Pandemia verotti rehtoreiden voimavaroja ja hyvinvointia kovalla kädellä, mutta se myös paransi heidän kriisijohtamistaitojaan ja kestävyyttään poikkeustilanteissa.
– Moni haastattelemani rehtori vakuutti selviytyvänsä korona-ajan koettelemusten jälkeen kaikesta, mitä ikinä vastaa tuleekin, tutkijatohtori Mailis Elomaa kuvailee.
Poikkeuksellinen työjakso myös hämärsi arjen johtamisen ja kriisijohtamisen välistä eroa.
Koronaan asti kriisi tarkoitti isoja ja järkyttäviä tapahtumia, kuten tulipaloja tai kouluampumisia.
– Nykyään kriisijohtaminen näyttää merkitsevän rehtoreille suunnilleen samaa kuin hyvä koulun johtaminen.
Elomaa haastatteli kolmen vuoden aikana yli sataa rehtoria. Hänen havaintonsa perustuvat näihin keskusteluihin. Haastattelut tehtiin Rehtoribarometriä varten.
Rehtoreiden viestintätaidot kehittyivät Elomaan mukaan korona-aikana huomattavasti.
Kommunikointi rekseiltä siis sujuu, mutta jatkuvasti kasvava tiedon määrä ja aikapula tekevät päätösten tekemisestä yhä vaativampaa.
– Rehtorit tietävät, että kriisinkestävään johtajuuteen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja yhteinen ongelmanratkaisu. Kouluihin onkin perustettu reagointinyrkkejä, joissa on rehtorin tukena muun muassa apulaisrehtoreita ja psykologeja.
Kriisijohtamista vaativa tilanne voi kehkeytyä esimerkiksi yllättävästä resurssipäätöksestä tai oppilaiden välille syttyneestä somekahakasta.
Silloin rehtorin pitää reagoida nopeasti ja tarkasti. Käynnistyy tilannetiedon, toimenpiteiden ja palautteen kehä.
Aluksi rehtori arvioi tietoonsa tulleen tilanteen ja miettii, miten ja millä painolla kertoo siitä kouluyhteisölle. Tieto ei saa synnyttää koulussa paniikkia.
Tiedon saatuaan kouluyhteisö muodostaa tilanteesta omat tulkintansa ja päättää suhtautumisestaan. Sitten rehtori jatkaa tilanteen käsittelyä saamansa palautteen pohjalta.
Eniten rehtoreita stressaavat vaikeat ihmissuhteet koulun sisällä ja vanhempien kanssa. Riitoja on määrällisesti vähän, mutta ne ovat rehtorille sitäkin raskaampia.
Tunteiden säätelyn, empatian ja stressinhallinnan taidoista on Elomaan mukaan hyötyä sekä kriisijohtamisessa että ihmissuhteiden hallinnassa. Jos näitä taitoja puuttuu, niitä voi kohentaa kouluttautumalla.
– Rehtorit tietävät itse parhaiten, millaista tukea ja koulutusta tarvitsevat. Heillä ei kuitenkaan ole välttämättä aikaa kouluttautua tai edes pysähtyä miettimään syvemmin oman toimintansa perustaa.
Tekoäly on kuuma puheenaihe, ja se oli yhtenä aiheena myös viime kevään Rehtoribarometrin kyselyssä. Näitä tuloksia Elomaa ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt käydä läpi.
Omien havaintojensa ja oppilaan äitinä saamiensa kokemusten pohjalta Elomaa kuitenkin arvioi, että tekoäly näkyy koulun arjessa ja rehtorin työssä toistaiseksi vähemmän kuin muualla yhteiskunnassa.
Muutoksen suhteellisen hitauden Elomaa arvelee johtuvan koulun luontaisesta konservatiivisuudesta.
– Itse ajattelen, ettei ulkoapäin tulevaa muutosta vastustava hitaus ole välttämättä ollenkaan huono asia tässä hullussa maailmassa. Juuri nyt se saattaa suojella koulua ja oppilaita.
Mistä on kyse?
Tutkijatohtori Mailis Elomaa haastatteli kolmen vuoden aikana yli sataa rehtoria. Hänen mukaansa rehtoreiden kriisiviestinnän taidot ovat vahvistuneet, mutta kasvava tietomäärä ja aikapula tekevät päätöksenteosta entistä vaativampaa.
Tutkimus
Rehtoribarometri 2025. Helsingin yliopisto ja Suomen rehtorit.
