Päiväkodinjohtaja: Lapset ensin, paperit myöhemmin

Huomenta, Oosa! Mitä sinulle tänään kuuluu? Hippoksen päiväkodin johtaja Minna Nylund kysyy silmiään hierovalta Oosalta aamupalapöydässä.

Neljävuotiaalla Oosalla on tänään vaikeampi aamu. Hän ei halua, että äiti lähtee töihin ollenkaan.

– Onneksi sinulla on kuva, josta voit katsoa, kun tulee ikävä, Nylund lohduttaa ja osoittaa pöydällä olevaa perheen valokuvaa.

Näin Nylund aloittaa työpäivänsä lähes joka aamu.

Ensimmäiseksi hän käy tervehtimässä aamupalalle ehtineitä lapsia. Sitten, jos hänellä ei ole kokouksia, hän kiertää ryhmissä, kyselee kuulumisia ja varmistaa, että päivä on lähtenyt sujuvasti käyntiin.

Nylund johtaa Tampereella Kissanmaan varhaiskasvatusyksikköä, johon kuuluvat Kissanmaan ja Hippoksen päiväkodit sekä Kissanmaan koulun yhteydessä toimiva esiopetus.

Rakennukset sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan, joten Nylund pystyy liikkumaan helposti paikasta toiseen päivän aikana. Lapsia yksiköissä on noin 250.

Tässä työssä eletään yhtä aikaa hetkessä ja tulevaisuudessa.

Tosin tänään on Nylundinkin mittapuulla poikkeuksellinen juoksupäivä. Aamu alkoi kahdeksalta Hippoksella, mutta puolenpäivän aikaan hänen pitää matkustaa viiden kilometrin päässä olevaan pääkirjastoon. Siellä pidetään aluejohtajien mentorointiverkoston tapaaminen.

Johtajatapaamisen jälkeen Nylund käy Sammon koulussa katsomassa eskarilaisia ja heidän opettajiaan. Eskarit ovat poikkeuksellisesti toisessa koulussa tammikuun alkuun saakka, koska Kissanmaan koulua peruskorjataan.

Iltapäivällä Nylund palaa vielä Kissanmaalle tapaamaan perhettä, joka tulee tutustumaan päiväkotiin.

– En yleensä ihan näin usein vaihda paikkaa

Toisaalta päivä kuvaa hyvin hänen johtamisfilosofiaansa: henkilöstö, vanhemmat – ja tietysti kaikkein tärkeimmät eli lapset muodostavat hänen työnsä ”pyhän kolminaisuuden”.

Tässä työssä eletään yhtä aikaa hetkessä ja tulevaisuudessa. Tänään huolehditaan päivä sujuvaksi, mutta samalla mietitään, mitä taitoja ja arvoja halutaan lapsille välittää, Nylund sanoo.

Hänen mielestään päiväkodinjohtaja ei voi tukea työntekijöitä tai tehdä lasten kannalta hyviä päätöksiä, jos tämä ei ymmärrä, mitä varhaiskasvatus on. Siksi on tärkeää, että johtaja on pedagogiikan ammattilainen.

Päiväkodinjohtaja toimii monien vaatimusten ristipaineessa. Kaupungin ohjeet, henkilöstön toiveet ja arjen realiteetit on sovitettava yhteen.

– Olen vähän kuin suodatin. Kaikkea ei voi viedä sellaisenaan eteenpäin, vaan on mietittävä, mikä on olennaista juuri meille, Nylund kuvaa.

Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut vuosien varrella paljon muutoksia. Välillä Nylundista tuntuu, että uudistuksia tulee tiuhaan, mutta paljon hyvääkin on tapahtunut.

– Byrokratia on lisääntynyt, mutta myös pedagoginen laatu on noussut valtavasti.

Nylund on työskennellyt päiväkodinjohtajana kymmenisen vuotta. Hän on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Uransa hän aloitti lastentarhanopettajana 1990-luvulla.

– Jo silloin huomasin olevani kiinnostunut kokonaisuuksista ja siitä, miten ihmiset toimivat yhdessä.

Nylundilla on 50 suoraa alaista. Se on paljon.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin vuonna 2023 tekemän selvityksen mukaan päiväkodinjohtajilla on alaisia keskimäärin 27.

Nylundilla on apunaan päätoiminen apulaisjohtaja, mikä helpottaa käytännön johtamistyötä.

Hän nimeää johtamisensa ytimeksi läsnäolon. Vaikka työpäivä täyttyy usein palavereista, hän pyrkii käymään ryhmissä päivittäin.

– Paperit voivat odottaa, lapset ja työntekijät eivät.

Heille olen vain Minna, joka käy moikkaamassa ja ostaa joskus uusia leluja.

Jos oma pää alkaa täyttyä hallinnosta, riittää, että menee hetkeksi lasten luo. Yksi halaus palauttaa nopeasti maan pinnalle.

– Joskus teen tikusta asiaa vain päästäkseni johonkin ryhmään. On paljon mukavampi jutella henkilöstön kanssa kasvokkain kuin sähköpostilla.

Lapset tuntevat hänet hyvin vaikka eivät aina tiedäkään, kuka hän on.

– Heille olen vain Minna, aikuinen, joka käy moikkaamassa ja ostaa joskus ryhmään uusia leluja.

Kello lähestyy jo kolmea, ennen kuin Nylund ehtii syödä eväänsä Kissanmaan päiväkodin taukohuoneessa. Edessä on vielä iltapäivän viimeinen tapaaminen.

Sonja Hanhivaara tulee 2,5-vuotiaan tyttärensä kanssa päiväkotiin tutustumaan. Perheelle on tarjottu paikkaa Kissanmaan kaksikielisestä ryhmästä, jonka kielet ovat saksa ja suomi. Perhe on kokonaan suomenkielinen, ja Hanhivaara haluaa tietää, miten kaksikielisyys näkyy päiväkodin arjessa.

Nylund pyrkii tapamaan vanhemmat aina kasvotusten, sillä yhteistyö perheiden kanssa on hänen mielestään kaiken perusta.

– Haluan, että vanhemmille syntyy tunne yhteisestä kasvatusmatkasta heti, kun lapsi aloittaa meillä.

Käytävällä yksi ulkoilemaan lähtevistä lapsista vilkuttaa Nylundille. Lapsi on päiväkodinjohtajan etunimikaima, joka on ihmetellyt, eikö Minna tulekaan heitä tervehtimään.

– Tulen huomenna moikkaamaan, Nylund lupaa.