Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat siitä, mikä heitä yhdistää.
Reeta Çitir:
“Ammattitaitoinen tulkkaus on myös opettajan oikeus”
Aloitin asiointitulkkina vuonna 2018 tulkinopintojeni yhteydessä. Kasvatus- ja koulutusala tuntui hyvältä aloituspaikalta. Tulkkaan kieliparilla turkki–suomi, ja tulkkaustunteja on kertynyt useita satoja.
Työssäni olen huomannut, miten merkittäviä kodin ja koulun kohtaamiset ovat. Opettaja voi olla yksi ensimmäisistä maahanmuuttajaperheen viranomaiskontakteista Suomessa, ja suhde on pitkäaikainen.
Kielitaitoinen perhetuttu ei korvaa tulkkia koulun palavereissa. Myös lapsen käyttäminen viestin välittäjänä on väärin.
Ammattitaitoinen tulkki tuntee kasvatusalan erityissanaston ja osaa luovia haastavissakin vuorovaikutustilanteissa.
Toivoisin, että kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset ymmärtäisivät, että heillä on oikeus tilata tulkki, kun heidän kielelliset taitonsa eivät riitä. Näin taataan myös viranomaisen oikeusturva.
Toivon, että tulkki on opettajille työpari, ei välttämätön paha. Tulkkaus sujuu yleensä hyvin, jos opettaja ymmärtää, että viestintään ja vuorovaikutukseen vaikuttavat monet asiat.
Tulkkaustilanteessa kerron, että tulkkaan kaiken, mitä huoneessa sanotaan ja että olen vaitiolovelvollinen. Korostan tulkin puolueetonta roolia.
Opettajan kannattaa pohtia etukäteen, mihin kysymyksiin haluaisi ainakin vastauksen vanhemmilta. Tilanteeseen kannattaa tulla avoimin mielin ja tiedostaa ennakkoluulonsa.
Kaikilla osapuolilla on oikeus tietää keskustelun sisältö. Jos opettajalle tulee epävarma olo tulkkauksen sisällöstä, hän voi kysyä asiaa tulkilta.
Kasvatusalalla käytetään tulkkeja koko ajan enemmän. Suosittelen ammattilaisille perehdytystä. Asiaa pitäisi käsitellä kattavasti jo opettajankoulutuksessa.
Nyt teen muita töitä, koska tulkin palkkioilla on vaikeaa tulla toimeen. Rakastan tulkkausta ja toivon, että voin tehdä paluun.
Tulkkauksessa palkitsevinta on osapuolten helpotus, kun asiat saadaan hoidettua.
Saija Kauranen:
”Koulupolulle ilman väärinymmärryksiä”
Opetan ykkösluokkalaisia Nummenpakan koulun Halisten yksikössä Turussa. Yksikkö on pieni, kodinomainen ja monikulttuurinen. Noin puolet oppilaistani on taustaltaan vieraskielisiä.
Käytän tulkkeja, kun tapaan ykkösluokkalaisten vanhemmat ensimmäistä kertaa ja erityisesti silloin, kun käydään läpi pedagogisia asiakirjoja. Myös vanhempainiltoja varten selvitän, ketkä haluavat paikalle tulkin.
Keskustelut tulkin välityksellä tuntuvat luonnollisilta. Kiinnitän ehkä kielenkäyttööni enemmän huomioita ja puhun yleiskielisemmin kuin yleensä. Tulkattuihin palavereihin täytyy varata aikaa.
Minulla on tulkeista pelkästään positiivisia kokemuksia. Tulkki on aina tullut paikalle, ja uskon, että asiat on saatu käytyä läpi. Luotan tulkkien ammattitaitoon ja -etikkaan.
Joskus 2000-luvun alussa, kun käytin tulkkia ensimmäisiä kertoja, saatoin jännittää. Puhuin taukoamatta, kunnes muistin, että pitää antaa tulkille aikaa kääntää. Vuosien saatossa tilanteisiin on tullut rutiinia.
Meillä tulkin saa tilata aina, kun on tarve. Tulkki tilataan Turun seudun tulkkikeskuksesta. Kiireisinä aikoina esimerkiksi somalin tulkit ovat hyvin varattuja. Puhelintulkkaustakin saa, mutta mukavinta on hoitaa asiat kasvokkain.
Tunnen monien vanhempien kielitaidon, kun olen opettanut täällä pitkään. Arkiset asiat hoituvat suomeksi tai englanniksi, mutta tärkeitä asiakirjoja läpikäydessä vanhemmatkin haluavat usein paikalle tulkin.
Ammattitulkeilla on iso merkitys kodin ja koulun yhteydenpidossa. On kyse vanhemmille tärkeistä, oman lapsen asioista.
Koulua aloittaessa on tärkeää, että käytänteet, säännöt ja Suomen koulukulttuuri tulevat tutuksi. Näin koulupolku lähtee hyvin alkuun.