Kristiina Brunila:

”Sivistykseen kuuluu avoimuus sille mitä ei tiedä”

Sivistystä ei voi eikä pidäkään määritellä etukäteen. Sivistys ei ole vain yhtä ja yhdenlaista vaan monta ja monenlaista. Sitä rakennetaan kollektiivisesti kuten tietoa ja ymmärrystäkin.

Sivistykseen voisi kuulua avoimuus sille mitä ei tiedä, sekä kiinnostus ja halu problematisoida omaa suhdetta tietoon ja todellisuuteen. Se voisi olla kriittisyyttä ja epäilyä omia ajatuksia kohtaan. Sen ymmärtämistä, miksi on omaksunut tietynlaisia ajattelu- ja toimintatapoja.

Tulkitsen, että sivistykseen kuuluu myös sensitiivisyys eriarvoisuudelle: aktiivinen toiminta ja asettuminen alttiiksi erilaiselle kärsimykselle. Meidän täytyy ymmärtää kärsimystä ja haluta tehdä sille jotain. Eräs sivistyksen mittari on muiden eläinten kunnioittaminen.

Paremmin tietäminen ei ole sivistystä.

Koulutuksen piirissä harva puhuu enää sivistyksestä vaan kapeasti yksilön oppimisesta ja osaamisesta, taidoista ja kyvyistä. Koulutus on alistettu vaihtuvien poliittisten ideologioiden ja valtakamppailujen kohteeksi, eikä ketään näytä kiinnostavan, mitä koulutuksessa tapahtuu, millaisten merkittävien muutosten kourissa se on ja mikä on sen yhteiskunnallinen asema nyt ja tulevaisuudessa.

Globalisoituva koulutuspolitiikka säätelee kansallista koulutusta yhä vahvemmin. Säätelyn taustalla vaikuttaa taloudellistuminen. Se on johtanut siihen, että koulutuksen on avauduttava entistä enemmän yhteiskuntaan ja oikeutettava olemassaolonsa osallistumalla taloudellisen hyödyn tuottamiseen.

Jostain syystä annamme koulutuksen markkinoille ja vaihtuville agendoille kysymättä, millaiselle tietokäsitykselle toiminta nojaa, mitä se tarkoittaa ja millaisia seurauksia tällä on koko koulutusinstituutiolle. Se on mielestäni merkillistä.

Koulutuksen tavoitteet, rooli ja merkitys tulisi ottaa vakavan keskustelun kohteeksi, jos halutaan, että sen tehtävänä on muutakin kuin kasvattaa helpommin hallittavia ja sopeutuvia kansalaisia, jotka eivät kyseenalaista tai pistä hanttiin.

Antti Saari:

”Sivistys vaatii aikaa, jopa joutilaisuutta”

Koulun sivistystehtävä on tarjota kaikille tasa-arvoisesti mahdollisuus arvokkaaseen ja merkitykselliseen elämään. Mikä on arvokasta, millaiset tiedot ja taidot tai millainen sivistys on tavoiteltavaa, on avoin, henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kysymys.

Ekokriisin ajassa sivistyksen perustana pitäisi olla biosfäärin ja samalla ihmislajin elinkelpoisuus. Sen päälle rakentuvat kysymykset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vasta sitten talous.

Nyt sivistystä pyrkivät määrittelemään tahot, jotka näkevät koulutuksen välineenä yritysten ja kansakuntien kilpailukyvyn edistämiseen. Jos koulutuksen pitää tuottaa mahdollisimman tehokkaasti tutkintoja ja osaamista, koulujen arjesta tulee entistä kiireisempää.

Se on uhka paitsi ihmisten jaksamiselle, myös sivistykselle, koska sivistykseen liittyvien kysymysten auki pitäminen ja pohtiminen vaatii aikaa, jopa joutilaisuutta.

Tulevaisuudessa meillä on melko suurella varmuudella ympäristöpakolaisuutta ja yhteiskunnallisia levottomuuksia. Koulu, joka tarjoaa paikan ottaa etäisyyttä vakaviinkin ilmiöihin, perhetaustaan sekä omiin käsityksiin maailmasta ja pohtia niitä rauhassa, voi ylläpitää suomalaisen yhteiskunnan hyviä piirteitä.

Etäisyys ja kiireettömyys antavat mielestäni parhaat mahdollisuudet yhteiskunnalle pysyä vakaana ja hyvinvoivana riippumatta tulevaisuuden poliittisista jännitteistä.

Opettajankoulutuksessa rohkaisemme opiskelijoita kuvittelemaan millaista yhteiskuntaa oman työn kautta voi tavoitella. Valmiin maailmankuvan tai valmiiden toimintatapojen välittämisen sijaan opettajat voisivat rohkaista oppilaitaan käyttämään mielikuvitusta: Millaisessa yhteiskunnassa voisimme elää? Mitkä toimintatavat siihen vievät?

Lasten ja nuorten ideat pääsevät esiin, kun heillä on tilaa kertoa mistä he ovat kiinnostuneita. Opettaja voi tukea ja kanssainnostua sekä auttaa tiedostamaan, mitä kaikkea voi tehdä.

• Kristiina Brunila ja Antti Saari Educassa Onko sivistyksellä tulevaisuutta? -keskustelutilaisuudessa la 28.1.

Kumppanukset-palstalla ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.