Opiskelijoita on 35, mutta luokassa on vain 32 pulpettia! Mahtuukohan ne tänne?
On elokuinen perjantai, ja Elisa Niemen ensimmäinen oppitunti on alkamassa reilun tunnin päästä. Hän on juuri saanut kollegalta viestin, että historian ryhmä on huomattavan suuri.
– Mihin mä laitan ne kolme? Niemi ihmettelee ja naputtelee viestin kollegalle.
Muutenkin jännittää. Niemi ei ole tätä ennen pitänyt muuta kuin yksittäisiä oppitunteja. Nyt alkamassa on neljän kuukauden sijaisuus espoolaisen Leppävaaran lukion historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon opettajana.
Vasta aloittaneissa opettajissa korostui joukko, joka on erittäin innostunut mutta myös uupunut.
Edellisenä iltana uni on tullut alkuviikon tiiviiden perehdytys- ja veso-päivien uuvuttamalle nopeasti, mutta vaatteiden valitseminen aamulla oli vaikeaa.
– Vaatteet eivät saa puristaa mistään, ja niiden pitää olla melko siistit, Niemi kommentoi valintaansa: punasävyistä paitaa ja kangashousuja.
Turvaa tuo tuttu teekuppi. ”Keep calm and drink tea”, lukee sen kyljessä. Niemi on valmistanut tarran kirjaston vinyylileikkurilla.
Niemi valmistui Helsingin yliopistosta viime vuoden syksyllä. Heinäkuun loppuun asti hän työskenteli kirjastossa lasten ja nuorten osastolla.
Kohta alkava tunti kuuluu lukion historian ensimmäiseen, pakolliseen kurssiin.
– Käydään läpi kurssin sisältöjä, tavoitteita ja arviointia ja katsotaan, pääsevätkö ne sisään sinne Google Classroomiin. Jos ehditään, esittelen vähän, että mitä historian tutkimus on, Niemi suunnittelee.
Uusi opettaja on joutunut hyppäämään heti syvään päätyyn sähköisten järjestelmien käytössä. Wilma ja Google Classroom olivat Niemelle uusia tuttavuuksia, ja niihin perehtyminen on tapahtunut lähinnä kyselemällä itse aktiivisesti.
Perehtymisviikolla Niemi tuntee saaneensa parasta tukea omasta aineryhmästä, siis samojen aineiden muilta opettajilta. Isossa lukiossa historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon opettajia on useita.
– Kaikki ovat sanoneet, että saa kysyä, he kyllä auttavat. Se helpottaa paljon.
Pari kerrosta alempana musiikkiluokassa vuoden sijaisuuttaan aloittelee lukion uusi musiikinopettaja Leo Salmela. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta keväällä.
Salmela on tehnyt paljon lyhyitä sijaisuuksia opintojen ohella, joten tuntien pitäminen ei aiheuta erityistä jännitystä.
– Enemmän mielessä on se, miten käytännön asiat pelittävät, varsinainen opetus ei niin jännitä, Salmela kommentoi etukäteen.
Elisa Niemi ja Leo Salmela ovat nyt avainkohdassa, jolla on tutkimustenkin mukaan iso merkitys siinä, millaiseksi työura muodostuu ja jääkö opettaja ylipäätään alalle.
Miten uraansa aloittavat jaksavat ja viihtyvät, on itse asiassa kohtalonkysymys koko suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Opettajapula on todellisuutta kaikissa koulutusmuodoissa, eikä yhtäkään korkeasti koulutettua pedagogiikan ammattilaista ole varaa hukata.
Ensimmäisinä vuosina alanvaihtoriski on suurempi kuin myöhemmin, kertoo väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja Roosa Yli-Pietilä Tampereen yliopistosta.
– Paljon merkitystä näyttää olevan sillä, minkälaisia ovat työyhteisö, lähikollegat ja tukiverkko. Ajattelen, että uran alku on keskeisimpiä paikkoja, joissa ratkaistaan moni asia uran kannalta, Yli-Pietilä sanoo.
