Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.
Hannu Freund:
”Petrin ongelmat ovat minunkin ongelmiani”
Tapasimme Petrin kanssa ensi kertaa OVTES-neuvottelupöydässä vuoden 2006 tienoilla. Olin tuolloin työmarkkinatutkija ja Petrikin oli vielä taustajoukoissa. Olemme kasvaneet samassa tahdissa nykyisiin tehtäviimme.
Vuosien varrella meidän välillemme on kehittynyt luottamuksellinen suhde, jota voi kyllä kutsua työkaveruudeksi. Pidämme jatkuvasti yhteyttä ja käymme neuvottelukävelyillä.
Ulkopuolisesta voi näyttää, että me ajaudumme sopimusneuvotteluissa napit vastakkain. Tavallaan näin onkin, sillä neuvottelujärjestelmään tuntuu olevan sisäänrakennettuna se, että vihonviimeisenä iltana ajaudutaan ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä, joissa taustaryhmämme intressit ovat erilaisia.
Mutta juuri silloin luottamussuhteemme auttaa. Kun tunnemme toistemme ongelmat, osaamme ottaa ne myös vakavasti. Petrin ongelmat ovat minunkin ongelmiani.
Ylipäänsä selkävoitot eivät ole työmarkkinatoiminnassa tavoitteena. Tiedän hyvin, että jos kiviä jää kenkään – eli jos esimerkiksi joku ratkaisu on sellainen, että opettajisto ei vain pysty elämään sen kanssa – niin tämä ongelma tulee hyvin pian uudelleen vastaan.
Olen vastuussa kuntatyönantajille, mutta koen työni mielekkääksi laajempienkin ulottuvuuksien vuoksi. Ajan koulutuksen ja siten koko julkisen palvelukokonaisuuden parasta. Resurssit ja veronmaksajien rahat ovat aina vähissä, ja haluan varmistaa, että sillä rahalla saadaan mahdollisimman paljon laatua.
Mitä enemmän koulutukseen saadaan rahoitusta, sen parempi. Mutta rahoituksesta päättäminen ei ole KT:n tehtävä. Siitä päättävät viime kädessä äänestäjät.
Arvostan Petriä siksikin, että hän ymmärtää asioita monella tapaa samalla tavalla. Petri on kova neuvottelija, mutta hän tajuaa, että ilman kompromisseja emme pääse mihinkään.
Ja sitten on niinkin, että meidän kummankin työ on vahvasti tiimityötä. Kaksin me emme Petrin kanssa sopimuksia tee.
Petri Lindroos:
”Kaikelle on hintalappu, ja siinä Hannu on tarkka”
Työkavereitahan me Hannun kanssa ollaan, ja ammatillisesti meidän olemassaolomme perustuu samoihin asioihin.
Homma pitäisi pystyä hoitamaan niin, että työntekijät voivat hyvin ja että sopimus vastaa sitä työtä, mitä jäsenet päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tekevät. Opettajan työ ei ole mikä tahansa työ, ja se asettaa erityiset vaatimukset myös sopimuksille.
Tehtävämme ovat kasvattaneet minut ja Hannun siihen, että sitten kun sopimusneuvotteluissa tulee viimeinen vääntö, meistä kummastakin löytyy kovuutta. Uskallamme olla eri mieltä asioista.
Turha sitä on kiistää, että neuvottelujen kiperimmissä tilanteissa mennään isoillakin tunteilla ja yksi sun toinen polttaa päreensä, kun oma minä laitetaan peliin.
Hannu kykenee kuitenkin näkemään myös sen, missä saappaissa toinen osapuoli on. Seinä on vastassa harvoin, jos se on Hannusta kiinni.
Meidän sopimuspöytämme vahvuutena ovat poikkeuksellisen tarkat tilastoaineistot ja hyvä laskentaosaaminen. Keskinäinen luottamuksemme tarkoittaa sitäkin, että kun toinen huomaa laskuvirheen, se otetaan puheeksi ja tarkistetaan yhdessä.
Neuvottelupöytä on ylipäänsä rehellinen paikka. Ei siellä voi temppuilla tai harhauttaa.
Totta kai OAJ:tä ja KT:ta erottaa se, että työnantajapuolta ohjaa talous. Kaikelle on hintalappu, ja siinä Hannu on tarkka.
Joskus Hannu huomauttaa, kuinka hän tekee työtään virkavastuulla ja kuinka me olemme aina vain jäsenen asialla.
Totta kai jäsen on meille se ykkönen, mutta kyllä mekin ajattelemme paljon laajemmin omasta vastuustamme. Tämä työmarkkinajärjestelmä on yhteiskunnalle velkaa sen, että meidän aloillamme pystytään tuottamaan laadukasta koulutusta ja kasvatusta.
OAJ:llä on iso jäsenkunta, joka osaa ilmaista mielipiteensä. Hannulla on ”isäntiä” lukumääräisesti vähemmän, mutta en minä hänelle kateellinen ole. Moniäänisyys on meidän voimamme, ja minä olen ylpeä siitä, että saan edustaa opettajia neuvotteluissa.
Hannun kanssa meillä on niin, että kun joku asia askarruttaa, voimme tarttua puhelimeen. Hannu on myös ihan hauska.