Jukolankadulla, liki Joensuun kaupunkia, seisoo erään koulutuskuntayhtymän opinahjo.
Siellä jätkänkierrossa, jossa työmiehet poikkitieteellisesti alalta toiseen esimerkillisesti vaihtavat, ovat oppinsa jo vuosikymmenten ajan saaneet metsämiehet ja naulan naputtelijat.
Jo vuosisatain ajan on 220-vuotias Naula-Matti opastanut kirkasotsaisia komureita rakentamaan ansiokkaasti savutupia ja kirkon herrojen virkamurjuja. Opettajan uransa Naula- Matti aloitti Jukolassa ja on sinne sen myös päättävä.
Naula-Matin mukaan ennen oli ennen ja silloin oli paremmin, ainakin ammattikoulussa. Olipa muinoin aikaa opastaa, kerrata ja vastata kysymyksiin.
”Ennätti takoa oppia kovakorviin ja muihin eilenaamuisiin.”
Kurjistusten vuoksi aikoo Naula- Matti eläköityä ennen aikojaan jo viidentoista vuoden kuluttua.
”Tänä päivänä kurjistetaan ja nitistetään niin perkeleesti, että ei Jukolassakaan piammiten enää pykninkiä kirvestetä, vaan naulanpäitä luetellaan rautapuotin taksvärkissä.“
”Onko näin”, toimittaja kysyy.
”On, vaikka ampuisit.”
Naula-Matti muistaa ensimmäiset koulukurjistukset 1800-luvun lopulta. Niistä seurasi lihavia ja laihoja vuosia vuoroitellen. Nyt on viimeinen vuosikymmen pantu laihalla.
”Lystiähän se herrasväelle on, mit‘ kiriämmässä on periköyhän lihapytky. Kaataa kun ne riivatut osaa, vaan ei nostaa.”
Naula-Matti näkee työväenluokan nousun ammoisina aikoina vaikuttaneen kovastikin siihen, että tätä nykyä uskotaan työväen pärjäävän, vaikka vietäisiin viimeinenkin korsi.
”Ja kun ammattihuoneesta pinnistät leveemmälle leipäkämpäleelle, niin tietäähän sen sitten, mitä käy.”
”No miten siinä käy?”, rohkenen kysyä.
”No, kuinkaspas käy? Kouludirektionin käskysetelillä tyhmennetään sitä parasta kansanosaa, joka ymmärtää, että täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi! Kurjistetaan ja niistetään niin lopulta ei mitään ole jäljellä.”
Silmin nähden kiehahtaapi Naula-Matin sappi, kun pulpahtaa tuskaantuneeseen mieleen ikävyyksiä toinen toisensa perään.
”Laittakaa laatua, laatua, laatua. Milläspäs helvetillä? Nytpäs se ois yksi ja sama ottaa oppihuoneesta pois se ainokainenkin lehtori ja päästää nullikat herran haltuun. Ja mennä ite ryyppäämään.”
Kaataa kun ne riivatut osaa, vaan ei nostaa.
Lehtorin toimi on Naula-Matin mukaan tätä nykyä vain numereerata paperille sopivia laskupiirtoja ja vahtia, että oppipojat valmistuvat edes paperilla.
Naula-Matilla on tuoreessa muistissaan vielä muuan veljesköörin opit lukkarin koulussa, jossa ensin opeteltiin sanomaan päivää ja sitten vasta rakentamaan pirtti. Näinpä pitäisi edetä nytkin.
”Ja sekin opastuttiin veistämällä mökki, ei katsomalla nelisnurkkasesta laatikosta, kuinkas kirvestetään.”
”Tätä nykyä jos kolmen oppiperioodin aikana ehditään talonrakentamisesta jotain räknätä, niin se on lystiä se!”
Talonrakennuspuolella on Naula-Matin mukaan edistytty jo siihen pisteeseen, että enää ei lehtoreita tarvita.
”Sittenhän sitä jo opettajaksi kelpaa kuka tahansa kraatarinpoika, jolla on yksi peukalo ja mieluummin keskellä kämmentä.”
”Mitä vähemmän opettaja mistään mitään ymmärtää, sen helpompi on oman tarpeettomuutensa kanssa elellä.”
Jumalasta seuraava oli opettaja aiemmin. Naula-Matin mukaan nyt ovat toiset jumalat vallassa.