Yli-Pietilä oli vuosina 2019–2022 tutkijana kansainvälisessä tutkimushankkeessa. Early Career Teachers Professional Agency Across Four European Countries -hankkeessa eli ECTPA:ssa tarkasteltiin uransa alkuvaiheessa olevia opettajia Suomessa, Ruotsissa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa.
Tutkimuksessa 47 prosenttia suomalaisista uransa alussa olevista opettajista kertoi harkinneensa alanvaihtoa.
Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki oikeasti päätyisivät vaihtamaan alaa. Alaa vaihtaneista on hankalaa saada lukuja tilastoista. Tutkijat arvioivat, että uran alkuvaiheen alanvaihtajien määrä on alle 20 prosenttia Suomessa.
Suuri luku sekin, kun opettajista on pulaa.
Tutkimuksissa yhteisöllisyyden ja yhteisopettajuuden kokemukset ovat Suomessa olleet muita maita matalammalla tasolla.
Kansainvälisesti katsottuna Suomen valtteja näyttävät olevan opettajan vahva arvostus ja autonomia. Meillä opettajankoulutus on suosittu maisteritason koulutus.
Maamme heikkous on uusien opettajien systemaattisten perehdyttämis- ja mentorointikäytäntöjen puute.
– On paljon paikallisia koulukohtaisia käytäntöjä mutta ei ylempää ohjattua velvoitetta, Yli-Pietilä summaa.
Mitä Roosa Yli-Pietilä tekisi, jos saisi päättää aloittelevien opettajien perehdytyksestä?
Ainakin uran alkuvaiheeseen tulisi hänestä luoda jonkinlainen rakenne tai tila perehdytykselle ja mentoroinnille, esimerkiksi perehdytysjakso. Näin uuden opettajan ei tarvitsisi ottaa yhteisiä käytäntöjä haltuun samaan aikaan kun tutustuu oppilaisiin ja keskittyy luokkatilanteisiin ja opettamiseen.
Alkuvaiheen tuen voisi toteuttaa monellakin tapaa rakenteita uudistamalla. Kouluissa opettajilla on paljon erilaisia tiimejä, ja Yli-Pietilä ehdottaa, voisiko yksi tiimi keskittyä uran alkuun.
– Alkuvaiheen opettajat olisivat vapautettuja muista tiimeistä, ja tiimiaika käytettäisiin perehdyttämiseen, vertaismentorointiin tai uuden purkamiseen.
Muodollisen mentoroinnin ja perehdytyksen lisäksi työyhteisön kulttuurilla ja epämuodollisilla mentoroinnin ja tukemisen käytännöillä on iso merkitys. Arvokasta epävirallista mentorointia on esimerkiksi lähikollegoiden tuki, toimivien käytäntöjen jakaminen ja yhteistyö.
Kuormittavuus. Se on ratkaiseva tekijä siinä, aikooko tuore lukion opettaja Elisa Niemi jäädä alalle.
– Nyt pääsen kokeilemaan, mitä tämä työ on ja miten se sopii itselle. Toivon, että tykkään ja että tämä tuntuu omalta.
Liian raskasta työtä hän ei ole valmis tekemään. Aika näyttää, pysyykö työn ja vapaan suhde tasapainossa.
– En halua uhrata vapaa-aikaani. Nyt pitääkin tarkkailla, pysyykö työmäärä kohtuullisena.
Työuran alussa Niemi aikoo hyödyntää kaikki valmiit materiaalit.
Valmistunut opettaja haluaisi oppia ja kokeilla uutta, ottaa käytännöt haltuun ja hoitaa vastuutehtäviä.
Muiden tekemiin materiaaleihin tutustuessaan hän on huomannut, että itse olisi tehnyt joitain asioita eri tavalla. Hän kuitenkin tiedostaa, että tässä tilanteessa ei voi tehdä kaikkea alusta.
– Uuden aloittamiseen menee niin paljon energiaa. Olen innostuja, ja minun on pitänyt opetella se taito, että kaikkeen ei kannata heti lähteä.
