Turha merkintä vai opettajan oikeusturva?

Oppilas poistuu tunnilta vessaan kolmannen kerran saman päivän aikana. Opettaja merkitsee käynnin Wilmaan.

Merkintä voi vanhemmasta tuntua hassulta tai jopa pikkumaiselta. Miksi vessakäyntejä kytätään?

Opettajan näkökulmasta merkinnässä on järkeä, ja sen tekeminen voi olla jopa velvollisuus.

Lappeenrantalaisen Kimpisen koulun äidinkielenopettaja Tytti Honkanen sanoo, että juuri tällaisissa tilanteissa Wilman merkitys konkretisoituu.

– Vessamerkinnät voivat olla merkki luokanvalvojalle, että kaikki ei ole kunnossa. Oppilas ei viihdy tunneilla ja hakee syytä päästä pois.

Honkanen opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta seiska- ja kasiluokkalaisille ja suomea toisen kielenä eri vuosiluokkien oppilaille aina alaluokkalaisista alkaen. Lisäksi hänellä on valvontaluokka yläkoulun puolella. Yhteensä hänen tunneillaan istuu viikoittain toistasataa oppilasta.

Oppilasmäärästä johtuen Wilma on Honkasen arjessa välttämätön.

– Siellä on kaikki. Lukkari, keitä on paikalla, mitä viimeksi tehtiin ja mihin tänään jatketaan.

 

Oppilashallinnon järjestelmiä on käytetty Suomen kouluissa vuosituhannen vaihteesta lähtien.

Koulujen sähköisistä viestintäjärjestelmistä yleisin on Wilma. Se on käytössä valtaosassa Suomen kunnista. Opettaja voi Wilman avulla muun muassa viestiä vanhemmille ja oppilaille sekä tehdä tunti- ja poissaolomerkintöjä.

Julkisessa keskustelussa Wilmasta puhutaan yleensä kodin ja koulun viestintäkanavana, mutta sen rooli on suurempi.

Järjestelmän avulla seurataan poissaoloja, kirjataan kotitehtävät ja kokeet, annetaan palautetta ja pidetään yhteyttä myös koulun sisällä.

 

On paljon helpompaa tehdä tuntimerkintä kuin kirjoittaa pitkä henkilökohtainen viesti.

 

Tuntimerkinnät herättävät tunteita. Kimpisen koulussa merkinnöissä painottuu myönteisyys. Käytössä on useita erilaisia hymynaamoja.

Tytti Honkanen kertoo antavansa oppilaalle hymymerkinnän esimerkiksi silloin, kun tämä huomioi toisia, työskentelee sinnikkäästi tai pitää yllä työrauhaa.

Koko kouluyhteisöä rohkaistaan hyvään käytökseen pro-hymyjen avulla. Oppilaat saavat hymyjä onnistuessaan kuukausittain vaihtuvassa teemassa, esimerkiksi toisten kannustamisessa.

Silti korjaaviakin merkintöjä tarvitaan. Wilmaan kirjataan esimerkiksi tekemättömät kotitehtävät, puuttuvat välineet tai luvaton mobiililaitteen käyttö.

Honkanen ajattelee, että tuntimerkinnät ovat keino välittää tietoa nopeasti ja tasapuolisesti. Niiden avulla kotona nähdään heti, miten koulunkäynti sujuu kussakin oppiaineessa.

– On paljon helpompaa tehdä tuntimerkintä kuin kirjoittaa pitkä henkilökohtainen viesti.

 

 

Huoli tietoturvasta ponnahti puheenaiheeksi viime vuoden lopussa, kun Muuramen kunta irtisanoi opettajan tietosuojaloukkausepäilyn vuoksi.

Irtisanomisen jälkeen OAJ teki kyselyn jäsenpaneelilleen. Kävi ilmi, että alle puolet opettajista on saanut koulutusta henkilötietojen turvallisesta käytöstä Wilmassa tai muussa vastaavassa järjestelmässä.

OAJ:n juristi Martta October pitää tilannetta huolestuttavana.

– On työnantajan vastuulla kouluttaa henkilöstö käyttämään järjestelmiä tietoturvallisesti. Työnantajien tulisi skarpata koulutusten järjestämisessä.

Vaikka osa opettajista pitää kirjaamista kuormittavana, October muistuttaa, että merkinnät antavat suojaa.

Kun asiat on kirjattu sovitusti, opettajan ei tarvitse jälkikäteen todistaa toimineensa oikein.

Suomessa luotetaan opettajan autonomiaan. Opettaja saa päättää, miten hän työnsä hoitaa. Siksi kouluilla ei useinkaan ole erillisiä ohjeita esimerkiksi siitä, miten opettajan pitäisi Wilmaa käyttää.

October muistuttaa, että vaikka opettaja vastaa tekemistään merkinnöistä, käytännöt pitäisi määritellä koulutasolla.

– Yhdenmukaisuus suojaa. Kun kaikki toimivat samalla tavalla, yksittäinen opettaja ei joudu kohtuuttomaan vastuuseen.

