut ensi keväänä. Esimerkiksi kunnan opetusalan virka- ja työehtosopimus OVTES on voimassa huhtikuun loppuun 2025.

Palkkakehityksen eriytyminen luo neuvotteluihin ennakkopainetta.

 

Työehtosopimus yksityiselle opetusalalle syntyi vasta elokuussa 2022 täpärästi ennen uuden työvuoden aloitusta. Takana olivat poikkeuksellisen jähmeät neuvottelut ja keväiset lakot helsinkiläisissä ja tamperelaisissa yksityiskouluissa.

Yhteinen hyväksyttävä näkemys löytyi lopulta liittojen kesken ilman sovittelijan apua.

Vuoden 2022 korotukset vastasivat yksityisellä opetusalalla kutakuinkin muita OAJ:n sopimusaloja. Vuoden 2023 palkankorotuksen määräytymisestä päätettiin vuoden 2022 neuvottelutuloksen yhteydessä.

Korotusprosentti laskettiin kolmen vientialan verrokkisopimuksen korotusten ja kustannusvaikutusten perusteella.

– Vertailu ei tuottanut tällä kertaa enempää. Vaatimaton korotusprosentti vuonna 2023 lisää painetta ensi kevään neuvotteluihin, OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos sanoo.

Yksityiselle opetusalalle on syntymässä mainehaitta.

OAJ:n tulo- ja palkkapoliittinen toimikunta valmistelee yksityisen opetusalan neuvottelutavoitteita ja järjestön hallitus päättää niistä ensi syksynä.

Vesa Lahtinen ja Marko Väisänen lähettävät painavia terveisiä neuvottelujen evästykseksi.

– Ensiapuna toimisi mahdollisimman reilu yleiskorotus ensi vuonna, Lahtinen sanoo.

Hän on seurannut yksityisen opetusalan palkkakehitystä pitkään ja kertoo, että vuoteen 2004 asti sopimuksen piirissä olevat saivat samantasoiset palkankorotukset kuin kuntakin. Siitä lähtien yksityinen alkoi hiljalleen jäädä kunnasta.

– Toki oli muutamia poikkeusvuosiakin, mutta tähän mennessä miinusta on jo 2,61 prosenttia, Lahtinen toteaa omiin laskelmiinsa vedoten.

OAJ:llä pitää sopimusalan korotuksissa olla hänen mielestään vertailukohtana muu opetusala, vaikka Sivistystyönantajat Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluvana vetoaisikin omaan taustaryhmäänsä eli vientiteollisuuteen.

– Sivistan pitää tehdä ratkaisuja opetusalan tulevaisuutta ja vetovoimaa turvaten, ja näin toivon myös Sivistan päättäjien ajattelevan, Väisänen sanoo.

Väisänen muistuttaa, että sekä yksityinen että kuntien järjestämä koulutus rahoitetaan samoista julkisista varoista.

– Yksityiselle opetusalalle on syntymässä mainehaitta, mikä olisi harmillista, sillä paikallisesti yhteistyö työantajan kanssa sujuu hyvin ja opettajat ovat olleet sitoutuneita ja ylpeitä työstään.

Väisäsen mukaan opettajat todella ajattelevat opiskelijan parasta.

– Siksi tuntuu raskaalta, jos vankat perustelut eivät neuvottelupöydässä auta, vaan tarvitaan tueksi järjestötoimia. Valmius niihin nousee, jos yksityinen ala jää palkkakehityksessä alakynteen.

– Haluamme tasavertaista asemaa suhteessa muuhun opetusalaan, emme enempää kuin muut, Vesa Lahtinen muistuttaa.