Niemen asenne on tutkimusten perusteella viisas: innostuksen keskellä uuden opettajan olisi hyvä pitää maltti mielessä.
ECTPA-tutkimuksessa ryhmiteltiin uraansa aloittavia opettajia kahden piirteen perusteella, toisaalta innokkuuden ja työhön kiinnittymisen, toisaalta uupumuksen ja riittämättömyyden tunteiden. Tulos oli, että vasta aloittaneissa opettajissa korostui joukko, joka on erittäin innostunut mutta myös uupunut.
– Tämä on usein juuri se haaste, että valmistunut opettaja haluaisi oppia ja kokeilla uutta, ottaa kaikki käytännöt haltuun ja hoitaa useita vastuutehtäviä. Riskinä on, että ei pysty tekemään kaikkea, tutkija Roosa Yli-Pietilä kertoo.
Elisa Niemen ja Leo Salmelan työpaikka sijaitsee Nokian kampusalueella Espoon Karamalmilla.
Modernien, teknologia- ja bisneshenkisten tilojen lasiseinistä tulvii valoa avaraan aulaan, ja urheilullisen näköisen opiskelijat kulkevat ryhmissä. Osa istuu selailemassa kännyköitään. Oppilaitoksessa on sekä yleis- että urheilulinja.
Leppävaarassa on tänä syksynä sata opiskelijaa enemmän kuin viime vuonna. Pääkaupunkiseudulla on pula lukiopaikoista, ja Nokian kampusalueen tilat mahdollistivat sisäänoton kasvattamisen.
Opettajiakin tarvittiin lisää. Uusia opettajia aloitti elokuussa kaikkiaan 11, heidän joukossaan Niemi ja Salmela.
Rehtori Ismo-Olav Kjäldmania ilahduttaa se, että kokeneempien lisäksi joukkoon oli mahdollista palkata uraansa aloittavia.
Uusille opettajille järjestettiin perehdyttämisiltapäivä koulunalkuviikon maanantaina. Palvelussuhteet alkoivat edellisellä viikolla elokuun ensimmäinen päivä. Tiistai ja keskiviikko olivat veso-päiviä, ja torstaina aloittivat opiskelijat.
Kjäldman on huomannut, että varsinkin nuoret ajattelevat helposti, että vastoinkäymiset tapahtuvat vain heille, eikä muilla ole samoja ongelmia.
– Monesti auttaa, kun kuulee kokeneemmalta, että hänellekin on käynyt samoin.
Perehdyttäminen ja uusien opettajien vastaanottaminen on Kjäldmanille tuttua. Hänellä on menossa jo 26. työvuosi rehtorina. Uraansa aloittavat opettajat hän pyrkii huomioimaan olemalla läsnä ja kysymällä luontevissa tilanteissa, miten nämä jaksavat ja onko ehkä huolia tai tarvetta lisätiedolle.
Kjäldmanin mielestä suomalaisilla opettajilla on hirmuisen hyvät taidot ja tiedot valmistuessaan. Aloittelevien opettajien perehdyttämisessä hän pitääkin erityisen tärkeänä emotionaalista puolta.
– Me suomalaiset olemme niin asiakeskeisiä ja praktisia, mutta ihmisen hyvinvoinnille henkinen puoli on tärkeä: että kuuluu joukkoon, tuntee työn iloa ja jaksaa. Moni tarvitsee rohkaisemista, että hyvin se menee, kyllä sä osaat ja pärjäät.
Vaikka perehdyttäminen on esihenkilön vastuulla, Kjäldmanin mukaan on olennaista hyödyntää koko tiimin osaamista. Apulaisrehtori on tärkeässä roolissa, tvt-opettaja opastaa teknisiin järjestelmiin ja kv-tiimi neuvoo kansainvälisyysasioissa.
Leppävaarassa erityisvastuuta perehdyttämisestä kantaa Toimiva arki -niminen tiimi. Aikaisemmin lukiossa oli monta vuotta käytössä myös mentorointimalli, jossa tietty opettaja tapasi säännöllisesti uusien opettajien ryhmää.