 

Tiettyyn viestintämalliin pakottaminen kuormittaisi.

 

Jasmin Lindqvistillä on viestinnän suhteen selkeä linja: hän laittaa Wilmaan ne asiat, jotka kirjoitti aiemmin reissuvihkoon.

Lindqvistillä on takanaan yli 20 vuoden ura luokanopettajana Helsingissä. Tällä hetkellä hän opettaa kakkosluokkaa Kontulan ala-asteella.

Hänen mukaansa merkintöjen pitää olla merkityksellisiä, ei rutiininomaista listaa arjen kommelluksista.

– Jos joku unohtaa kerran kynän tai pyyhekumin, lainaan sen. En tee siitä merkintää. Mutta jos jollain ei koskaan ole välineitä mukana, ajattelen, että kodin on hyvä tietää.

Myönteisen palautteen Lindqvist antaa mieluummin kasvotusten kuin Wilman kautta.

– Pienille oppilaille Wilma on liian abstrakti. Tarra tai suora kehu toimii paremmin kuin merkintä järjestelmässä.

Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa oppilaalla on ollut vaikeuksia ja koulun ja kodin välillä on sovittu yhteisistä tukitoimista.

– Silloin saatan laittaa merkinnän onnistumisista, jotta vanhemmat näkevät, että se, mitä on sovittu, toimii.

 

Kontulassa ei määrätä tarkasti kodin ja koulun yhteydenpidosta. Tämä sopii Lindqvistille, sillä hän haluaa pitää kiinni pedagogisesta vapaudestaan.

– Minulle on tärkeää, että saan tehdä työtä omalla tavallani. Tiettyyn viestintämalliin pakottaminen kuormittaisi.

Lindqvist kertoo viestintäkäytännöistään huoltajille lukuvuoden alussa. Hän ei ole “merkintöjen tykittäjä” eikä lähetä säännöllisiä viikkoviestejä. Sen sijaan hän kannustaa huoltajia ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä.

– Olen saanut paljon positiivista palautetta huoltajilta. Se kertoo, että tämä tapa toimii. Ja jos ei toimi, käytäntöjä voi aina tarkastella uudelleen.

Vuosien varrella Lindqvist on tullut tietoisemmaksi omasta oikeusturvastaan. Hän dokumentoi yhteydenpidon, mutta ei aina Wilmaan.

– Jos soitan huoltajalle, teen siitä kalenteriini merkinnän, joka kertoo, milloin ja miksi soitin.

Ajatus dokumentoinnin tärkeydestä vahvistui kollegan kokemuksen jälkeen. Kiusaamistapaukseen liittyvän oppilaan vanhemmat vähättelivät saamiensa viestien määrää. Opettajan tekemät kirjaukset todistivat toisin.

Lindqvist korostaa, että valtaosa vanhemmista toimii asiallisesti, mutta on hänenkin uralleen osunut vaikeita tapauksia. Myös opettajien kohtaama julkinen arvostelu huolettaa.

– Wilma-merkintöjen jakaminen somessa ärsyttää ja huolestuttaa. Vastakkainasettelu on lisääntynyt. Ennen opettajiin luotettiin enemmän.

 

Rehtorin velvollisuus on tukea opettajaa ja tarvittaessa osallistua huoltajapalavereihin.

 

Opettajia mietityttää, kuinka nopeasti vanhempien viestiin pitää vastata tai miten toimia, jos viestit ovat toistuvia tai painostavia.

Lain ja opetussuunnitelman mukaan huoltajalla on oikeus saada tietoa lapsensa oppimisen edistymisestä.

OAJ:n Martta October kertoo, että lainsäädäntö velvoittaa opettajaa viestimään, mutta asettaa myös rajat. Esimerkiksi viikoittaista raportointia tarvitaan vain poikkeustapauksissa.

Toisinaan vaikeita tilanteita syntyy Octoberin mukaan silloin, kun lapsen huoltajien välit ovat tulehtuneet.

– Esimerkiksi erotilanteissa vanhemmat voivat olla keskenään hyvin erimielisiä.

Jos huoltajan viestit kärjistyvät, pitkittyvät tai muuttuvat uhkaaviksi, opettajan ei pidä jäädä yksin.

– Asia tulee ottaa viipymättä esille oman esihenkilön kanssa. Rehtorin velvollisuus on tukea opettajaa ja tarvittaessa osallistua huoltajapalavereihin, October sanoo.

Uhkaavissa tilanteissa on noudatettava koulun turvallisuussuunnitelmaa. Tarvittaessa täytyy olla yhteydessä poliisiin.

– Uhkaukset pitää ottaa vakavasti. Asiattomista tai loukkaavista viesteistä kannattaa ottaa talteen kuvakaappaukset ja kirjata tapahtumat ylös.

 

 

Opettajat ovat myös kysyneet, voiko vanhempia velvoittaa käyttämään Wilmaa tai muuta tiettyä viestintävälinettä.