”Nuo kouludirektionissa istuvat…”
Ennusteleepa Naula-Matti sen, että lehtoreiden määrä tulevaisuudessa vähintäänkin puolitetaan. Oppilaita otetaan sisään oppitupiin entistä niukemmin. Opetuksen laadun suuntakin on selvä; pelkästään alaspäin.
”Vaan tehty on tehty, eikä anna sitä enään takaisin ruikutus ja marina. Arvailla vaan saatetaan, mitä tässä käy.”
”No miten käy?”
”No, kuinkaspas käy? Turmellukseenkos ne pässinpäät päästetään, lasketaan keskenänsä oppitupaan rähinöitsemään?!”
”Elelläänkö sitä sitten kuin hollituvassa ja sama rettelöintikö jatkuu työpaikoilla?”
Pohtivaisena Naula-Matti ottaa parranhaituvaisensa peukalon ja etusormen väliin sivellen sitä kuin kilju- hanhen sulkaa. Vakavaksi on vienyt mielen tämä vatvoittelu.
Hän iskee ilmoille kammoittavan mielikuvan siitä, miten lehtorit – kun ensin on puolet mieronkiertoon pantu – syöstään vallasta tyystin ja palataan kokonaan ja kerta kaikkiaan mestari–kisälli-säätämykseen.
Naula-Matin mukaan kurjistus on tietoinen, sillä säästöä syntyy kun käytännön opiskelu tapahtuu oppituvan sijaan työpaikoilla. Niissä edusmiehet sitten leimauttavat paperit ja valmista tulee.
Vaan tuleeko?
Naula-Matti katsoo tulevaisuuteen samein silmin. Voipi olla kaihikin, mutta ensimmäisesti niissä hiertää huoli.
”Nitistetään ja kurjistetaan niin, että kohta kirvestelijöitä koulutetaan enää kourallinen per lukukausi ja nekin vähäiset pakotetaan taksvärkkiin.”
Jatkossa ammattikoululaiset hihtaavat työelämään jo ensimmäisestä koulupäivästä lähtien.
”Ja sen taksvärkin seuraaminen onkin sitten lystillistä leikkiä, on mar’!”
Herraiset voivat Naula-Matin mukaan hyvillä mielin teettää maksua vailla kaikki hommandoorat, koska työstä saatava palkka on oppi.
”Onpahan amiksia vaan niin vaivatonta kengätä kuljukalloon. Eiväthän vastustele mokomat, milläspäs lihaksella voisivatkaan?”
Silmissä välähtää Naula-Matilla ilkikuri. Painautuu hän oikealla kädellään samaisen puolen polviluuta vasten kuin lähtöä tekien. Lapikkaan kärjet on jo käännetty kohti ulko-ovea.
”Tietäisitkös kirjaltaja sen, mitä meinasi muinaisen Kreikan aikoina tuo sana amis?”
Naula-Matti nostautuu ylös ja laskee patalakin päähänsä sillä sitä ennen hyvästit heilauttaen.
”Amis on kreikkalainen kusikannu tahikka imperaattorin yöastija, siispä kahdesta toinen elikkäs molemmat.”
Ahdistavaiselle tuumailulleen vain vähäisesti hymähtäen päätti näin tämä vanha miesi kertoilunsa tältä erää. Mieluisasti kyllä antelisi tarinoitaan enemmänkin, mutta on aika mennä Jukolaan kuulemaan, josko puu kaatuisi metsässä.
Kirjoitus Naula-Matista ei ole totta
Kuten huomaat, kirjoitus Naula-Matista on fiktiota.
Naula-Matin vastauksiin on kuitenkin lainattu totisen elämän ammatillisten opettajien ajatelmia ja mielipiteitä. Niitä höystämään on toimittaja sirotellut kräämälootallisen mielikuvitusta.
Räknäilipä tämä kahden amistutkinnon voimin maisteriksi ponnaltanut kirjaltaja sellaistakin, että onhan se ihan älyvapaata ajaa ammattikoulua alas ja tiputtaa oppimiset sinne Jukolan poikien tasolle. Sillä niitä kaloja, joita ongimme, niitä myös saamme.
Taustamateriaalina Naula-Matin tarinassa on Aleksis Kiven tuotanto.