Mutta mitä uusi opettaja voi tehdä, jos perehdytys jää saamatta?
OAJ:n työmarkkinaedunvalvontaan tulee lukuvuoden alkaessa paljon kysymyksiä uusilta ja nuorilta opettajilta.
Lukuvuoden alkaessa kysytään paljon esimerkiksi työajasta ja palkkauksesta. Myös vastuu- ja velvollisuusasiat kiinnostavat: mitä omiin tehtäviin kuuluu ja mitä ei.
Yhteydenottojen ensimmäinen piikki tulee keväällä työnhaun vilkastuessa, kun opettajat kysyvät muun muassa kelpoisuuksista, määräaikaisuuksien perusteista ja palkan määräytymisestä.
Työmarkkinaedunvalvonnan erityisasiantuntijan Anneli Vainikin tuntuma on, että perehdytyksessä on tapahtunut parannusta ja työnantajat ymmärtävät sen merkityksen työhyvinvointiin aiempaa paremmin. Kuitenkin OAJ:hin tulee viestiä, että etenkään lyhyissä palvelussuhteissa perehdytystä ei välttämättä saa.
Perehdytyksen puuttuminen pitää ottaa oman esihenkilön kanssa puheeksi, ja keskusteluun on hyvä ottaa mukaan myös luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, Vainik neuvoo.
Työturvallisuuslaki määrää, että työntekijä kuuluu perehdyttää työhön. Keskusteluissa kannattaa Vainikin mukaan kertoa, miten perehdytyksen puute vaikuttaa työn tekemisen edellytyksiin: mitä siis ei pysty tekemään.
Jokaisella on oikeus perehdytykseen, oli työ- tai virkasuhde sitten lyhyt tai pitkä.
Alkuvaiheen tuki on niin tärkeää, että koulutuksen järjestäjien kannattaisi tehdä hyvästä perehdytyksestä kilpailuvaltti, ehdottaa erityisasiantuntija Katja Järvinen OAJ:n järjestöpalveluista.
Järvinen koordinoi OAJ:n Nope-koulutuksia, jotka on suunnattu alle 35-vuotiaille tai alle viisi vuotta työelämässä olleille jäsenille. Koulutuksissa saa tuhdin annoksen tietoa uusia opettajia koskevista asioista ja pääsee tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin.
OAJ järjestää myös Uusi ura -koulutuksia muulta työuralta opettajaksi siirtyneille ammatillisen toisen asteen, ammattikorkeakoulun, taiteen perusopetuksen ja vapaan sivistystyön opettajille.
Järvisen tuntuman mukaan on valitettavasti edelleen enemmän uutinen, jos perehdytys on hyvää kuin jos se puuttuu. Opettajataustaisella Järvisellä itselläänkin on aiemmalta työuraltaan muistoja kehnosta perehdytyksestä.
– Kun otin vastaan rehtorin sijaisuuden, minulle annettiin avaimet, näytettiin huone ja sanottiin, että tuolla on jotain kansioita. Toivon, että tämä on muuttunut, mutta jaksan epäillä, Järvinen pohtii.
Kouluja pyörittävät opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset, mutta välttämättä ei silti muisteta, että aikuinenkin on uuden edessä vähän kuin ekaluokkalainen: oppiminen vie aikaa ja voimia.
Järvinen painottaa uusille opettajille, että työajan käyttöön, jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa kiinnittää huomiota. Työtä on tärkeää rajata jo siinä vaiheessa, kun voi vielä hyvin, ei vasta sitten, kun on uupunut. Kaikissa projekteissa ja osa-alueissa ei tarvitse kehittyä vaan voi valita, mitä ottaa ensiksi haltuun.
Työn rajaaminen ja asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen voi tuntua hankalalta. Tunne saa Järviseltä täyden ymmärryksen. Priorisointi on itse asiassa vaikeaa ja vaatii usein, että on aika hyvin sisällä asioissa. Sitä ei saisi jättää yksittäisen, varsinkaan aloittelevan, työntekijän kontolle.
