Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Jouni Mutikainen:
”Tiedon panttaaminen ei ole kenenkään etu”
Kun valmistuin vuonna 1985 liikunnan ja terveystiedon opettajaksi, saattoivat tuoreen opettajan ainoat evästykset olla kolme lyijykynää pöydällä odottamassa. Onneksi nykyään on toisin.
Meillä on Jyväskylän normaalikoulussa selvä rakenne, miten uusi opettaja perehdytetään työhön. Sille on myös resursoitu oma tuntimääränsä.
Olemme olleet Samin kanssa kollegoita noin viisi vuotta, mutta tunnen hänet pikkupojasta asti. Hänen isänsä oli työkaverini, ja Sami on ollut myös oppilaani.
Sami on moniosaaja ja heittäytyjä niin elämässä kuin jalkapallomaalivahtinakin. Samin erityinen vahvuus on ihmisten aito kohtaaminen. Siitä kertoo myös se, että hän toimii koulumme tukioppilaiden ohjaajana.
Samia perehdyttäessäni olen ymmärtänyt, että tuoreen opettajan pitää osata katsoa koulun toimintaa laajalla näkökulmalla. Opettajan pitää hahmottaa esimerkiksi se, miten tietyt ratkaisut kurssitarjotinta tehtäessä vaikuttavat koko kouluun, ei pelkästään liikunnanopetukseen.
Olen toiminut vuodesta 2000 myös opinto-ohjaajana, ja se on helpottanut tämän näkökulman avaamista.
Kommunikoimme aineryhmän sisällä päivittäin ja pidämme viikoittain palaverin. Tietoa ja taitoa jaetaan.
Myös valtakunnallisesti tilanne on hyvä. Facebookissa toimii aktiivinen ryhmä, josta saa nopeasti vastauksia. Myös liitostamme Liitosta sekä Opetushallituksesta olemme aina saaneet apua.
Meillä on Samin kanssa valmistumisvuosien välissä 30 vuotta, joten on selvää, että koulutuksessamme on ollut sisällöllisiä eroja. Sami on tuonut liikunnan opetukseen viimeisimpiä oppeja.
Samia voi kutsua ideapankiksi. Esimerkiksi teknologisten sovellusten tuominen liikuntatunneille on ollut hänen heiniään. Myös yhteisopettajuudesta olen saanut paljon uusia ajatuksia häneltä.
Toivoisin, että Samin into ja uuden oppimisen taito välittyisivät minullekin. Haluan välttyä siltä, että minusta tulee kyyninen opettaja juuri ennen eläkkeelle jäämistä.
Sami Myllymäki:
”Ei heti syvään päätyyn”
Työuraa aloittavalle opettajalle henkilökohtainen mentorointi on todella merkittävää. Tärkeää on myös se, että kokenut opettaja saa asianmukaisen korvauksen uuden opettajan perehdyttämisestä niin kuin meillä Jyväskylän normaalikoulussa.
Jouni toimi aikanaan omana perehdyttäjänäni. Olin valmistunut pari vuotta aikaisemmin, joten oli upeaa, ettei minua heitetty heti syvään päätyyn. Aina sai nykäistä hihasta ja kysyä apua.
Vähitellen minulle on annettu lisää vastuuta. Tarvittaessa olen kuitenkin saanut tukea ja turvaa muista kollegoista.
Minun ja Jounin yhteinen työhuone on itselleni kultaakin arvokkaampi ympäristö. Siellä tavataan päivittäin ja kiireenkin keskellä on helppo varmistaa tai kysyä jokin mieltä askarruttava asia.
Jouni on raudanluja ammattilainen, jolla on loistava työmoraali. Hän on osoittanut, kuinka tärkeää on huolehtia työyhteisöstään ja arvostaa kollegoitaan. Se muuttuu ennen pitkää voimavaraksi.
Myös työn hallinta ja organisointi ovat keskeisiä työhyvinvoinnin kannalta.
Olen saanut Jounilta hyviä vinkkejä, kuinka löytää itselleni parhaat keinot ajankäytön hallintaan. Hän on siinä äärimmäisen taitava. Itselleni ajankäyttö on vielä selkeä kehityskohde.
Liikunnan opetukseen sisältyy paljon liikkuvia osia. Työnkuvassamme limittyvät opetus, kasvatus, opetusharjoittelun ohjaaminen, yhteistyö sidosryhmien välillä sekä tutkimus, kokeilu ja kehittäminen.
Jounin neuvojen avulla olen oppinut ennakoimaan tulevaa. Kokonaisuuden hallinta vaatii ennakoinnin lisäksi hyvää vuosikellon tuntemusta.
Olen usein miettinyt, että onpa hyvä, kun Jouni on messissä. Hänen opinto-ohjaajan taustastaan on ollut valtavasti hyötyä, kun olemme miettineet esimerkiksi lukujärjestyksiä ja kurssitarjotinta, sillä hän ymmärtää vuosikelloa ja hallitsee koko kouluarjen pyörimisen.