Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Yliopistonlehtori Merja Meriläinen:
”Maarika tarttuu toimeen, kun minä vielä mietin”
Tutustuimme työn merkeissä melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Teemme todella paljon töitä yhdessä, mutta meillä on myös omia opintojaksoja.
Pallottelemme ideoita keskenämme ja saatamme soittaa toisillemme parikin kertaa päivässä. Kun ideoita vierittää riittävän pitkään, niistä saattaa kasvaa vaikkapa yhteinen projekti.
Näin syntyi esimerkiksi malli ja oppimateriaali vieraan kielen opettamisesta pienille lapsille vuonna 2017. Tuolloin kielenopetusta varhennettiin Suomessa. Koulutimme aiheesta satoja opettajia, ja työ jatkuu edelleen.
Olemme kiertäneet kouluttamassa opettajia myös uudistavasta pedagogiikasta. Kun viettää matkalaukkuelämää, tutustuu toiseen hyvin.
Maarika tarttuu toimeen, kun minä vielä mietin. Hän on idearikas ja rohkea. Hän osaa toimia järkevästi stressitilanteissa, joissa itse herkästi hämmennyn.
Ajattelemme, että opettaja voi tarjota lapselle hyvinvointia ainoastaan silloin, kun hän itsekin voi hyvin. Omalla olemisellaan hän mallintaa hyvinvointia.
Hyvinvointiasioita kouluttaessamme haluamme, että opettajat oppivat pitämään itsestään huolta muutenkin kuin liikkumalla, nukkumalla ja syömällä hyvin.
Puhumme esimerkiksi siitä, miten voi vahvistaa omaa resilienssiä eli kykyä palautua konfliktitilanteen jälkeen.
Olen iloinen, että vihdoinkin on alettu puhua armollisuuden ja itsemyötätunnon merkityksestä opettajan jaksamisessa.
Ennen hyvinvointiin liittyviin koulutuksiin pyydettiin lisäämään vähän esimerkiksi opetussuunnitelmaa tai arviointia, jotta ne hyväksyttäisiin.
Vajaa vuosi sitten tapahtui käänne, kun meiltä pyydettiin ensimmäistä kertaa veso-koulutusta, jossa keskityttiin vain opettajien hyvinvointiin.
Yliopistonopettaja Maarika Piispanen:
”Merjan visiot ulottuvat kauas tulevaisuuteen”
Olemme molemmat paitsi opettajankouluttajia myös terapeutteja ja työnohjaajia.
Yhteinen intohimomme on antaa opettajille eväitä, joilla he voivat vahvistaa omaa jaksamistaan. Tähän pyrkii esimerkiksi yhdessä laatimamme verkkokurssi Minun vuoroni loistaa.
Viime vuoden pohdimme opintovapaamme ohessa sitä, kuinka voisimme tukea entistä paremmin opettajia heidän arjessaan. Siinä ohessa alkoi koostua Kynnyksellä-käsikirja, jonka avulla voi kasvattaa itsetuntemusta ja omaa hyvinvointia pienten tehtävien avulla.
Kirja on viimeistelyä vaille valmis.
Opettajan pitäisi kysyä itseltään useammin, mitä hänelle kuuluu.
Lapset ja nuoret ovat opettajien aarteita, ja aarteen vartijan on pidettävä huoli myös omasta jaksamisestaan. Teesimme on, että vain hyvinvoiva opettaja voi tukea oppilaiden hyvinvointia.
Arvoilla on suuri merkitys. Kun opettaja tuntee itsensä ja työnsä merkitykselliseksi, hän löytää keinoja myös hyvinvointinsa ylläpitoon.
Merjassa on paljon viisautta. Hän näkee suuret linjat ja osaa visioida asioita pitkälle tulevaisuuteen. Hän on myös taitava laitteiden kanssa.
Voimme puhua toisillemme kaikista mieltä painavista asioista. Yleensä vaihdamme ensin kuulumiset ja ryhdymme sitten töihin. Kiireinen perhearki murrosikäisten lasten kanssa ei aina ole helppoa.
Kun työskentelemme yhdessä, näemme enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia. Olemme myös ylpeitä siitä, mitä saamme aikaan. Palkitsemme itsemme vaikkapa leivoskahveilla, kun joku projektimme valmistuu.
Usein työnohjaukseen tullaan vasta sitten, kun ongelmia on syntynyt.
Viime syksynä saimme järjestää työnohjausta vasta työnsä aloittaneille opettajille, jotka olivat heti uransa alussa törmänneet riittämättömyyden tunteeseen.
Eniten heitä askarrutti se, miten oppia tekemään työtä niin, etteivät työasiat häiritse yöunta eivätkä ole ensimmäisinä mielessä, kun aamulla avaa silmänsä. Se oli ennalta ehkäisevää työnohjausta.