– Priorisoinnista puhuttaessa kaadetaan usein vastuu yksittäiselle henkilölle, joka ei ehkä oikeasti voi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. On niin paljon helpompi sanoa, että priorisoi, kuin oikeasti priorisoida, Järvinen toteaa.
Hän vinkkaa myös, että kun jokin asia opetustyön arjessa ihmetyttää uutta opettajaa, jäljet johtavat usein kunnan päätöksentekoon. Hän kannustaa nuoria opettajia ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä kunnanvaltuutettuihin.
– Arjesta kannattaa kertoa heille niin hyvässä kuin pahassakin. Varmasti heille tekisi hyvää kuulla vaikka kiitoksetkin, jos on annettu määrärahaa.
Kaksi opetuspäivää on takana, kun Elisa Niemi vastaa puhelimeen. Miten on mennyt?
– No, on mennyt, Niemi naurahtaa.
Ensimmäisistä tunneista selvittiin, mutta jälkikäteen oma tunnelma oli hiukan levoton.
– Jäi olo, että mitähän olen oikein höpötellyt. Tuntui kuitenkin, että olen onnistunut olemaan läsnä opiskelijoille ja kohtaamaan heidät.
Niemi toi opiskelijoille avoimesti esiin, että on uusi eikä ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Näin ei tarvinnut esittää, että olisi tilanteen tasalla paremmin kuin oli.
Entä miten kävi niille kolmelle pulpettia vaille jääneelle opiskelijalle?
Ongelma ratkesi ottamalla yhteyttä apulaisrehtoriin, joka päätti siirtää ryhmän isompaan luokkaan.
Toisena opetuspäivänä olo oli jo hiukan rauhallisempi ja ote varmempi.
Etukäteen Elisa Niemen suurimmat huolet liittyivät opetuksen sisältöihin ja esimerkiksi arviointiin, josta hänellä ei ole aiempaa kokemusta.
Aikuinenkin on uuden edessä vähän kuin ekaluokkalainen.
Parin ensimmäisen päivän aikana Niemeä yllätti eniten oppituntien ulkopuolisen työn määrä.
– Turhaan stressasin siitä, miten oppitunnit menevät, mutta kaikki muu sitten pääsi yllättämään.
Opiskelijat tarvitsivat paljon neuvontaa erilaisiin yksilöllisiin järjestelyihin. Miten poissaolot korvataan, voiko kurssin suorittaa, jos on sellainen tai tällainen tilanne, miten adhd:n takia erityisjärjestelyitä tarvitsevaa opiskelijaa pitäisi tukea?
– Tällaiseen ei sinänsä ole mitään perehdytystä. Kollegoilta tai esihenkilöltä voi kysyä sitten välitunnilla, mutta siinä tilanteessa on aika yksin, että pitäisikö mun osata vastata, enhän mä tiedä.
Alun yllätyksistä huomatta Niemi suhtautuu syksyn jatkoon hyvin mielin.
– Uskon, että tämä rupeaa tästä rullaamaan.
Myös Leo Salmela uskoo, että rutiinien myötä työ aina vain helpottuu.
– Vähitellen saa varmuutta tekemiseen ja tarvitsee suunnitella vähemmän. Lukio on itselle mieluisin koulutusaste. Nyt kun sain paikan lukiosta, olisi kiva, että saisin kehittää täällä ammattitaitoa pidempäänkin.
Salmela on luottavainen, että ala on oma ja että hän viihtyy musiikinopettajana.
Työporukka ja yhteishenki vaikuttavat myös Salmelan tyytyväisyyteen. Leppävaaran lukiossa ne ainakin ensivaikutelman perusteella tuntuisivat olevan kunnossa.
Käytämme Joku roti -logoa jutuissa, jotka käsittelevät OAJ:n Joku roti -kampanjan sisältöjä. Tutustu kampanjaan: oaj.fi/jokuroti