Octoberin mukaan koulun tehtävä on kertoa huoltajille, millä tavoilla kouluun voi olla yhteydessä. Heitä ei kuitenkaan voida velvoittaa käyttämään tiettyä välinettä, jos se ei heille ole mahdollista.

Vanhempainliiton erityisasiantuntija Tuija Metso muistuttaa samasta asiasta. Hänen mukaansa Wilma ei tavoita kaikkia huoltajia.

Jos vanhempi ei osaa suomea, on Wilman käyttö lähes mahdotonta. Kaikilla huoltajilla ei ole digitaitoja ja heidän joukossaan on myös luku- ja kirjoitustaidottomia.

– Tämä on asia, joka pitää tunnistaa. Viestintä ei saa silloin olla vain yhden kanavan varassa, Metso sanoo.

 

Vanhemmat voivat odottaa kodin ja koulun viestinnältä hyvin erilaisia asioita.

Metson mukaan osa toivoisi tietoa lapsen koulupäivästä lähes päivittäin. Osalle riittää yhteydenotto silloin, jos jokin asia ei suju.

Huoltajat toivoivat yhtenäisiä käytäntöjä. Opettajien viestintätavat voivat saman koulun sisälläkin olla hyvin erilaisia.

Lisäksi viestien ajoitusta ja sisältöä pidetään tärkeänä. Vanhemmat haluavat viestejä konkreettisista asioista, kuten tarvittavista varusteista, retkistä ja kotitehtävistä.

– Vuoroasuvissa perheissä ajoissa tuleva tieto voi ratkaista sen, ovatko luistimet oikeassa kodissa, Metso sanoo.

Valtaosa vanhemmista kuitenkin pitää viestintää toimivana. Asiaa on tutkittu peruskoululaisten vanhemmille vuonna 2025 tehdyssä barometrissä, jossa 85 prosenttia vastanneista kertoi olevansa tyytyväisiä viestintään koulun ja kodin välillä.

 

Kirjaukset suojaavat sekä oppilasta että opettajaa.

 

Erityisopetuksessa Wilma-merkinnöillä voi olla suuri merkitys, jos oppilaan tukitoimia arvioidaan tai päätöksiä tarkastellaan jälkikäteen.

Erityisluokanopettaja Tiina Pihlajamäki opettaa Maskun Kurittulan koulussa viidesluokkalaisia, joilla on oppimisvaikeuksia. Oman luokkansa lisäksi hän opettaa ainekohtaisesti oppilaita, jotka tarvitsevat tukea tietyissä oppiaineissa.

Pihlajamäelle Wilma on ennen kaikkea viestintäväline ja pakollinen hallinnollinen työkalu. Sen kautta hoituvat poissaolot, myöhästymiset, kokeista tiedottaminen, koetulosten kirjaaminen, arviointi sekä erityisen tuen asiakirjat ja niihin liittyvät kokouskutsut.

Wilma auttaa pitämään koko kouluyhteisön ajan tasalla. Opettajat, oppilashuolto ja hallinto voivat seurata, milloin, miten, miksi ja millaisia tukitoimia oppilas on saanut.

– Kaikki tietävät, mitä on sovittu. Kirjaukset suojaavat sekä oppilasta että opettajaa.

Pihlajamäki muistuttaa, että Wilma vaatii opettajalta tarkkaa harkintaa.

– Kirjaamisen pitää olla sellaista, että sen takana voi seisoa myöhemminkin.

Parhaillaan Pihlajamäki päivittää oppimisen tuen asiakirjoja. Tällaisessa tekemisessä Wilma turhauttaa eniten.

– Se ei tallenna automaattisesti. Pitkää asiakirjaa kirjoittaessa teksti voi hävitä, jos sitä ei erikseen muista tallentaa.

Siksi Pihlajamäki kirjoittaa pitkät tekstit usein erilliseen tiedostoon ja kopioi ne Wilmaan.

– Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu, mutta en uskaltaisi kirjoittaa mitään pidempää suoraan Wilmaan.

Pihlajamäen mielestä kunnissa ja kouluissa pitäisi tehdä nykyistä selkeämpiä linjauksia Wilman käyttöön. Niissä kerrottaisiin, mitä mihinkin kuuluu kirjoittaa.

– Ei niin, että opettaja joutuu arvailemaan.

 

Vanhemmat osaavat kirjoittaa myös tosi kauniisti. Kiitetään opetuksesta ja kerrotaan, että lapsi tulee mielellään äidinkielen tunneille. Ne viestit kantavat pitkään, Tytti Honkanen sanoo.

Wilma tuo opettajan työhön siis myönteisiäkin hetkiä.

Honkasen mukaan Wilmaa kritisoidaan usein, koska lomakkeiden kirjaus työllistää. Silloin käytön merkitys saattaa hämärtyä.

– Mielestäni opettajan työ olisi vaikeampaa ilman sitä.

 

• Lue lisää: oaj.fi » Ajankohtaista 18.12.