He puhuvat kuin Leenu, Liinu ja Tiinu. Kun yksi aloittaa, toinen jatkaa, kolmas täydentää.
Titta Ristola työskentelee Gesterbyn koulukeskuksen Wiggen suomenkielistä yksikköä johtavana rehtorina, Laura Skaffari virka-apulaisrehtorina ja Mari Saarikivi apulaisrehtorina.
Kolme päätä ja yhdet yhteiset aivot. Näin he kuvaavat jaettua johtamistaan. Skaffari on se, joka rynnii ensimmäisenä toimintaan. Saarikivi peesaa ja pitää arjen pyörimässä. Ristola jarruttaa ja huolehtii kokonaiskuvasta.
– Minä olen se otsalohko. Vaikka identifioidun enemmän kyllä basistiin. Pidän peruskompin käynnissä, Ristola vitsailee.
Kolmikolla on yhteistyössään selvä työnjako. Ristolalla on päävastuu sekä vastuu budjetista. Hän toimii opettajien esihenkilönä, vastaa opettajarekrytoinneista, erityisopetuksesta sekä oppilashuollosta.
Virka-apulaisrehtorina Skaffari on ohjaajien esihenkilö ja vastaa yläkoulusta. Saarikivellä ei ole esihenkilövastuuta, mutta hän huolehtii sijaisjärjestelyistä sekä arjen juoksevia asioista. Hänellä on myös muutama kiinteä opetustunti ja sijaistuksia luokissa.
Jako perustuu kunkin omiin vahvuuksiin mutta ei ole turhan jäykkä. Kun eteen tulee yllättävä tilanne, sovelletaan.
– Se hoitaa, kuka ehtii tai vaikkapa tuntee tietyn oppilaan, Skaffari sanoo.
Yhteistyö ei syntynyt tyhjästä tai helpoissa oloissa.
Ristola tuli Kirkkonummelle neljä vuotta sitten Papinmäen koulun rehtoriksi. Vuonna 2024 koulu yhdistettiin silloiseen Gesterbyn kouluun.
Viime syysloman jälkeen ovensa avasi uusi koulukeskus, jossa Gesterbyn koulu ja esiopetus toimivat saman katon alla. Tiloihin muutti myös ruotsinkielinen Winellska skolan, jolla on oma rehtori.
Oppilaita Wiggessä on 1 100. Heitä on suomenkielisessä yksikössä vajaat 500. Koulussa toimii suomenkielinen yhtenäiskoulu, kielikylpyluokat sekä erityisluokat.
Suomenkielistä henkilöstöä on noin 90, joista puolet on opettajia ja puolet koulunkäynninohjaajia.
Kaksi suurta kouluyhdistämistä neljän vuoden aikana koetteli työyhteisöä.
Muutokset lisäsivät henkilökunnan työtaakkaa ja normaali arkikin oli ennätettävä hoitaa. Sijaisia tarvittiin tavallista enemmän.
Tilanne aiheutti myös oppilaissa ja vanhemmissa epävarmuutta, jota henkilökunta parhaansa mukaan käsitteli heidän kanssaan.
– Muutokseen liittyi paljon tunteita, toki iloa uudesta mutta entisenlaisesta kouluyhteisöstä luopuminen toi eräänlaista surua, jota piti käsitellä, Ristola kertoo.
Puheissa kulki huoli siitä, säilyykö kummallekin koululle tärkeät ominaispiirteet.
– Toisaalta huoli kirkasti, mikä on tärkeää ja säilytettävää ja mistä ollaan valmiit luopumaan, Ristola sanoo.
Ennen yhdistymistä saman katon alle koulun väki oli fyysisesti viidessä eri paikassa, siirtymät veivät aikaa ja rehtorit olivat paljon kokouksissa.
– Meillä oli käytössä Missä reksit luuraa -lukujärjestys, josta kävi ilmi tuntikohtaisesti kunkin reksin sijainti. Näin yritimme olla saavutettavia, Skaffari sanoo.
Monissa kunnissa koulujen yhdistäminen on tarkoittanut muutoksia johtamisjärjestelyihin. Riittävä resursointi ei ole aina seurannut muutoksia, sanoo Suomen rehtoreiden puheenjohtaja Päivi Ikola.
Samaan aikaan rehtoreiden työnkuva on laajentunut. Hallinnolliset velvoitteet, raportointi ja turvallisuusjohtamisen lisääntyneet vaatimukset vievät aikaa pedagogiselta johtamiselta.
Pahimmillaan rehtorille siirtyy sellaisia tehtäviä, jotka eivät luonteeltaan hänelle kuuluisi. Tällöin aikaa ei jää siihen, mikä lain mukaan on ydintehtävä: koulun toiminnasta vastaamiseen.
