Mörri näyttää metsän ihmeet

Kato, se jäätyy! huudahtaa Sampo Virtanen. Hänen puhaltamansa saippuakupla on laskeutunut tuoreelle puuterilumelle ja jäänyt niille sijoilleen.

Taipalsaarelaisessa metsässä pakkanen paukkuu, taivaalta leijailee lumihiutaleita ja jykevät kuuset kurottelevat kohti korkeuksia.

Uinuva talvinen metsä herää eloon, kun sinne pölähtää 25 eskarilaista viiden aikuisen johdattamana. He jättävät reput ja pulkat kuusen juurelle ja ryhtyvät tutkimaan luonnon ihmeitä.

Kuten sitä, mitä tapahtuu saippuakuplalle pakkasessa.

Joka perjantaiaamu Taipalsaaren kirkonkylän koulun kaksi esiopetusryhmää lähtee metsään. Siitä voi kiittää metsämörritoimintaa, jonka tarkoituksena on luoda lapsille elämyksellinen suhde luontoon, edistää hyvinvointia ja opettaa luonnon kunnioittamista.

Metsä tarjoaa turvallisen ympäristön liikkua, leikkiä ja tutkia. Siellä voi oppia erilaisia motorisia, kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja

Luontokasvatus vaikuttaa eskarilaisten elämään monilla osa-alueilla, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja ja metsämörriohjaaja Kirsi Rehunen.

– Lapset saavat yhteisiä kokemuksia ja muistoja, jotka sitovat heitä yhteen. He oppivat, että metsä on kaikenlaisten hyönteisten ja eläinten koti. Samalla oma kotiseutu tulee tutuksi, ja pelko metsää kohtaan hälvenee.

Kotiseutu tulee tutuksi, ja pelko metsää kohtaan hälvenee.

Metsässä eskarilaiset jaetaan pienempiin ryhmiin. Tänään Rehusen ryhmä tutkii saippuakuplien jäätymisen lisäksi sitä, mitä tapahtuu rikkoutuneille lumikiteille ja mikä on lumen lämpötila.

Lapset alkavat lapioida lunta muoviseen lieriöön. He mättävät sen täyteen, ja välillä tampataan. Kun muovin irrottaa ympäriltä, huokoinen pakkaslumi ei hajoa vaan jää muotoonsa.

– Se johtuu siitä, että rikkoutuneet lumikiteet juuttuvat toisiinsa, Rehunen selittää ilmiötä.

Sitten hän kaivaa repusta infrapunalämpömittareita, ja lapset alkavat mitata metsään tehtyjen lumiukkojen lämpötilaa. Se on miinus seitsemän astetta.

Toisessa ryhmässä tutkitaan varhaiskasvatuksen opettajan Sanna Kolhosen kanssa lumikiteitä luupilla. Mustien kartonkipalasten päältä hiutaleet erottuvat selvästi.

– Hiutaleet ovat kauniita ja kaikki erilaisia, sanoo Armi Liimatainen ja laskee luupin läpi lumikiteen kuusi sakaraa.

Kirsi Rehunen on vienyt lapsia luontoon aina, jo opiskeluaikoinaan Savonlinnassa. Metsämörriohjaajaksi hän kouluttautui vuonna 2000.

Ulos mahtuu liikettä, ja metsä antaa lapsille tilaa hengittää ja ilmaista erilaisia tunteita. Metsäretket ovat henkireikä myös aikuisille, Rehunen huomauttaa.

– Lapsiryhmät ovat isoja, ja on kiva päästä välillä pois pihalta. Se tuo päiviin vapaudentuntua ja vaihtelua ja laajentaa oppimisympäristöä.

Luonnon ihmettely lasten kanssa viisastuttaa aikuisiakin joka vuosi, lisää Rehunen. Ja tuo myös huomiota ja arvostusta: Taipalsaaren metsämörriläisten viime vuoden lintuprojekti on toukokuun lopulla esillä Liettuassa Science on Stage -festivaaleilla.

Suomen latu sai tänä vuonna OAJ:n Vuoden koulutusvaikuttaja -tunnustuksen pitkäjänteisestä työstään lasten luonto- ja liikuntakasvatuksen hyväksi. Yksi toimintamuoto on metsämörri, joka vie kymmeniä tuhansia lapsia vuosittain lähiluontoon oppimaan, liikkumaan ja kokemaan luonnon hyvinvointivaikutuksia.

Runsaan 30 vuoden aikana metsämörriohjaajia on koulutettu yli 15 000. Suurin osa heistä työskentelee varhaiskasvatuksessa, pieni osa alkuopetuksessa tai vapaa-ajan toiminnoissa.

Suomen ladun koulutus- ja hankepäällikkö Nina Räike kertoo, että metsämörritoimintaa kehitetään jatkuvasti ajan henkeen ja tarpeisiin sopivaksi.

– Nykyään metsämörritoiminta on kokonaisvaltaista ja laaja-alaista. Se kytkeytyy osaksi muuta opetusta eikä ole vain jokin erillinen kikka tai toiminto.

Tänä päivänä korostetaan myös hyvinvointia ja tunnetaitoja.

– Luontoympäristöjen hyvinvointia lisäävä ja rauhoittava merkitys on monissa tutkimuksissakin todistettu, Räike sanoo.

Metsämörritoimintaa on kehitetty myös alle neljävuotiaille lapsille metsänuppuset- ja metsämyttyset-nimillä.

– On todella tärkeää, että myös pienimmät pääsevät luontoon.