Erilaisia johtamismalleja, työnkuvia ja käytäntöjä on yhtä paljon kuin opetuksen järjestäjiä ja koulujakin. Rehtorin työnkuvaa tarkastellessa pitäisikin kysyä: pystyykö rehtori keskittymään siihen työhön, josta hänelle maksetaan palkkaa eli koulun johtamiseen.
Ikola ajattelee, että jaettu johtajuus helpottaa ilman muuta rehtoreiden työtaakkaa. Sen käytöstä ei kuitenkaan ole vielä saatavilla koko maata kattavaa tutkimustietoa.
Osassa kouluista on virka-apulaisrehtori, toisissa apulaisrehtori. Virka- apulaisrehtorikin saattaa opettaa, mutta hänen päätyönsä on johtaminen. Apulaisrehtori puolestaan on opettajan virassa, mutta hänelle on varattu viikoittain aikaa johtamistyöhön.
Se, että käytössä on molemmat, ei Ikolan arvion mukaan ole kovin yleistä.
Hän toivoo, että virka-apulaisrehtoreiden määrää lisättäisiin. Näin tuettaisiin rehtoreiden johtamistyötä.
– Laadukas koulujen ja oppilaitosten johtaminen on koko yhteiskunnan etu.
OAJ:n kehittämispäällikkö Niku Tuomisto on Ikolan kanssa samoilla linjoilla.
– Rehtorin tehtävä on vastata koulun toiminnasta, mutta heille valutetaan herkästi tehtäviä, jotka vievät aikaa heidän omilta töiltään.
Tällaisia ylimääräisiä tehtäviä ovat esimerkiksi aamu- ja iltapäivätoiminnasta vastaaminen.
Koulumaailma elää jatkuvassa muutoksessa. Tähän tulevat lisäksi muuttuvan yhteiskunnan ja sitä kautta oppilaiden sekä heidän huoltajiensa monimuotoisuuden tuomat haasteet.
– Nämäkään haasteet eivät osu kaikkiin kouluihin samalla tavoin, Tuomisto sanoo.
OAJ kannattaa virka-apulaisrehtorimallia. Kumpi malli tahansa valitaan, olennainen kysymys on, kuinka paljon on tosiasiallisesta aikaa varsinaisen pedagogiseen johtamiseen.
Kirkkonummelta kolmen rehtorin malli on ilman muuta satsaus, Titta Ristola sanoo. Joskin se on hänestä välttämätön.
– Esimerkiksi alaisten määrä on kahdellekin rehtorille jaettuna melko suuri.
Vastuun jakaminen ei Gesterbyssä rajoitu pelkästään rehtorikolmikkoon. Koulun arkkitehtuuri nojaa noppiin, joissa samojen luokka-asteiden luokat jakavat yhteisiä tiloja. Opettajat työskentelevät tiimeinä ja ratkaisevat asioita yhdessä.
Tiimien omaa itseohjautuvuutta on tarkoitus myös kehittää.
– Tämä paitsi keventää rehtorien työtaakkaa myös vahvistaa yhteisöllisyyttä, Ristola sanoo.
Kolmen rehtorin malli saa kiitosta opettajilta ja ohjaajilta.
Luokanopettaja Aleksi Huhtala on opettanut Gesterbyn koulussa viidettä luokka syyslukukaudesta lähtien. Hän sanoo hypänneensä liikkuvaan junaan, sillä koulujen yhdistyminen oli tällöin jo pitkällä.
Siksi hän ei osaa verrata nykytilannetta siihen, miten aiemmin oli. Nykyistä johtamismallia hän pitää toimivana.
– Työnjako on selkeä. On hyvä, että myös muut ovat tarvittaessa saatavilla, jos asiasta vastaavaa rehtoria ei syystä tai toisesta tavoitakaan, Huhtala sanoo.
Myös koulunkäynninohjaaja Wilma Levonmaa kiittelee kolmikon johtamistapaa.
– Kun heitä näkee käytävillä, he hymyilevät ja ottavat kontaktia. Yhteistyö toimii upeasti, ja sama avoimuus ulottuu koko henkilökuntaan, hän kertoo.
Titta Ristolasta, Laura Skaffarista ja Mari Saarikivestä kehut tuntuvat erityisen hyvältä juuri nyt, kun takana ovat suuret muutokset.
– Koska kyllähän sitä koko ajan tuntee riittämättömyyttä siitä, ettei ehdi kohdata esimerkiksi henkilöstöä niin paljon kuin haluaisi, Ristola sanoo.
Hän korostaa kuitenkin, että hyvään tilanteeseen ei ole päästy yksin eikä edes kolmen rehtorin voimin vaan se on vaatinut jatkuvaa yhteistyötä koko työyhteisön sisällä.
– Paljon yhteistä keskustelua, Saarikivi sanoo.
– Ja naurua, lisää Skaffari.